Daniil Andrejev
Daniil Leonidovitš Andrejev (ven. Дании́л Леони́дович Андре́ев; 2. marraskuuta (J: 20. lokakuuta) 1906 – 30. maaliskuuta 1959 Moskova) oli venäläinen kirjailija, runoilija ja mystikko.[1]
Andrejev palveli toisen maailmansodan aikana lääkintäjoukoissa ja tuli ensimmäisten joukossa piiritettyyn Leningradiin. Hänet pidätettiin huhtikuussa 1947, parin päivän kuluttua myös hänen vaimonsa, taiteilija Alla Aleksandrovna. Heitä syytettiin hänen romaaninsa perusteella salajuonesta Stalinia vastaan. Hän vietti vankilassa runsaat puolitoista vuotta. Nikita Hruštšovin kaudella kumpikin sai 25 vuoden vankeustuomion, joka kuitenkin lyhennettiin kymmeneen vuoteen. Hänen elämänsä kymmenen viimeistä vuotta olivat tuotteliainta aikaa. Hän alkoi kuulla ääniä, sanelua, jonka perusteella hän kirjoitti teoksen Rauhan ruusu.[1]
Andfrejevin isä oli venäläinen kirjailija Leonid Andrejev (1871–1919).[2]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rauhan ruusu (Roza mira), suom. Liilia Siiberg, Merja Nurmisto, omakustanne: Liilia Siiberg. Jyväskylä 2007. ISBN 978-952-92-2488-3
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mikhail Epstein: Daniil Andreev and The Russian Mysticism of Femininity 1997. emory.edu. Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Daniil Andreev papers, Jisc. Viitattu 28.12.2022 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Daniil Andrejev Wikimedia Commonsissa
