Tanskan kansanpuolue

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Dansk Folkeparti)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tanskan kansanpuolue
Dansk Folkeparti

Perustettu 6. lokakuuta 1995
Puheenjohtaja Morten Messerschmidt
Ideologia
Poliittinen kirjo oikeisto
Jäsenmäärä n. 14 000 (2014)[2]
Kansankäräjät[3]
7 / 179
(2022)
Euroopan parlamentti[4]
1 / 14
(2019)
Alueet
4 / 205
(2021)
Kunnat
79 / 2 436
(2021)
Kansainväliset jäsenyydet – ID
Nuorisojärjestö Tanskan kansanpuolueen nuoret
Kotisivu www.danskfolkeparti.dk
Morten Messerschmidtin EU-vaalimainos vuonna 2014.

Tanskan kansanpuolue (tansk. Dansk Folkeparti) on tanskalainen puolue, joka on aatteeltaan kansalliskonservatiivinen ja oikeistopopulistinen. Kansanpuolueen nykyinen puheenjohtaja on Morten Messerschmidt.Tanskan kansanpuolueen perustivat vuonna 1995 Edistyspuolueen jäsenet Pia Kjærsgaard, Kristian Thulesen Dahl, Poul Nødgaard ja Ole Donner. Kansanpuolue on toiminut oikeistolaisten vähemmistöhallitusten tukipuolueena vuosina 2001–2011 ja uudelleen 2015–2019.[5] Vuoden 2022 kansankäräjävaaleissa DF menetti 11 paikkaa ja kutistui 2,6 prosentin kokoiseksi marginaalipuolueeksi.[6]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan kansanpuolue jatkoi poliittisesti 1980-luvulla edistyspuolueen valloittanutta maahanmuuttokriittistä linjaa. Poliittisesti puolue sijoittuu oikeistoon, sillä puolue kannattaa kovempia rangaistuksia, vähemmän integraatiota ja maahanmuuttoa eikä se ole perinteisesti arvottanut ympäristöpolitiikkaa korkealle prioriteeteissaan. Tulonjakopoliittisesti Tanskan kansanpuolue on siirtynyt kohti poliittista keskustaan sanoutuen irti Glistrupin edistyspuolueen uusliberalistisesta asemoinnista.[7]

Tanskan kansanpuolue painotti alkuaikoina erityisesti maahanmuuttopoliittisia kysymyksiä ja kehitti hyvinvointipoliittisia linjauksia yhdessä Venstren ja konservatiivisen kansanpuolueen kanssa niin, että puolue toimi näiden tukipuolueena. Tanskan kansanpuolue on nostanut esiin myös vanhusten ja vammaisten asioita.[7]

Tanskan kansanpuolueelle on ollut alusta saakka leimallista voimakas vastustus Euroopan unionia kohtaan. Puolue on esimerkiksi vaatinut Tanskan eroa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksesta, vastustanut liittymistä Euroopan talous- ja rahaliittoon sekä vastustanut Euroopan unionin puolustuspolitiikkaa. Puolue on pitänyt tavoitteenaan itsenäistä Tanskaa Naton yhteydessä. Brexitin valossa on ollut epävarmaa, jatkaako puolue työskentelyä Tanskan eroamiseksi Euroopan unionista.[7]

Hallituksen tukipuolue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Tanskan kansanpuolue ei ole ollut missään vaiheessa itse mukana hallituksessa, keskustaoikeistolaiset hallitukset ovat olleet riippuvaisia sen parlamentaarisesta tuesta. Näin oli myös vaalikauden 2015-2019 vallassa oilleen Lars Løkke Rasmussenin hallituksen kohdalla. Hallitus toteuttikin Tanskan kansanpuoleen linjan mukaista maahanmuuttopolitiikkaa. Tanskan maahanmuuttopolitiikka on ollut erittäin tiukkaa; burkan käyttö on kielletty, poliisille on annettu oikeus takavarikoda turvapaikkaa hakevien isot käteisvarat ja arvokorut, ulkomaalaisväestön asuttamille ongelmalähiöille on laadittu erillislait. Turvapaikkaa odottavien sosiaaliapuja on leikattu ja sidottu ne työvelvoitteeseen ja karkotusta odottaville suunniteltiin perustaa asumisyhteisö asumattomalle saarelle.

Tanskan muut valtapuolueet omaksuivat pitkälti Tanskan kansanpuolueen näkemykset maahanmuutosta. Sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi vuonna 2015 valittu Mette Frederiksen teki johtopäätöksen, että hallitsematon maahanmuutto luo sosiaalidemokraattien perinteiseen äänestäjäkuntaan turvattomuuden tunnetta, joka vie äänestäjiä demareilta oikeistopopulisteille. Niinpä Tanskan sosiaalidemokraattien omaksuma tiukka maahanmuuttopolitiikka ei eronnut enää millään kovin olennaisella tavalla oikeistopopulistien linjauksista. Sosiaalidemokraattien tiukkaa maahanmuuttolinjaa perusteltiin sillä, että hyvinvointivaltion ylläpito vaatii maahanmuuton voimakasta rajoittamista. Vaikka vuoden 2019 vaaleissa Tanskan kansanpuolue kärsi murskatappion, sikäli se oli laajemmassa katsannossa voittaja, että muut puolueet olivat omineet sen tiukan maahanmuuttopoliittisen linjan.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kjærsgaardin kausi (1995–2012)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan kansanpuolueen perustamisen tausta on vuonna 1972 muodostetussa Edistyspuolueessa. Pia Kjærsgaard toimi edistyspuolueen ehdokkaana vaaleissa 1979 ja 1981, mutta hänet valitttiin vaaleissa vasta vuonna 1984. Mogens Glistrup ja Kjærsgaard edustivat poliittisesti kahta eri strategiaa Glistrupin kiristyslinjan ja Kjærsgaardin säästölinjan välillä. Erimielisyydet huipentuivat myrskyisään puoluekokoukseen syyskuussa 1995, jossa Kjærsgaardilaiset hävisivät taistelun puolueesta.[7]

