Kaksitoistasäveljärjestelmä
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kaksitoistasäveljärjestelmä eli dodekafonia on musiikin säveltämisen tekniikka, joka perustuu kaikkien kahdentoista kromaattisen tasavireisen sävelen tasavertaisuuteen. Päinvastoin kuin taidemusiikin aiemmissa säveltasojärjestelmissä, modaalisuudessa ja tonaalisuudessa, dodekafonisessa sävellyksessä ei ole perussäveltä, johon muut sävelet suhteutuvat.
Kaksitoistasäveljärjestelmän keksijänä pidetään yleisesti itävaltalaista Arnold Schönbergiä, vaikka samanaikaisia, jopa hieman varhaisempia pyrkimyksiä atonaalisen musiikin järjestämiseen esiintyi monilla muillakin säveltäjillä (mm. Josef Hauer).
Kaksitoistasäveljärjestelmässä sävelten tasaveroisuus pyritään takaamaan siten, että kaikkia säveliä kuullaan periaatteessa yhtä monta kertaa. Tasalukuisuus varmistuu rivillä, jossa sävelet on laitettu tiettyyn perättäisyysjärjestykseen. Ankarimman toteutustavan mukaan yhtään säveltä ei saa toistaa ennen kuin 11 muuta on kuultu, mikä kuitenkin käytännössä harvoin toteutuu moniäänisessä musiikissa. Rivin katsotaan takaavan sävellyksen koheesion samoin kuin sävellaji tai moodi ennen. Hyvinkin erilaisin periaattein rakennetut rivit tuottavatkin hyvin erikuuloista musiikkia. Kaksitoistasäveljärjestelmää voidaan pitää yksiulotteisena sarjallisuutena, sillä siinä rivi säätelee nimenomaisesti vain säveltasona. Sarjallisuus kehitettiinkin myöhemmin kaksitoistasäveljärjestelmästä.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Schönberg, Arnold: ”Kaksitoistasäveltekniikka”, Tyyli ja ajatus sekä muita kirjoituksia, s. 103–133. Helsinki: Lukunoja, 2023. ISBN 978-952-69990-3-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaksitoistasäveljärjestelmä Sibelius-Akatemian 1900-luvun musiikin historian sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
|
