Tämä on lupaava artikkeli.

Carlos Fuentes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carlos Fuentes
Carlos Fuentes Macías.
Carlos Fuentes Macías.
Henkilötiedot
Syntynyt11. marraskuuta 1928
Panamá,  Panama
Kuollut15. toukokuuta 2012
México,  Meksiko
Kirjailija
Äidinkieliespanja
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Carlos Fuentes Macías (11. marraskuuta 1928 Panamá, Panama – 15. toukokuuta 2012 México, Meksiko[1]) oli meksikolainen kirjailija, jota pidetään yhtenä arvostetuimpana espanjankielisenä nykykirjailijana. Hänen tuotantoaan on käännetty laajalti useille kielille, mukaan lukien suomeksi. Hänelle myönnettiin Miguel de Cervantes -palkinto vuonna 1987 ja Belisario Domínguezin kunniamitali vuonna 1999.

Nuoruus ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlos Fuentes syntyi Panamássa 1928. Hänen isänsä oli diplomaatti Rafael Fuentes Boettiger ja äitinsä Berta Macías Rivas. Rafael Fuentes oli osallistunut huhtikuussa 1914 Meksikon vallankumouksen aikana kotikaupunkinsa Veracruzin puolustamiseen, kun Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson oli lähettänyt joukkoja vastustamaan Victoriano Huertaa. Vaikka Carlos Fuentes syntyi vasta vallankumouksen jälkeen, tuon ajan tapahtumat vaikuttivat myöhemmin hänen teoksissaan.[2]

Carlos Fuentes muutti usein isän diplomaattisen uran takia. Hän asuikin nuoruudessaan Panamássa, Montevideossa, Rio de Janeirossa, Washingtonissa, Santiago de Chile ja Buenos Airesissa.[3] Vuodet 1936–1940 Fuentes asui Washingtonissa, jossa hän kävi koulua ja oppi näin puhumaan sujuvasti englantia. Washingtonista perhe muutti Santiagoon, missä Fuentes alkoi kokeilla kirjoittamista. Kun Fuentes kertoi vanhemmilleen haluavansa ryhtyä kirjailijaksi, hänen isänsä ei ollut kovinkaan rohkaiseva ja halusi poikansa lukevan lisäksi lakia.[4] Fuentes opiskelikin lakia Meksikon autonomisessa yliopistossa (UNAM) ja Geneven Graduate Institute of International Studies -instituutissa.[5]

Fuentes oli kahdesti naimisissa, 1959–1973 näyttelijä Rita Macedon kanssa ja vuodesta 1972 televisiojournalisti Sylvia Lemusin kanssa. Hän sai ensimmäisestä liitostaan yhden lapsen (Cecilia) ja toisesta kaksi lasta (Carlos ja Natasha). Sekä Carlos ja Natasha kuolivat alle 30-vuotiaina; Carlos verenvuototaudin seurauksena ja Natasha sydänhalvaukseen.[2][3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fuentes aloitti 1950 uransa diplomaattina, ja hän oli Genevessä Meksikon kansainvälisen oikeuden toimikunnan delegaation sihteerinä. Meksikoon hän palasi seuraavana vuonna.[6]

Fuentes alkoi 1950-luvulla kirjoittaa kirjallisuutta, taidetta ja politiikkaa käsitelleitä artikkeleita, ja hän toimitti UNAM-yliopiston lehteä.[2] Fuentes julkaisi 1954 ensimmäisen teoksensa Los días enmascarados, joka oli kolmen novellin kokoelma. Hän perusti 1956 Manuel Carballon kanssa Revista Mexicana de Literatura -nimisen kirjallisuuslehden. Fuentes toimi vuodet 1956–1959 Meksikon ulkoasiainministeriön kansainvälisten kulttuurisuhteiden johtajana.[6]

Fuentesin ensimmäinen romaani La región más transparente julkaistiin 1958. Se yhdisteli yhteiskunnallista kommentaaria ja sisäistä pohdintaa, ja sen ansiosta Fuentes sai heti hyvän kirjallisen maineen. Hän jättikin tämän jälkeen työnsä Meksikon hallinnossa ja keskittyi vain uraansa kirjailijana.[4] Fuentesista tuli 1950- ja 1960-luvuilla radikaali, ja hän liittyi kommunistiseen puolueeseen. Hän kannatti Kuuban vallankumousta ja vieraili Kuubassa pian Fidel Castron voiton jälkeen. Siellä hän alkoi kirjoittaa kolmatta romaaniaan Artemio Cruzin kuolemaa.[2]

