Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto

Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto
Nimi virallisilla kielillä: Këshilli i Ndihmës Ekonomike Reciproke (albaniaksi); Съвет за икономическа взаимопомощ / Sǎvet za Ikonomitšeska Vzaimopomošt (bulgariaksi); Consejo de Ayuda Mutua Económica (espanjaksi); Эдийн засгийн харилцан туслалцах зөвлөл / Ediin zasgiin hariltsan tuslaltsah zövlöl (mongoliksi); Rada Wzajemnej Pomocy Gospodarczej (puolaksi); Consiliul de Ajutor Economic Reciproc (romaniaksi); Rat für gegenseitige Wirtschaftshilfe (saksaksi); Rada vzájomnej hospodárskej pomoci (slovakiksi); Rada vzájemné hospodářské pomoci (tšekiksi); Kölcsönös Gazdasági Segítség Tanácsa (unkariksi); Сове́т Экономи́ческой Взаимопо́мощи / Sovet Ekonomitšeskoi Vzaimopomoštši (venäjäksi); Hội đồng Tương trợ kinh tế (vietnamiksi); ;
	; SEV vuonna 1986: Jäsenvaltiot Jäsenvaltiot, jotka eivät enää osallistuneet yhteistyöhön Liitännäisjäsenet Tarkkailijajäsenet
Perustettu	tammikuu 1949
Lakkautettu	28. kesäkuuta 1991
Päämaja	Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Jäsenet	Albanian sosialistinen kansantasavalta; Bulgarian kansantasavalta; Kuuba; Mongolian kansantasavalta; Neuvostoliitto; Puolan kansantasavalta; Romanian sosialistinen kansantasavalta; Saksan demokraattinen tasavalta; Tšekkoslovakia; Unkarin kansantasavalta; Vietnam;
Viralliset kielet	albania, bulgaria, espanja, mongolia, puola, romania, saksa, slovakki, tšekki, unkari, venäjä, vietnam
	Infobox OKNimi-testi OK

Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto (ven. Совет Экономической Взаимопомощи, Sovet Ekonomitšeskoi Vzaimopomoštši) eli SEV^[1] oli vuosina 1949–1991 sosialististen valtioiden talousyhteisö ja vastine Euroopan talousyhteisölle.^[2] Yhteisöstä käytettiin joissakin yhteyksissä sen englanninkielisen nimen (The Council for Mutual Economic Assistance) mukaista lyhennettä Comecon.

Yleistä

Euroopassa SEV:hen kuuluivat samat itäblokin valtiot, jotka olivat myös Varsovan liiton jäseniä. Muiden maanosien valtioista SEV:hen liittyivät myöhemmin Mongolian kansantasavalta, Kuuba ja Vietnam.^[2] Lisäksi Suomi, Irak, Meksiko, Nicaragua ja Mosambikin kansantasavalta tekivät SEV:n kanssa yhteistyötä. Suomen EEC-vapaakauppasopimus tasapainotettiin ulkopoliittisesti Kevsos-sopimuksella.

Alkujaan SEV oli lähinnä Neuvostoliiton vastaveto Marshall-avulle, mutta sai pian käänteisiä piirteitä. Itäisen Keski-Euroopan kehittyneet teollisuusmaat, ennen muuta Tšekkoslovakia ja Saksan demokraattinen tasavalta, olivat taloudellisesti nettomaksajan roolissa,^lähde? mutta myös ne nauttivat Neuvostoliiton maailmanmarkkinahinnat kolmanneksella tai puolella alittavista energianhinnoista.

Erityisen tärkeä SEV oli Kuuballe, joka onnistui sen kautta vuosikymmenien ajan korvaamaan Yhdysvaltain kauppasaarrosta johtuvan länsimarkkinoiden puutteen. Neuvostoliitto korvasi Kuuballe sen markkinamahdollisuuksien puuttumisen ostamalla Kuubasta sokeria maailmanmarkkinahinnat ylittävään hintaan.

SEV:n organisaatio pyrki saavuttamaan kaikki päätökset yksimielisesti. Erillistä veto-oikeutta jäsenillä ei ollut, vaan erimielisyyden ilmetessä ne saattoivat jättäytyä pois projekteista, joihin eivät halunneet osallistua. Näin tehdyt päätökset tyydyttivät kaikkia, mutta eivät voineet sitouttaa haluttomia maita toimintaan. Tämä oli yksi SEV:n pääheikkouksista jäsenmaiden huomattavan erilaisten teollisten kehitysasteiden ohella. SEV:tä pidettiinkin lännessä yleisesti heikohkona talousliittona, eikä sen toimivuus ollut Euroopan talousyhteisön tasoa.

SEV lakkautettiin sen jäsenvaltioiden enemmistön luovuttua sosialistisesta suunnitelmataloudesta kylmän sodan päättymisen myötä. Päätös SEV:in lakkauttamisesta tehtiin tammikuun alussa 1991^[2] ja sen toiminta päättyi saman vuoden kesäkuun lopussa.

Jäsenvaltiot

Lähde: ^[2]

Tammikuu 1949

Helmikuu 1949

Albanian sosialistinen kansantasavalta

1950

Saksan demokraattinen tasavalta

1962

Mongolian kansantasavalta

1972

Kuuba

1978

Vietnam

Entiset jäsenvaltiot

Albanian sosialistinen kansantasavalta (erosi 1987, de facto jo Neuvostoliiton ja Albanian välirikon aikana vuonna 1961)

Tarkkailijavaltiot

1950

Kiina (lopetti toiminnan vuodesta 1961 Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon takia)

1956

Pohjois-Korea

1973

Suomi

1975

Irak^[3]
Meksiko

1976

Angolan kansantasavalta

1984

Nicaragua

1985

Mosambikin kansantasavalta

1986

Liitännäisvaltiot

1964

Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta

Galleria

SEV:n johtoryhmä vuonna 1964.
SEV:n 30-vuotisen olemassaolon kunniaksi vuonna 1979 julkaistu neuvostoliittolaispostimerkki.
Euroopan talousliitot vuonna 1988:
  EEC

  EFTA

  SEV
Entinen SEV:n Neuvostoliiton-päämaja Moskovassa kuvattuna vuonna 2009.

Lähteet

Kanerva, Reino & Kivikari, Urpo: SEV markkina-alueena. Helsinki: Weilin & Göös, 1978. ISBN 951-35-1674-1

Viitteet

↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 19.1.2014.
↑ ^a ^b ^c ^d Comecon britannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 9.5.2019. (englanniksi)
↑ Smolansky, Oleg & Smolansky, Bettie: The USSR and Iraq: The Soviet Quest for Influence, s. 25. Durham: Duke University Press, 1991. ISBN 978-0-8223-1116-4 (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto Wikimedia Commonsissa

[kotus-1] Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 19.1.2014.

[comecon-2] Comecon britannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 9.5.2019. (englanniksi)

[3] Smolansky, Oleg & Smolansky, Bettie: The USSR and Iraq: The Soviet Quest for Influence, s. 25. Durham: Duke University Press, 1991. ISBN 978-0-8223-1116-4 (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto

Sisällys

Yleistä