Blade Runner (vuoden 1997 videopeli)

Blade Runner
Kehittäjä	Westwood Studios
Julkaisija	Virgin Interactive
Jakelija	GOG.com
Ohjaaja	Louis Castle
Tuottaja	Donny Blank
Suunnittelija	David Leary Jim Walls
Käsikirjoittaja	David Yorkin David Leary
Taiteilija	Louis Castle Aaron Powell
Säveltäjä	Frank Klepacki
Julkaistu	31. lokakuuta 1997
Lajityyppi	seikkailupeli
Pelimuoto	yksinpeli
Ikäluokitus	ESRB: Teini-ikäisille USK 16
Alusta	Microsoft Windows
Jakelumuoto	CD-ROM
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Blade Runner on Westwood Studiosin kehittämä ja Virgin Interactiven julkaisema osoita ja klikkaa -seikkailupeli, joka on julkaistu vuonna 1997 Microsoft Windowsille. Peli ei ole suora mukaelma 1982 julkaistusta Ridley Scottin elokuvasta Blade Runner, mutta on sen sijaan ”rinnakkaistarina”, kertoen oman kertomuksensa, joka kulkee rinnakkain elokuvan juonen mukaan ja joskus risteää sen kanssa.

Peli sijoittuu vuoden 2019 Los Angelesiin. Päähenkilönä on eliittietsivä Ray McCoy, jonka tehtävä on metsästää ryhmää vaarallisia replikantteja. Replikantit ovat bioteknisiä androideja, jotka on suunniteltu näyttämään ja käyttäytymään kuin ihmiset. Vaikka useat elokuvan hahmot esiintyvät pelissä alkuperäisten näyttelijöiden äänillä, elokuvan päähenkilöä Rick Deckardia ei kuulla. Sen sijaan häneen viitataan useaan otteeseen ja nähdään useita kertoja, ja hänen elokuvassa tapahtuvaa toimintaansa mainitaan. Muita yhtäläisyyksiä elokuvan kanssa ovat siitä tutut paikat, kohtaukset ja vuoropuhelut, jotka on tarkasti mallinnettu alkuperäisestä. Peli sisältää myös otteita elokuvan ääniraidasta.

Blade Runneria mainostettiin ”reaaliaikaisena 3D-seikkailupelinä”. Se oli yksi ensimmäisistä seikkailupeleistä, joka käytti 3D-hahmojen renderöintiä. Lisäksi pelin maailma eteni reaaliaikaisesti sen sijaan, että se olisi odottanut pelaajan toimintaa. Toisin kuin monet sen aikalaispelit, jotka käyttivät polygonipohjaista renderointia ja 3D-kiihdyttimiä, Westwood päätyi käyttämään omaa ohjelmistopohjaista vokseliteknologiaan perustuvaa renderointitapaa.

Peli on saanut yleisesti myönteisiä arvioita, ja oli kaupallinen menestys myyden yli miljoona kappaletta maailmanlaajuisesti. Se voitti Academy of Interactive Arts & Sciences -organisaation ”Vuoden tietokoneseikkailupelin” -palkinnon ja oli ehdolla palkintoon ”Paras seikkailupeli” PC Gamer -lehdessä. Virgin Interactive halusi Westwoodin tekevän jatko-osan, mutta ajateltiin että sen tuotantokustannukset tekisivät pelistä kaupallisesti kannattamattoman, ja idea hylättiin.

Nightdive Studios ja Alcon Entertainment julkaisivat pelin Enhanced Editionin Microsoft Windowsille, Nintendo Switchille, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle 23.6.2022.

Pelaaminen

Blade Runner on osoita ja klikkaa -seikkailupeli, jota pelataan kolmannen persoonan näkökulmasta. Pelin maailmassa suunnistetaan ja tutkitaan käyttämällä hiirtä. Sen osoittimella on neljä eri tyyliä riippuen tilanteesta. Tavallisella harmaalla osoittimella liikutetaan McCoyta klikkaamalla sijaintia, ja skannataan näytön elementtejä, joiden kanssa voi olla vuorovaikutuksessa. Animoitu vihreä osoitin näyttää, että McCoy voi olla vuorovaikutuksessa objektiin tai aloittaa keskustelun NPC:n kanssa. Animoitu sininen osoitin ilmaisee, että näyttöä voi muuttaa ja uusi alue käytettävissä (yleensä näkyy alueiden reunoilla tai oviaukkojen kohdalla). Animoitu punainen maalitaulu on käytettävissä vain taistelutilassa ja osoittaa, että McCoy voi ampua (jos kohde on harmaa, se tarkoittaa, ettei McCoy voi ampua).

