Dr14

Dr14
Saneerattu Dr14 1868 Pasilassa.
Perustiedot
Tyyppi	dieselveturi
Liikennöitsijä	VR-Yhtymä
Valmistaja	Rauma-Repola, Lokomo
Lukumäärä	24
Valmistusvuodet	1968–1971
Hylätty	3
Numerointi	1851–1874
Lempinimi	Seepra, Belarus (Kouvolan seutu), Raitakukko, Viirukukko, Riikinkukko ja Dieselkukko
Tekniset tiedot
Huippunopeus	75 km/h
Paino	78 t , lisäpainoin 86 t
Pituus	14 000 mm
Leveys	3 200 mm
Korkeus	4 700 mm
Pyörästö	B'B'
Pyörästön pituus	9 650 mm
Suurin akselipaino	19,5 t, lisäpainoin 21,5 t
Pyörän halkaisija	1 050 mm (uutena), 972 mm (loppuun kuluneena)
Vaihteisto	Hydrodynaaminen Voith L206 rsb.
Moottori	Tampella/MAN R8V22/30 ATL
Moottorin teho	875 kW
Dr14 1851 työntämässä vaunuja Viinikan ratapihan laskumäkeen Tampereella
Infobox OK

Dr14 on raskas, hydraulisella Voith-vaihteistolla varustettu dieselveturi, joka on suunniteltu raskaisiin vaihto- ja järjestelytöihin.

Historia

Vuoteen 1965 mennessä oli Valtionrautateiden vetovoiman dieselöinti edennyt huomattavasti, ja käytössä oli jo useita erilaisia dieselveturityyppejä. Kuitenkaan käytössä ei ollut veturityyppiä, joka olisi ollut sopiva raskaimpiin vaihtotöihin ja laskumäkityöskentelyyn. Kevään ja kesän 1965 aikana heräsikin ajatus raskaan vaihtoveturin hankkimisesta. Tällaisen veturin arvioitiin painavan 80 tonnia (88 tonnia irroitettavilla lisäpainoilla) akselipainon ollessa 20-22 tonnia, jos veturi olisi neliakselinen teliveturi. Maksiminopeudeksi katsottiin riittäväksi 50 km/h, mutta veturin tulisi pystyä kulkemaan jatkuvasti jopa alle 2 km/h nopeudella ilman voimansiirron ylikuumentumista. Veturin moottoritehon ei tarvinnut olla yhtä suuri kuin Dv12-vetureissa, mutta hitaasti käyvä moottori nähtiin etuna, koska se vähentäisi palotilojen nokeentumista, tilanteessa jossa moottori kävisi suuren osan ajasta tyhjäkäynnillä kuten vaihtotyössä.

Syksyllä 1965 kysyttiin alustavia ehdotuksia vetureista Valmet Oy:ltä, Lokomo Oy:ltä ja Insinööritoimisto Saalastilta. Ehdotuksissa esille tulleet moottorivaihtoehdot olivat saksalaiset MAN- ja MaK-moottorit, englantilaiset English Electric sekä hollantilaiset Werkspoor-dieselmoottorit, jotka kaikki täyttivät matalan kierrosnopeusvaatimuksen, mutta niiden käyttökelpoisuutta Suomen olosuhteissa ei tunnettu. Erityisesti MAN-moottoria pidettiin lupaavana, koska sitä voitiin valmistaa Suomessa lisenssillä. Kotimaista Wärtsilä-moottoria, jolla oli 750 r/min kierrosnopeus, myös harkittiin. Ehdotetut moottorien tehot vaihtelivat 1050–1500 hv.

Rautatiehallitus laati saatujen tietojen perusteella vetureiden tarkat teknilliset määritteet, jotka hyväksyttiin kesäkuussa 1966. Tämän pohjalta pyydettiin tarjoukset 24 veturista neljältä eri yritykseltä, mukaan lukien Valmet Oy ja Lokomo Oy. Tarjoukset saapuivat elokuussa, ja hankintasopimus allekirjoitettiin joulukuussa Lokomo Ov:n kanssa. Koesarja käsitti kaksi veturia, jotka otettiin käyttöön vuonna 1969. Veturit sarjamerkittiin aluksi Vr12 mutta merkintä muutettiin myöhemmin Dr14:ksi vuonna 1976. Sarjaveturit otettiin käyttöön vuosina 1970–1972. Dr14-veturit syrjäyttivät välittömästi Vr3-sarjan höyryveturit laskumäkityöstä.

