D-beat
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: tieto vaikuttaisi olevan monin paikoin virheellistä. |
D-beat | |
---|---|
Alkuperä |
Hardcore punk Anarcho-punk NWOBHM |
Alkuperämaa |
Englanti Ruotsi |
Kehittymisen ajankohta |
1980-luvun alulla |
Tyypillisiä soittimia |
laulu, sähkökitara, basso, rummut |
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
Crust punk Thrashcore |
D-beat (myös discore, mangel tai käng Ruotsissa) on 1980-luvun alulla syntynyt hardcore punkin alalaji, jonka isänä pidetään Discharge-yhtyettä, joka myös genren nimesi. Discharge oli ottanut paljon vaikutteita Motörheadilta, jolloin syntyi D-beat-musiikki. Kuitenkin ensimmäisenä D-beat-yhtyeenä pidetään The Varukers-nimistä yhtyettä. D-beatin vokaalista puolta on innoittanut erilaiset slooganit. D-beat on tunnettua lyhyistä sanoistaan, sillä D-beatissa keskitytään lähinnä soittamiseen. D-beat toimii läheisesti samankaltaisen crust punkin kanssa. Crust punk on D-beatia raskaampi ja monipuolisempi muoto. D-beat-yhtyeet ovat tyypillisesti sotaa vastaan, anarkistisia ja seuraavat kiihkeästi 1980-luvun anarcho-punk-yhtyeitä. D-beat kukoisti Ruotsissa ja siellä syntyi monia yhtyeitä, kuten Anti Cimex, Mob 47, Driller Killer ja Wolfbrigade. Totalitär, Avskum, Skitsystem ja Disfear olivat ruotsalaisia D-beat-yhtyeitä. Muita D-beat-yhtyeitä olivat muun muassa japanilainen Disclose, yhdysvaltalainen Crucifix ja Final Conflict, brasilialainen Ratos de Porão ja espanjalainen MG15.
Ruotsalainen D-beat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen ruotsalainen D-beat-kappale oli "Marquee", jonka oli soittanut tukholmalainen yhtye Rude Kids vuonna 1979. Anti Cimex levytti 7-raitaisen EPn Raped ass, joka oli yksi rajuimmista ja vihaisimmista hardcore-julkaisuista koskaan. Muita samankaltaisia yhtyeitä olivat Shitlickers, Moderat Likvidation, Mob 47 ja Asocial. Mob 47 sekoitti Dischargea ja amerikkalaista hardcorea keskenään. Monet näistä klassisista D-beat-yhtyeistä alkoivat harjoittaa enemmänkin crust punkia. Skandinavialaiset yhtyeet, kuten Driller Killer, Totalitär, Skitsystem, Wolfbrigade ja Disfear olivat tunnetuimpia D-beat-yhtyeitä.
Perimä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thrash metal-yhtyeet, kuten Metallica, Anthrax ja Sepultura ottivat vaikutteita 1980-luvun D-beatista ja osa D-beat-yhtyeistä, kuten Discharge, taas otti vaikutteita thrash metallista. Kuitenkaan D-beat ei aina ollut samanlaista, toisin kuin vaikkapa amerikkalainen hardcore. Suosittu yhtye Rancid soitti myös hieman D-beatia. Heidän 2000-luvulla julkaistussa viidennessä albumissaan oli vivahteita D-beatista.
Yhtyeet saavuttivat tyylinsä 1980-luvun alulla soittaen Dischargen, skandinavialaisen ja japanilaisen hardcoren innoittamaa musiikkia. Useimmat näistä yhtyeistä kääntyivät myöhemmin crust punkiin, kuten Wolfbrigade ja Tragedy. Musiikista tuli synkempää ja melodisempaa, johon vaikuttivat yhtyeet Discharge ja Amebix.