Blade Runnerin pääpaino on etsivän työssä pulmapelien tai taisteluiden sijasta ja suurin osa pelistä koostuu todisteiden etsimisessä, epäiltyjen kuulusteluissa ja johtolankojen analysoinnissa. Joskus, pelaajan täytyy ratkaista pakollinen pulmapeli, ja usein juonen edistymistä varten tiettyjä vihjeitä on löydettävä. Johtolankoja löytää tutkimalla rikospaikkoja, ja ne tulevat valokuvien, haastatteluiden, tai epätavallisten merkintöjen muodossa. Valokuvia analysoidessaan pelaajan on käytettävä ESPER-järjestelmää, joka on korkeatasoinen tietokone. ESPER-järjestelmässä on tehokas kolmiulotteinen erotuskyky, joka mahdollistaa valokuvien tehostamisen ja lisäkuvien löytämisen kuvien yksityiskohtien sisältä. Taisteluita on pelissä joskus, mutta ne ovat harvoin pakollisia. Ainoa käytettävissä oleva ase on McCoyn standardi poliisipistooli, johon voi ladata erilaisia ammuksia.

Toinen tärkeä tutkimustyökalu on pelaajan käytössä oleva Voight-Kampff-testikone, joka määrittää, ovatko tutkittavat henkilöt replikantteja. Yleensä Voight-Kampff-testit käynnistyvät automaattisesti, tiettyihin ennalta määritettyihin pelin kohtiin, mutta toisinaan pelaajalla on mahdollisuus aloittaa testi itsenäisesti. Laitteen näytöllä näkyy suurennettu kuva tutkittavan silmästä sekä kolme mittaria. Vasemmalla on kaksi mittaria, joista ylemmän liike oikealle viittaa ihmiseen ja alemman liike oikealle replikanttiin. Keskellä oleva kaareva mittari näyttää tutkittavan kokeman stressitason. Testissä esitetään kysymyksiä, joiden voimakkuutta pelaaja voi säätää kolmiportaisesti matalasta korkeaan oikealla olevilla säätimillä. Testi päättyy automaattisesti, kun mittarien lukemat osoittavat riittävän selvästi tutkittavan identiteetin. Jos testattavalle esitetään liian monta korkean voimakkuuden kysymystä, tämän stressitaso nousee liian korkeaksi ja testi keskeytyy ilman lopullista tulosta. Tämän jälkeen pelaajan täytyy päättää, mitä toimenpiteitä hän haluaa tehdä ja nämä vaikuttavat juonen kulkuun. Esimerkiksi jos testi on positiivinen eli kohde on replikantti, pelaaja voi tappaa hänet, yrittää pidättää hänet tai antaa hänen mennä.

Sen lisäksi, miten reagoida Voight-Kampff -tuloksiin, pelaajan täytyy myös päättää, miten McCoy tekee pelin muilla osa-alueilla, kuten kuulusteleeko hän NPC-hahmoa vai yksinkertaisesti puhuu tälle, ja kuinka aggressiivisesti toimii tämän kuulusteluissa. Pelaaja voi valita yhden asetuksen viidestä koskien McCoyn käytöstä keskustelujen aikana: ”Kohtelias”, ”Normaali”, ”Äreä”, ”Arvaamaton” (peli satunnaisesti poimii yhden kolmesta ensimmäisistä vaihtoehdoista eri kohdissa keskustelua) ja ”Käyttäjävalinta”. Jos viides vaihtoehto on valittu, keskusteluissa NPC-hahmojen kanssa tulee valikko, josta he voivat valita kysymyksensä, eikä peli automaattisesti valitse kysymyksiä. Jokainen valinta vaikuttaa tarinaan eri tavalla, pelaajan kumulatiiviset päätökset johtavat yhteen pelin kolmestatoista erilaisesta loppuratkaisusta.