Veturin yleisin lempinimi on Seepra, mutta myös nimiä Belarus, Raitakukko, Viirukukko, Riikinkukko ja uusimpana Dieselkukko käytetään. Kukko-nimi on perintöä höyrykauden voimakkaimman vaihtoveturin, Vr3:n Kukko-lempinimestä.

Tekniikka

Saneeratun Dr14-veturin ajopöytä

Saneerattu ja radio-ohjauslaittein varustettu Dr14 Nro.1862 Kouvolassa

Dr14-veturin perusrakenne muodostuu kahdesta 2-akselisesta telistä ja alustasta, jonka päällä ovat koneistot konesuojuksineen sekä keskiohjaamo. Ohjaamon molemmin puolin sijaitsevat konesuojat, joiden molemmille sivuille jäävät käyntisillat. Ohjaamossa on ajopöydät molempiin suuntiin, ja kulku sinne tapahtuu käyntisilloilta. Telin sekä ensiö- että toisiojouset ovat kumijousia, jonka ansiosta veturin kulku ratapihojen jyrkissä kaarteissa ja vaihteissa on joustavaa.

Veturin päämoottorit (MAN R8V22/30 ATL) on valmistanut lisenssillä Tampella kahta ensimmäistä veturia lukuun ottamatta. Moottori on turboahdettu ja varustettu ahtoilman välijäähdytyksellä. Vaihteisto on hydraulinen Voith L206-vaihteisto. Vaihteiston yhteydessä on suunnanvaihtolaite, kaksi momentinmuunninta ja aluevaihde, joka antaa V-vaihteella suurimmaksi nopeudeksi 43 km/h ja T-vaihteella 75 km/h. Voiman välitys akselinkäyttölaitteille ja edelleen pyöräkertoihin tapahtuu nivelakseleiden välityksellä.

Dr14-veturin hidasajo-ominaisuudet ovat vaihteistoöljyn lisäjäähdytyskennojen ansiosta erittäin hyvät. Täyttä tehoa voidaan käyttää paikallaan seisten tai hyvin alhaisella nopeudella jatkuvasti vaihteistoöljyn ylikuumentumatta. Veturin painoa voidaan lisätä käyntisilloille asennettavilla lisäpainoilla. Kaikki veturit on varustettu Vapiti-vaihtotyökytkimin ja radio-ohjauslaittein ja osa on varustettu JKV-laitteilla. Veturit, joissa ei ole JKV-laitteita, tunnistaa siitä, että niiden suurin sallittu nopeus on 35 km/h.

Saneeraus

Dr14-sarjan veturit saneerattiin Hyvinkään konepajalla vuosina 2002–2005 nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi. Saneerauksessa veturin ohjaamo uusittiin täydellisesti ja veturit maalattiin uudestaan. Ohjaamohytin etu- ja takaseinien kuljettajan puoleisia ikkunoita suurennettiin hieman alaspäin, jotta kuljettajan penkiltä olisi parempi näkyvyys puskimiin. Veturit myös varustettiin imuilman äänenvaimentimella ja osa vetureista JKV-veturilaittein.

Radio-ohjauslaitteiden asennus Dr14-sarjaan alkoi vuoden 2008 lopulla. Asennuksen yhteydessä uusitaan myös käyntisiltojen kaiteita ja portaita vaihtotöihin paremmin sopiviksi sekä lisätään turvaväritystä päätypalkkeihin. Mikäli veturissa ei ole JKV-laitteita, radio-ohjauksen myötä tulee suurimmaksi nopeudeksi 35 km/h.