Tämän jälkeen Pia Kjærsgaard erosi edistyspuolueesta 6. lokakuuta 1995 ja perusti Tanskan kansanpuolueen yhdessä Poul Nødgaardin, Ole Donnerin ja Kristian Thulesen Dahlin kanssa. Puolue piti perustamiskokouksen 27. huhtikuuta 1996 ja noin kolmasosa edistyspuolueen jäsenistä siirtyi Tanskan kansanpuolueeseen. Tanskan kansanpuolue osallistui ensimmäisen kerran kansankäräjävaaleihin vuonna 1998 saaden vastaavan kannatuksen kuin edistyspuolue vuonna 1994. Vuosina 2001–2007 puolueen kannatus nousi noin 12–14 prosenttiin. Ensimmäisissä vaaleissa erityisesti sosiaalidemokraatit äänestivät Tanskan kansanpuoluetta.[7]

Thulesen Dahlin kausi (2012–2022)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Tanskan kansanpuolue saavutti Kristian Thulesen Dahlin johdolla kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa, kun se sai 21,1 % äänistä ja 37 edustajaa. Tanskan kansanpuolueesta tuli näin Tanskan suurin porvarillinen puolue ja kansankäräjien toiseksi suurin puolue sosiaalidemokraattien jälkeen. Vaalivoiton jälkeen puolueen odotettiin aloittavan hallitusyhteistyön Venstren kanssa, mutta puolue pääti jäädä hallituksen ulkopuolelle.[7]

Vuoden 2019 kansankäräjävaaleissa puolueen kannatus puolittui. Kun puolue oli saanut vielä vuonna 2015 ääniä erityisesti vasemmistosta, menetti puolue nyt ääniä sekä venstrelle, sosiaalidemokraateille sekä kahdelle uudelle oikeistopuolueelle: Nye Borgerligelle ja Stram Kurssille.[7]

Messerschmidtin kausi (2022–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2022 kansankäräjävaaleissa puolue sai historiansa huonoimman vaalituloksen, eli 2,6 prosenttia äänistä ja viisi edustajaa. Puolue menetti pääasiassa ääniä Tanskademokraateille. Joulukuussa 2022 puolueen puheenjohtaja Morten Messerschmidt vapautettiin syytteistä koskien EU-varojen väärinkäyttöä. Vuoden 2023 alussa puolueen edustajien määrä nousi seitsemään, kun kaksi entistä Nye Borgerligen edustajaa: Mikkel Bjørn Sørensen ja Mette Thiesen, liittyivät puolueeseen.[7]

Vaalihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansankäräjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Johtaja Kannatus[9] Paikat /– Hallitus
Äänet %
1998 Pia Kjærsgaard 252 429 7,4 %
13 / 179
 Uusi Oppositio
2001 413 987 12,0 %
22 / 179
 Nousua 9 Tukipuolue
2005 444 947 13,3 %
24 / 179
 Nousua 2 Tukipuolue
2007 479 532 13,8 %
25 / 179
 Nousua 1 Tukipuolue
2011 436 726 12,3 %
22 / 179
 Laskua 3 Oppositio
2015 Kristian Thulesen Dahl 741 746 21,1 %
37 / 179
 Nousua 15 Tukipuolue
2019 308 513 8,7 %
16 / 179
 Laskua 21 Oppositio
2022 Morten Messerschmidt 93 428 2,6 %
5 / 179
 Laskua 11 Oppositio

Euroopan parlamentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Kannatus Paikat /–
Äänet %
1999 114 865 5,8 %
1 / 16
 Uusi
2004 128 789 6,8 %
1 / 14
 Muuttumaton 0
2009 357 942 15,3 %
2 / 13
 Nousua 1
2014 605 889 26,6 %
4 / 13
 Nousua 2
2019 296 978 10,8 %
1 / 13
 Laskua 3

Merkittäviä henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset kansanedustajat (2022–2026)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Denmark Parties and elections in Europe. 2019. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Thomas Foght, "DF kaprer medlemmer som aldrig før: Tredjestørst i Danmark (Arkistoitu – Internet Archive)", Metroexpress, 06/06-14
  3. ↑ Valgresultater 2022 Danmarks Radio. Viitattu 2.11.2022. (tanskaksi)
  4. ↑ MEPs: Denmark europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Koskinen, Matti: Oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue ei antanut periksi hyvinvointi­menoissa – jää pois hallituksesta hs.fi. 28.6.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 28.12.2015. Viitattu 23.7.2019.
  6. ↑ Kurki-Suonio, Ossi: Tanskassa käytiin ”täysin villit” vaalit – Kahden poliitikon comeback sekoitti koko puoluekentän Kauppalehti. 2.11.2022. Viitattu 2.11.2022.
  7. ↑ a b c d e f g h Kosiara-Pedersen, Karina: Dansk Folkeparti Den Store Danske. 22.4.2023. Viitattu 2.5.2023. (tanskaksi)
  8. ↑ Analyysi: Tanskan demarien menestysresepti on kaksiraiteinen: maahanmuutto kuriin ja hyvinvointivaltio kunniaan Kaleva.fi. Viitattu 18.2.2020.
  9. ↑ Folketingsvalgene 1953–2019 ft.dk. Tanskan kansankäräjät. Viitattu 23.7.2019. (tanskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tanskan_kansanpuolue&oldid=21947332”