Carlo Rossi

Carlo Rossi
Carlo Rossin muotokuva 1820-luvulta.
Henkilötiedot
Syntynyt	29. joulukuuta 1775 Napoli, Napolin kuningaskunta
Kuollut	18. huhtikuuta 1849 (73 vuotta) Pietari, Venäjä
Ammatti	arkkitehti
Vanhemmat	Gertruda Rossi ja Charles Le Picq
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pääesikunnan porttikäytävä.

Aleksandrinski-teatteri.

Arkkitehti Rossin katu.

Carlo di Giovanni Rossi (ven. Карл Ива́нович Ро́сси, Karl Ivanovitš Rossi; 29. joulukuuta 1775 Napoli – 18. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1849 Pietari) oli italialaissyntyinen venäläinen arkkitehti. Hänet tunnetaan suuria rakennuskokonaisuuksia luoneena kaupunkisuunnittelijana sekä yhtenä venäläisen empiretyylin kehittäjistä.

Carlo Rossi oli Pietariin vuonna 1785 muuttaneen saksalaissyntyisen balettitanssijattaren Gertruda Rossin poika. Hänen isäpuolensa oli ranskalainen balettimestari Charles Le Picq. Carlo kävi saksalaisen Pietarin ja Paavalin seurakunnan koulua ja työskenteli vuodesta 1796 lähtien arkkitehti Vincenzo Brennan apulaisena. Vuosina 1802–1803 hän opiskeli Italiassa. Palattuaan Venäjälle Rossi nimitettiin Pietarin lasi- ja posliinitehtaiden taiteilijaksi ja vuonna 1806 keisarilliseksi hoviarkkitehdiksi. Vuodesta 1809 hän työskenteli Moskovassa, sisusti uudelleen Katariina II:n matkapalatsin Tverissä ja suunnitteli rakennuksia maaseutukaupunkeihin.

Vuonna 1815 Rossi palasi Pietariin, jossa hänet seuraavana vuonna nimitettiin yhdeksi rakennus- ja vesitöiden komitean pääarkkitehdeista. Hän on suunnitellut kaupunkiin useita merkittäviä rakennuskokonaisuuksia, joille on ominaista korostettu juhlallisuus ja ilmeikkyys, runsas pylväiden käyttö sekä allegoriset veistosryhmät. Mistulansaarella sijaitsevan Jelaginin palatsin (1818–1822) jälkeen Rossi rakensi Mikaelin palatsin (1818–1822, nykyinen Venäläinen museo) ja siihen liittyvän Taideaukion kokonaisuuden. Vuosina 1819–1829 hän pystytti Palatsiaukiolle avautuvan Pääesikunnan rakennuksen. Arkkitehdin huippusaavutus on vuosina 1816–1834 toteutettu Aleksandrinski-teatterin kokonaisuus, johon kuuluvat teatteria ympäröivä Ostrovskin aukio, Lomonosovin aukio ja niitä yhdistävä Arkkitehti Rossin katu pylväsriveineen. Rossin viimeisen monumentaaliluomuksen muodostavat Senaatinaukion kokonaisuuteen kuuluvat Senaatin ja synodin rakennukset (1829–1834). Arkkitehdin muita töitä ovat Pavlovskin palatsin kirjasto (1822–1824), Nikolain portti valurauta-aitoineen (1826), Jurjevin luostarin kellotapuli Novgorodissa (1838–1841) sekä vuoden 1812 isänmaallisen sodan sankareiden galleria Talvipalatsissa (1826, Vasili Stasovin jälleenrakentama palatsin tulipalon jälkeen).

Rossi erosi arkkitehdin virastaan vuonna 1832 riitauduttuaan Nikolai I:n lähipiirin kanssa. Hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin luostarin 1700-luvun hautausmaalle.

Kirjallisuutta

• Grimm, G.G. Ansambli Rossi. Ploštšad iskusstv i ploštšad Ostrovskogo. Moskva-Leningrad: Iskusstvo, 1946.
• Piljavski, V.I. Zodtši Rossi. Moskva-Leningrad: GIAiG, 1951.
• Rossi, Karl Ivanovitš (1775–1849). Katalog arhitekturnyh tšertežei i projektov predmetov prikladnogo iskusstva. Leningrad, 1975.
• Šuiski, V.K. Karlo Rossi. Sankt-Peterburg: Stroiizdat, 2001.
• Taranovskaja, M.Z. Karl Rossi. Arhitektor. Gradostroitel. Hudožnik. Leningrad: Stroiizdat, 1980.
• Veinert, N. Rossi. Moskva-Leningrad: Iskusstvo, 1939.

Aiheesta muualla

• Carlo Rossi Pietari-tietosanakirjassa (venäjäksi)
• Carlo Rossi Pietarin kaupunginhallinnon sivustolla (venäjäksi)