Didius Julianus

Didius Julianus
Rooman keisari
Valtakausi	28. maaliskuuta 193 – 1. kesäkuuta 193
Edeltäjä	Pertinax
Seuraaja	Septimius Severus
Syntynyt	noin 133 tai 137 Mediolanum, Italia
Kuollut	1./2. kesäkuuta 193 (60/56 vuotta) Rooma, Italia
Puoliso	Manlia Scantilla
Lapset	Didia Clara
Isä	Quintus Petronius Didius
Äiti	Aemilia Clara

Didius Julianus roomalaisessa kolikossa.

Marcus Didius Severus Julianus (noin 133 tai 137 – 1./2. kesäkuuta 193) oli Rooman keisari kahden kuukauden ajan vuonna 193. Didius Julianus oli vuoden keisareista toinen. Hän tuli keisariksi 28. maaliskuuta 193 lahjottuaan pretoriaanikaartin Pertinaxin kuoleman jälkeen. Didius Julianus voitti Flavius Sulpicianuksen pretoriaanikaartin parakkien luona järjestetyn ex tempore -huutokaupan keisariudesta viidellä tuhannella sestertiuksella. Rooman senaatti hyväksyi jälleen pretoriaanikaartin valinnan ilman vastalauseita, epäilemättä viisaasti oman turvallisuutensa kannalta. Pian keisariksi julistautui Septimius Severus Pannoniassa ja hän lähti armeijansa kanssa kohti Roomaa. Pretoriaanikaarti hylkäsi Didiuksen ja senaatti tuomitsi hänet kuolemaan. Lopulta Didius surmattiin Roomassa. Hän ehti hallita 66 päivää.

Varhaiset vuodet

Marcus Didius Severus Julianus syntyi luultavasti Mediolanumissa (nykyinen Milano) paikalliseen yläluokan perheeseen. Hänen syntymäajankohtansa on epäselvä. Cassius Dion mukaan Didius syntyi 30. tammikuuta 133, mutta Historia Augustan mukaan 2. helmikuuta 137, mikä on epätodennäköisempi vaihtoehto. Historioitsija Michael Meckler arvioi syntymäajankohdaksi 29. tammikuuta 137. Didiuksen isän Quintus Petronius Didius Julianuksen suku oli kotoisin Mediolanumista, kun taas hänen äitinsä Aemilia Claran Hadrumetumista, Africasta. Didius oli äitinsä puolelta sukua kuuluisalle juristille Salvius Julianukselle. Nuorena hän sai kasvatuksensa keisari Marcus Aureliuksen äidin Domitia Lucillan hoivissa. Hyvien suhteiden ansiosta Didius teki huomattavan virkauran ja toimi tärkeissä viroissa sekä useiden provinssien maaherrana. Hän palveli 20-vuotiaana tribuunina legioonassa ja oli kvestorina noin vuonna 157. Historia Augustan mukaan Marcus Aurelius teki hänestä ediilin noin vuonna 160. Vuoden 163 paikkeilla hän oli preettorina, jonka jälkeen Didius toimi Asian ja African (168–169?) provinssien maaherrojen avustajana.

Didius oli vuosina 170–171 Legio XXII Primigenian komentaja Moguntiacumissa (nykyinen Mainz). Tämän jälkeen hänet nimitettiin Gallia Belgican maaherraksi, jolloin hän kukisti khaukien hyökkäyksen vuonna 173. Vuonna 175 hän oli konsulina yhdessä tulevan keisarin Publius Helvius Pertinaxin kanssa ja vuosina 189–190 hän seurasi Pertinaxia African maaherrana. Pertinaxin kerrotaankin kutsuneen Didiusta kollegakseen ja seuraajakseen. Jälkimaailma piti tätä myöhemmin enteenä. Konsulikauden jälkeen Didius nimitettiin Dalmatian maaherraksi, jolloin hän luultavasti huolehti armeijan muonituksesta. Samaan aikaan hän kukisti maantierosvoja nykyisen Montenegron ja Albanian alueilla vuosina 176–180. Tämän jälkeen Didius nimitettiin Ala-Germanian maaherraksi. Keisari Commoduksen aikana Didius joutui lyhyeksi aikaa maanpakoon Mediolanumiin, koska häntä epäiltiin vehkeilystä keisaria vastaan. Hänet todettiin kuitenkin pian syyttömäksi. 180-luvun puolivälissä Didius toimi Bithynian maaherrana. Antiikin historioitsijoiden kuten Cassius Dion mukaan muut senaattorit pitivät Didiusta kunnianhimoisena nautiskelijana ja tuhlarina eikä minään varsinaisena johtajatyyppinä.

Nousu valtaan

Pretoriaanikaartilaiset murhasivat keisari Pertinaxin Palatiumilla 28. maaliskuuta 193. Selvää seuraajaa ei ollut, jolloin Pertinaxin appi ja kaupunginprefekti Titus Flavius Sulpicianus yritti pretoriaanien leirissä, Castra praetoriassa, suostutella nämä julistamaan itsensä keisariksi mutta ei saanut vastakaikua. Sillä aikaa pretoriaanit etsivät vaihtoehtoisia ehdokkaita kaupungista, mutta useimmat senaattorit olivat lukittautuneet koteihinsa. Historia Augustan mukaan Didius Julianus yritti mennä vävynsä Cornelius Repentinuksen kanssa senaattiin, mutta sen ovet olivat lukittuja. He tapasivat pari pretoriaanikaartin sotilasta, jotka suorastaan pakottivat Didiuksen mukanaan pretoriaanien leiriin. Cassius Dion mukaan taas Didius kiiruhti välittömästi leiriin kuultuaan Pertinaxin murhasta. Pretoriaanit eivät kuitenkaan päästäneet Didiusta leiriin, koska Sulpicianus oli vielä sisällä neuvottelemassa pretoriaanien kanssa. Didius alkoi huudella muurin takaa lupauksiaan kaartille, jos he julistaisivat hänet keisariksi ja pian alkoi huutokauppa keisarin arvosta. Sulpicianus tarjosi lopulta 20 000 sestertiusta jokaiselle pretoriaanille, mutta Didius korotti tarjouksensa 25 000 sestertiukseen. Sulpicianus luovutti ja Didius päästettiin leiriin ja julistettiin keisariksi. Pretoriaanit olivat ilmeisesti alkaneet huolestua siitä, että Sulpicianus olisi kostanut kaartille Pertinaxin kuoleman jos hänet olisi julistettu keisariksi. Didius myös lupasi ettei Pertinaxin murhaajia rangaistaisi ja myös Sulpicianus säästettiin.