Fuentes nousi 1960–1970-lukujen aikana kirjojensa ja poliittisten kommentaariensa ansiosta yhdeksi espanjankielisen maailman tunnetuimmista intellektuelleista. Hänen tuon ajan romaaneihinsa kuuluvat Las buenas conciencias, Artemio Cruzin kuolema, Aura ja Terra Nostra, joka julkaistiin 1975. Terra Nostran jälkeen Meksikon hallitus alkoi tunnustaa Fuentesin maailmanlaajuista suosiota ja pyysi tätä uudelleen hallinnon palvelukseen. Hänet nimettiinkin samana vuonna Meksikon Ranskan-suurlähettilääksi.[5] Fuentes erosi tehtävästä 1977 presidentti José López Portillon aikana.[6] Hän oli pettynyt hallitukseen, joka oli nimennyt entisen presidentin Gustavo Díaz Ordazin Espanjan-suurlähettilääksi.[2] Fuentes sanoi, ettei voisi tehdä töitä sellaisen miehen kanssa, joka määräsi opiskelijoiden verilöylyn.[3]

1970-luvun lopulla ilmestyi Fuentesin vakoilujännäri Lohikäärmeen pää. Hän sai 1980-luvulla useita opetustehtäviä Yhdysvaltain yliopistoista, kuten Princetonin, Dartmouthin ja Harvardin yliopistoista.[2] Vuonna 1985 ilmestynyt Vanha gringo menestyi hyvin Yhdysvalloissa, ja siitä tuli ensimmäinen meksikolaiskirjailijan tekemä bestseller-teos Yhdysvalloissa.[4] Se käsitteli yhdysvaltalaisen kirjailijan Ambrose Biercen katoamista. Teoksesta tehtiin nopeasti myös elokuva, jonka pääosissa olivat Gregory Peck ja Jane Fonda. Fuentes oli saanut 1984 Meksikon korkeimman kirjallisuuspalkinnon Tieteiden ja taiteiden kansallispalkinnon, ja vuonna 1988 hän sai espanjankielisen kirjallisuuden Miguel de Cervantes -palkinnon.[2]

Fuentes ja toinen meksikolainen kirjailija, Nobel-palkittu Octavio Paz ajautuivat 1990-luvulla riitoihin.[2] He olivat ystävystyneet 1950 ja olivat tämän tehneet paljon yhteistyötä. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin rakoilla 1980-luvulla, kun Fuentes kannatti Nicaraguan sandinisteja, jotka Paz kuitenkin tuomitsi. Pazin johtama Vuelta julkaisi 1988 Fuentesia kritisoineen artikkelin, jossa väitettiin, että Fuentesilta puuttuu todellinen meksikolainen identiteetti. Tämä synnytti julkisen riidan, joka kesti Pazin kuolemaan 1998.[4] Fuentes jatkoi kuitenkin edelleen uraansa ja julkaisi 1991 Amerikan itsenäistymistaisteluita kuvaavan romaanin The Campaign. Seuraavana vuonna hän sai François Mitterrandin Ranskan Kunnialegioonan kunniamerkin.[2] Hänen seuraavia romaanejaan olivat muun muassa La frontera de cristal, Inez ja Los años con Laura Díaz, joka käsitteli jälleen Meksikon 1900-luvun historiaa. Hän kirjoitti myös muita kuin romaaneja ja 2004 ilmestyi George W. Bushin hallintoa kritoisunut essee Contra Bush. Fuentesin viimeisimpiä romaaneja olivat Kotkan istuin ja La voluntad y la fortuna.[5]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hemorragia masiva, causa de muerte de Fuentes El Universal. 15.5.2012. Arkistoitu 18.5.2012. Viitattu 16.5.2012. (espanjaksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Saldivar, s. 282–284.
  3. ↑ a b c Carlos Fuentes, prolific Mexican novelist, essayist, dies at 83; mourned around globe washingtonpost.com. The Washington Post. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c d DePalma.
  5. ↑ a b c Carlos Fuentes Biography 15.5.2012. American Academy of Achievement. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Tuck, Jim: Rebel, internationalist, establishmentarian: Carlos Fuentes 9.10.2008. MexConnect. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carlos_Fuentes&oldid=21581265”