Kaikki vihjeet, keskusteluhistoriat ja asiakirjat tallennetaan McCoyn ”Knowledge Integration Assistant” (KIA) -tietokantaan, jossa ne ovat automaattisesti järjestetty helppokäyttöisesti. KIA:ssa on kolme pääosaa. ”Rikospaikkapaneeli”, jossa luetellaan eri rikospaikkoja, sekä kaikki tunnetut epäillyt ja kaikki siihen liittyvät vihjeet. ”Epäillyt-paneeli” näyttää kaikki käytettävissä olevat tiedot epäiltyjen eri rikoksista. Se sisältää epäillyn kuvan (jos pelaaja on löytänyt sellaisen), luettelon rikoksista, joihin he ovat kytköksissä ja luettelo johtolangoista, jotka sitovat heidät tiettyyn rikokseen. Epäiltyjen vihjeet on järjestetty neljään ryhmään: ”Olinpaikka” (tunnettuja paikkoja, joissa epäilty on vieraillut, ja ehdotuksia niiden nykyisistä sijainneista), ”MO” (tiedot epäiltyjen aiemmista toimista ja ehdotuksia heidän mahdollisista tulevista toimista), ”Replikantti” (kaikki näyttö siitä, että epäilty voi olla replikantti) ja ”Ei-replikantti” (mikä tahansa todiste siitä, että epäilty voi olla ihminen). ”Vihjepaneeli” on pääluettelo kaikista vihjeistä, mutta sisältää myös vihjeitä, joita ei ole liitetty tiettyyn rikokseen tai epäiltyyn, vielä, ja sellaisenaan, ei vät ole saatavana kahteen muuhun kumpaankaan osioon. KIA myös pitää kirjaa McCoyn rahasta ja ammuksista.

Peli toimii epälineaarisella ”reaaliajalla”, mikä tarkoittaa, että samalla kun McCoy tutkii ja kerää johtolankoja, NPC-hahmot tekevät samaa, suorittaen omia tavoitteitaan ja satunnaisia toimia muualla pelimaailmassa. Hyvä esimerkki tästä on poliisin päämajan tietokoneen keskusyksikkö. Kun pelaaja lataa omat KIA-tiedot keskusyksikköön, ladataan siihen samalla automaattisesti muilta Blade Runnereilta saadut todisteet. Erilaisia todisteita löytävät eri Blade Runnerit ja ne tulevat saataville eri aikoina peliä.

Tarina

Päähenkilöt

Ray McCoy on pelin päähenkilö.

Suluissa on mainittu hahmojen ääninäyttelijät.

• Ray McCoy (Mark Benninghofen): pelin päähenkilö ja aloitteleva Blade Runner. McCoy asuu kerrostalohuoneistonsa lemmikkikoiransa Maggien kanssa.
• Crystal Steele (Lisa Edelstein): yksi parhaista Blade Runnereista alalla ja asiantuntija peitetehtävissä. Hän vihaa replikantteja ja uskoo, että ne pitäisi tuhota. Hän suhtautuu hieman alentuvasti pelin alussa McCoyta kohtaa, mutta kasvaa kunnioittamaan häntä tarinan edetessä.
• Gaff (Victor Gardell): Blade Runner -veteraani, joka usein tarjoaa McCoylle neuvoja.
• Luutnantti Edison Guzza (Jeff Garlin): tilapäisesti sijoitettu vastuuseen Blade Runner yksiköstä, kun taas edellinen komentaja, kapteeni Bryant, on sairauslomalla.
• Clovis (Mark Rolston): kapinallisten replikanttien ryhmän johtaja. Hän on erittäin älykäs ja kaunopuheinen. Hän on myös erittäin armoton, arvaamaton ja toisinaan pystyy äärimmäiseen väkivaltaan.
• Lucy Devlin (Pauley Jackman): neljätoistavuotias tyttö, joka työskentelee eläinkaupassa, johon replikantit hyökkäävät alkukohtauksessa.