Keisarina

Pian myös senaatti vahvisti Didiuksen keisariuden. Hän nimitti vaimonsa Manlia Scantillan ja tyttärensä Didia Claran augustaksi ja antoi Pertinaxille kunnialliset hautajaiset. Didius yritti vakiinnuttaa valtansa mielistelemällä senaattia ja yritti hankkia kansansuosiota kumoamalla Pertinaxin määräyksiä. Pretoriaaniprefekti Aemilius Laetus teloitettiin, ehkä siksi koska Didius pelkäsi oman turvallisuutensa puolesta. Flavius Sulpicianus säästettiin, mutta hänet erotettiin kaupunginprefektin virastaan. Uudeksi kaupunginprefektiksi Didius nimitti vävynsä Repentinuksen. Didius ei kuitenkaan saanut senaattoreiden luottamusta hänen kyseenalaisen valtaannousunsa takia. Roomassa oli levotonta kun Syyrian maaherraa Pescennius Nigeriä kannattaneet ihmiset valtasivat Circus Maximuksen ja vaativat Nigeriä uudeksi keisariksi. Väkijoukko kuitenkin hajaantui pian. Pian tuli tieto, että Pannonian maaherra Lucius Septimius Severus oli julistautunut keisariksi 9. huhtikuuta 193. Huhtikuun puolivälissä keisariksi julistautui myös Clodius Albinus Britanniassa ja Pescennius Niger Syyriassa.

Severus lähti pian marssimaan armeijansa kanssa kohti Roomaa. Samaan aikaan Didiuksen kerrotaan järjestäneen iloisia juhlia, mutta nämä tarinat ovat varmasti keksittyjä. Lisäksi hän lyötti rahoja, joissa hän kutsui itseään maailman valtiaaksi ja kertoi tulleensa valituksi sotilaiden yksimielisyydessä (Concordia Militum). Tosiasiassa Didiuksen valta ulottui vain Rooman kaupungin alueelle. Ihmiset halveksivat Didiusta, häntä pilkattiin ja joskus häntä kohti heitettiin kiviä. Samaan aikaan Severus lähestyi joukkoineen Roomaa. Didius julisti Severuksen valtionviholliseksi ja yritti menestyksettä valmistautua pystyttämällä heiveröisiä barrikadeja Rooman kaduille sekä linnoittamalla kaupunkia pretoriaaneilla ja Misenumin laivaston merimiehillä. Hän myös lähetti salamurhaajia Severuksen kimppuun, mutta nämä epäonnistuivat. Severusta käännyttämään lähetetyt senaattorit siirtyivät tämän puolelle. Severus pääsi Italiaan ja valtasi pian Ravennan. Didius ehdotti Severukselle, että tämä jakaisi vallan hänen kanssaan, mutta Severus kieltäytyi. Lopuksi Didius pyysi Pertinaxin suosijaa Tiberius Claudius Pompeianusta kanssahallitsijakseen, mutta tämäkin kieltäytyi. Severus lähetti viestinviejiä pretoriaanikaartille, joka katsoikin parhaaksi ilmoittaa ottavansa käskynsä vastedes Severukselta. 1. kesäkuuta 193 Rooman senaatti julisti Severuksen uudeksi keisariksi ja langetti Didiukselle kuolemantuomion. Didius yritti paeta Palatiumille, mutta hänet surmattiin 1. tai 2. kesäkuuta, jonka jälkeen senaatti määräsi Didiuksen muiston kirottavaksi (damnatio memoriae). Dion mukaan hänen viimeiset sanansa olivat "Mutta mitä pahaa minä olen tehnyt? Kenet olen tappanut?". Severus luovutti myöhemmin Didiuksen ruumiin tämän perheelle, joka hautasi Didiuksen Via Labicanan varrelle.

Didius Julianuksen jälkimaine oli huono. Hänen kerrotaan olleen kunnianhimoinen nautiskelija ja tuhlari. Häntä on myös kutsuttu Rooman historian turhimmaksi keisariksi. Tiedot Didius Julianuksen lyhyestä keisariudesta perustuvat lähinnä epäluotettavaksi osoitettuun Historia Augustaan, Cassius Dion, joka oli itse Roomassa todistamassa tapahtumia, kirjoittamaan elämäkertaan ja Herodianoksen historiateokseen.

Antiikin lähteet

• Cassius Dio, 74. kirja (englanniksi)
• Historia Augusta, Didius Julianuksen elämäkerta (englanniksi)
• Herodianoksen Rooman historia (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Lähteet

• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3
• Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2 (englanniksi)
• David S. Potter: The Roman Empire at Bay: AD 180-395. Routledge, 2004. ISBN 0415100585 (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Didius Julianus Wikimedia Commonsissa