Sijoitukset

Dr14-veturit ovat käytössä Kouvolassa, Tampereella, Imatralla, Kotkassa, Haminassa, Vainikkalassa, Lauritsalassa, Ilmalassa ja Sköldvikissä. Vetureita on käytetty linja-ajossa varsin vähän. Dr14-sarjan päähuoltovarikko on Kouvola, ja sieltä käsin niillä on ajettu jonkin verran lyhyen matkan tavarajunia. Aiemmin niitä käytettiin myös Pasilasta Hakkilaan, Sköldvikiin ja Kauniaisiin suuntautuvassa tavaraliikenteessä.

Tekniset tiedot

Numero Valmistusvuodet (Sijoituspaikka)

• 1851   Lokomo   635/1968 (Tampere)
• 1852   Lokomo   636/1968 (Kouvola)
• 1853   Lokomo   639/1970 (Ilmala)
• 1854   Lokomo   640/1970 (Kouvola)
• 1855   Lokomo   641/1970 (Kouvola)
• 1856   Lokomo   642/1970 (Tampere)
• 1857   Lokomo   643/1970 (Kouvola)
• 1858   Lokomo   644/1970 (Kouvola)
• 1859   Lokomo   645/1970 (Kouvola)
• 1860   Lokomo   646/1970 (Kouvola)
• 1861   Lokomo   647/1970 (Kouvola)
• 1862   Lokomo   648/1970 (Kouvola)
• 1863   Lokomo   649/1970 (Kouvola)
• 1864   Lokomo   650/1970 (Kouvola)
• 1865   Lokomo   651/1971 (Kouvola)
• 1866   Lokomo   652/1971 (Ilmala)
• 1867   Lokomo   653/1971 (Kouvola)
• 1868   Lokomo   654/1971 (Ilmala)
• 1869   Lokomo   655/1971 (Ilmala)
• 1870   Lokomo   656/1971 (Kouvola) Poistunut käytöstä syyskuussa 2024
• 1871   Lokomo   657/1971 (Kouvola)
• 1872   Lokomo   658/1971 (Kouvola)
• 1873   Lokomo   659/1971 (Kouvola)
• 1874   Lokomo   660/1971 (Kouvola)

Ilmalan vetureita käytetään myös Sköldvikissä. Kouvolan vetureita käytetään Kotkassa (3), Haminassa (2), Kouvolassa (3 huollettavat), Vainikkalassa (2), Lauritsalassa (1), ja Imatralla (2).

Perustiedot

• Lukumäärä: 24 kappaletta
• Suurin nopeus: 75 km/h
• Pyörästöjärjestelmä: B´B´
• Pyörän halkaisija: 1 050 mm (uutena)
• Veturin paino työkunnossa: 78 tonnia, lisäpainojen kanssa 86 tonnia
• Suurin akselipaino: 19,5 tonnia, lisäpainojen kanssa 21,5 tonnia
• Valmistaja Lokomo Oy

Päädieselmoottori

• Tampella/MAN R8V22/30 ATL, nelitahtinen, ahdettu ja ahtoilman välijäähdytyksellä varustettu suoraruiskutusdieselmoottori
• Teho: 880 kW/1 190 hv
• Iskunpituus: 300 mm
• Puristussuhde: 12:1
• Polttoaineen kulutus täydellä teholla 230 l/h
• Öljytilavuus 420 l
• Moottorin paino 9 000 kg

Kompressori

• Valmet 310 D-NT 914, 2-vaiheinen ja 2-sylinterinen dieselkompressori
• Kehittää noin 2 000 l/min paineilmaa kierrosluvulla 1 500 r/min ja vastapaineella 10 kp/cm
• Saneerattu uuteen paineilmageneraattoriin
• Valmet 320
• GardnerDenver ruuvikompressori
• 24V 100A generaattori

Vaihteisto

• Voith L 206 rsb, hydraulinen virtausvaihteisto, jossa on I- ja II-vaihteille momentinmuuntimet.
• Vaihteiston yhteydessä suunnanvaihtolaite sekä aluevaihde (V-vaihde 43 km/h, T-vaihde 75 km/h)

Lähteet

• Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0
• Pölhö, Eljas - Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto / Finnish Motive Power 1.1.1996. Määritä julkaisija! ISBN 91-7266-133-X Suomi/Englanti
• http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,1095.0.html

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dr14 Wikimedia Commonsissa

Suomalaiset veturit ja junayksiköt