Dispensationalismi
Dispensationalismi on kristinuskon teologian suuntaus, joka erottaa Jumalan ohjelman kirkolle ja Israelille. Opin mukaan Israel ei ole menettänyt asemaansa Jumalan kansana eikä kirkkoa nähdä ”uutena Israelina”.[1] Se levisi 1800- ja 1900-luvuilla lähinnä fundamentalismin mukana. Dispensationalismi on esiintynyt oppirakennelmana aiemminkin, mutta roomalaiskatolisen kirkon oppien tarkan määrittelyn vuoksi se on esiintynyt lähinnä marginaalisena suuntauksena. Dispensationalismi sai uutta suosiota John Nelson Darbyn eskatologian perusteella, johon kuului muun muassa oppi seitsemän vuoden vihan ajasta.lähde?
Dispensationalismin kannattajat uskovat, että Israelin kansakunnalla on Jumalan suunnitelmassa erillinen rooli kristillisen kirkon rinnalla ja että Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Jumalan lupaukset koskevat maata, joka tulevaisuudessa toteutuu tuhatvuotisena valtakuntana, josta Kristus hallitsee maailmaa Jerusalemista käsin. Vaikka dispensationalismi on tunnetuin sen eskatologisista opeista, dispensationalismi perustuu aatteeseen, että Jumalalla on kaksi kansaa, kirkko ja Israel, kaikki dispensationalismin muut opit perustuvat tähän ideaan.[2]
Vaikka dispensationalismi mielletään lähinnä eskatologiseksi opiksi, se kuitenkin käsittää kaikki Raamatun aikakaudet. Siinä ajat on jaettu dispensatioihin eli armotalouskausiin, joita fundamentalistisen tulkinnan mukaan on seitsemän:[1]
- viattomuuden aika (paratiisi),
- omantunnon aika (Aadamista Abrahamiin),
- lupauksen aika/patriarkkojen aika (Abrahamista Moosekseen),
- lain aika (Mooseksesta Jeesukseen),
- armon aika (Jeesuksesta uskovien tempaukseen),
- vihan aika (uskovien tempauksesta Jeesuksen paluuseen, yleensä noin seitsemän vuotta),
- valtakunnan aika (Jeesuksen paluusta viimeiseen tuomioon).
Joissain muodoissa armotalouskausia esiintyy vain kolme tai neljä, mutta seitsemää useampaa ei tiettävästi esiinny missään variaatiossa.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dispensationalismin kannattajat ovat pyrkineet löytämään samankaltaisia näkemyksiä dispensaatioista kirkkohistoriasta viitaten teologeihin tai ryhmiin kuten Francisco Ribera, Taboriitit, Joakim Fiorelainen, Dionysius van Rijkel ja muihin.[4][5] Joakimin teoria kolmesta vaiheesta ihmisen historiassa on esitetty ennakoineen myöhemmin dispensationalistien näkemystä historian järjestämisestä eri dispensaatioihin.[6] Myös Fra Dolcino opetti Fioren teoriaa historiasta, mutta hänen väitettiin opettaneen, että hänen seuraajansa otettaisiin pois eli tempaistaisiin ennen lopun aikojen ahdistusta, minkä jälkeen Jumala lähettäisi Henokin ja Eliaan maan päälle.[7]
Dispensationalism kehittyi järjestelmäksi John Nelson Darbyn opetusten pohjalta, jota pidetään dispensationalismin isänä (1800–1882) , ja hän vaikutti voimakkaasti 1830-luvun Plymouthin veljiin Irlannissa ja Englannissa. Alkuperäinen käsite dispensationalismista syntyi, kun Darby pohti Jesajan 32:n luvun merkitystä Israelille. Hän näki, että ennustus vaati tulevaa toteutumista ja Israelin valtakunnan perustamista. Kirkko nähtiin erillisenä ohjelmana, joka ei liity Israeliin. Näin syntyi profeetallinen maallinen valtakuntaohjelma Israelille ja erillinen ”mysteerinen” taivaallinen ohjelma kirkolle. Jotta nämä kaksi ohjelmaa eivät sekoittuisi, Israelin maallinen ohjelma sivuitettiin, jotta kirkko voisi olla olemassa. Tämän jälkeen kirkko ylöstempautetaan, että Jumalan suunnitelma Israelille voisi taas jatkua.[8][9]
Tunnettuihin dispensationalisteihin kuuluu mm. C. I. Scofield, Lewis Sperry Chafer, John F. Walvoord, Charles C. Ryrie ja J. Dwight Pentecost.[10]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dispensationalismi on vahvasti levinnyt Yhdysvalloissa, Daniel G Hummel on kuvannut dispensationalismia yhtenä Yhdysvaltojen suosituimmista uskonnollisista perinteistä.[11] Dispensationalismi on suosittu baptismissa ja Plymouthin Veljien joukossa.[12][1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hiltunen, Petri: Koska meidät temmataan? (pdf) sti.fi. 26.9.2007. Viitattu 27.4.2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Charles C. Ryrie: Dispensationalism. Moody Publishers, 1.2.2007. ISBN 978-1-57567-426-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.12.2023). (englanniksi)
- ↑ What Is Dispensationalism? Ligonier Ministries. Viitattu 13.12.2023. (englanti)
- ↑ John Nelson Darby Ligonier Ministries. Viitattu 13.12.2023. (englanti)
- ↑ Watson, William C.: Dispensationalism Before Darby: Seventeenth-century and Eighteenth-century English Apocalypticism. Lampion Press, LLC, 2015. ISBN 978-1-942614-03-6 Teoksen verkkoversio. (englanti)
- ↑ Pietsch, B. M.: Dispensational Modernism. Oxford University Press, 6.7.2015. ISBN 978-0-19-027307-1 Teoksen verkkoversio. (englanti)
- ↑ Ryrie, Charles C.: Dispensationalism. Moody Publishers, 2007. ISBN 978-0-8024-2189-0 Teoksen verkkoversio. (englanti)
- ↑ Bennett, David Malcolm: Raptured or not raptured? That is the question. Evangelical Quarterly: An International Review of Bible and Theology, 30.4.2008, 80. vsk, nro 2, s. 143–161. doi:10.1163/27725472-08002004 ISSN 0014-3367 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ryrie, Charles C., Update On Dispensationalism in Issues In Dispensationalism, Wesley R. Willis and John R. Master (eds.), p. 17
- ↑ Blaising, Craig A.; Bock, Darrell L.: Progressive Dispensationalism. Wheaton, Illinois: BridgePoint, 1993. ISBN 1-56476-138-X Teoksen verkkoversio. (englanti)
- ↑ What Is Dispensationalism? Ligonier Ministries. Viitattu 13.12.2023. (englanti)
- ↑ Bonnie Kristian: The Surprising Staying Power of Dispensationalism ChristianityToday.com. 8.8.2023. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
- ↑ SBC is 'biggest success story' of dispensationalism, prof says Baptist Press. 11.2.1999. Viitattu 13.12.2023. (englanti)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Satama, Mikko: Ilmestyskirja avautuu. Norderstedt, Saksa: Books on Demand GmbH, 2020. ISBN 978-952-80-4280-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Satama, Mikko: Dispensationalismi ja Jumalan liitot