Christoph Probst

"Valkoinen Ruusu" vastarintaryhmän muistomerkki, München.

Christoph Ananda Probst (6. lokakuuta 1919 Murnau am Staffelsee, Saksa – 22. helmikuuta 1943 München, Saksa) oli saksalainen lääketieteen opiskelija ja Valkoinen Ruusu- vastarintaryhmittymän jäsen. Hän jäi kiinni kansallissosialistisen hallinnon vastustamisesta ja tuomittiin kuolemaan.

Elämänvaiheita

Varhaisvaiheet

Christoph Probst syntyi varakkaaseen ja liberaalisti ajattelevaan perheeseen. Isällä oli yhteyksiä kulttuuripiireihin, joita kansallissosialistit pitivät "rappeutuneina". Kun Christoph oli 17- vuotias, hänen isänsä teki itsemurhan. Tämä toi vaikeuksia hänen juutalaistaustaiselle äitipuolelleen, jota puolison varakkuus ja suhdeverkosto eivät enää suojelleet.

Suoritettuuaan työ- ja asepalvelunsa vuonna 1939 Probst kirjautui Münchenin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Avioliiton hän solmi vuonna 1940 (eräiden lähteiden mukaan vuonna 1941) Herta Dohrnin kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Probst oli kiinnostunut runoudesta. Runousharrastuksen myötä hän tutustui yliopistolla Alexander Schmorreliin sekä Sophie ja Hans Scholliin sekä Willi Grafiin. Yhdessä he muodostivat Valkoinen Ruusu- nimisen vastarintarintaryhmittymän. Runoillat muuttuivat vähitellen poliittisiksi ja ratkaisevana sysäksenä pidetään tutustumista Gottfried Kellerin tyrannian vastaisiin runoihin. Joulukuussa 1942 Probst sai määräyksen siirtyä Innsbruckiin lääkintäjoukkojen kersantiksi. Hän jatkoi yhteydenpitoa ystäviinsä kirjeitse.

Valkoinen Ruusu

Kun muu osa ystävistä alkoi salaisesti kokoontua Alexander Schmorrellin isän huvilalla, ryhtyi Probst postittamaan Inssbruckista siististi koneella kirjoitettuja lehtisiä Müncheniin. Lehtisissä oli lyhyt sanoma: "Hitlerin ja hänen hallintonsa täytyy kaatua, jotta Saksa voi elää." Lehtisiä Probst postitti ravintoloitsijoille, virkamiehille, yliopisto-opiskelijoille ja osa päätyi Gestapon haltuun.

Hans Scholl ja Probst olivat yhteyksissä toisiinsa ja Scholl pyysi Probstia tekemään analyysin poliittisesta tilanteesta. Probst saapui Müncheninn ja yhdessä nuoret maalasivat yöllä seinille iskulauseita kuten "Vapaus!" ja "Alas Hitler!" Probst oli mukana vaikka se oli hänen mielestään vaarallista ja tyhmää. Hän myös huomasi, että ryhmän jäsenmäärä oli kasvanut.

Sophie Scholl oli yhdessä veljensä kanssa levittämässä lehtisiä Münchenin yliopistolla 18. helmikuuta vuonna 1943 ja he jäivät kiinni. Sophien taskusta löytyi Probstin kirjoittama lehtinen. Probst pidätettiin 20. helmikuuta. Oikeudenkäynti alkoi 22. helmikuuta, eikä syytettyjen annettu valita puolustusasianajaansa. Asianajaja ei tehnyt mitään puolustaakseen asiakkaitaan. Kansantuomioistuimen huonomainen syyttäjä Roland Freisler syytti Schollin sisaruksia ja Probstia "pelkurimaisesta tappiomielialan lietsonnasta".

Kaikki syytetyt todettiin syyllisiksi ja heidät mestattiin pian oikeudenkäynnin jälkeen. Vähän ennen mestausta Probst otti katolilaisen kasteen.

Vuonna 1945, vähän ennen rauhaa, Gestapo murhasi Probstin apen Harald Dohrnin.

Kunnianosoituksia

Probst on saanut postuumisti kunnianosoituksia. Hänen satavuotispäivänään vuonna 2019, Saksan Bundeswehrin lääkintäjoukkojen kasarmi Münchenin pohjoispuolella nimettiin hänen mukaansa. Kaikkiaan Saksassa on kahdeksan paikkaa nimetty Probstin mukaan, ensimmäinen jo vuonna 1947.

Myös Saksan katolinen kirkko on muistanut Probstia epävirallisella kirjalla vuonna 1999.

Aiheesta muualla

• http://www.weisse-rose-stiftung.de/wp-content/uploads/2019/09/Christoph-Probst-Biografische-Skizze_Okt-2019.pdf