Sivuhahmot

• Dektora (Signy Coleman): eksoottinen tanssija.
• Sadik (Alexander Mervin):Clovisin jengin jäsen.
• Howie Lee (Toru Nagai): ravintolan omistaja Chinatownissa.
• Zuben (Gerald Okamura): replikantti, joka työskentelee kokkina Howie Leen ravintolassa Chinatownissa.
• Luther ja Lance (Jason Cottle): identtiset kaksoisveljekset, jotka ovat Tyrell Corporationin entisiä työntekijöitä.
• Gordo Frizz (Bruno Oliver): stand-up-koomikko.
• Runciter (Warren Burton): lemmikkikaupan omistaja, jonka kimppuun pelin replikantit hyökkäsivät.
• Izo (Timothy Dang): asekauppias, joka toimittaa sarjatuliaseita Clovisin joukkiolle.
• Bullet Bob (Vincent Schiavelli): kolmannen maailmansodan veteraani, joka pitää asekauppaa Animoid Rown lähellä.

Alkuperäiset näyttelijät elokuvasta, jotka tekevät cameo esiintymisiä tässä pelissä ovat Sean Young (Rachael), Brion James (Leon), James Hong (Hannibal Chew), Joe Turkel (tri Eldon Tyrell) ja William Sanderson (J. F. Sebastian).

McCoy seisoo White Dragon Noodle Barin edustalla, samassa paikassa missä Rick Deckard ensimmäisen kerran esiintyy elokuvassa.

Juoni

"Tervetuloa Los Angelesiin 2019. Elämä Maapallolla on muuttunut dramaattisesti. Los Angelesin keskustan ränsistyneet rakennukset ovat sumun ja epävarmuuden varjojen kastelemia. Off-maailman kolonisaatiosta on tullut todellisuutta. Replikantit ovat laittomia maan päällä – kuolemanrangaistuksen uhalla. Osana poliisin erikoisjoukkoa – Blade Runners – sinulla on tehtävä ampua tappaaksesi, jos havaitset luvattomasti tunkeutuneen replikantin. Tätä ei kutsuta murhaamiseksi vaan peruuttamiseksi. Olet Ray McCoy, Blade Runner -alokas. Tavallisesti sinut määrätään tutkimaan vääriä johtolankoja ja julkisia valituksia. Mutta viimeaikaisten replikanttihavaintojen myötä uusi luutnanttisi on antanut sinulle tutkittavaksi erityisen kieron eläinmurhatapauksen. Useimmat ihmiset L.A:ssa 2019 eivät voisi ajatella tappavansa yhtäkään harvoista jäljellä olevista aidoista eläimistä. Replikantit voivat liittyä asiaan."

Peli alkaa pian elokuvan alun jälkeen. McCoyn tehtävänä on jäljittää replikantit, jotka ovat epäiltyinä eläinmurhista – rikos, joka on melkein yhtä inhottava kuin ihmisten murhaaminen, koska useimmat eläinlajit ovat kuolleet sukupuuttoon, ja todelliset yksilöt ovat erittäin harvinaisia.

McCoyn tutkimuksen edetessä korruptoitunut luutnantti Guzza lavastaa hänet syylliseksi siviilin murhasta. Guzza on avustanut replikantteja estääkseen heitä paljastamasta hänen toimintaansa. Pakotettuna piileskelyyn, McCoy tutkii LA:n arkoja paikkoja, ja saa yhteyden replikanttikaksosten Lutherin ja Lancen (Jason Cottle) kanssa. He ovat entisiä geenisuunnittelijoita Tyrell Corporationille, jotka ovat nyt työn kimpussa, jonka tavoitteena on laajentaa omaa elinkaarta, samoin kuin kaikkien muiden replikanttien. Heiltä McCoy saa yksityiskohtaisen raportin, joka sisältää todisteita Guzzan korruptiosta. Käyttämällä tätä tietoa, hän kiristää Guzzaa, ja pakottaa hänet korjaamaan hänen väärennetyt tietonsa oikeiksi. He tapaavat kaupungin viemärissä tiedonvaihtopaikalla, jossa Guzza haavoittuu replikanttien tulituksesta. Tässä vaiheessa pelaaja voi joko juosta karkuun tai tappaa Guzzan.

Pelissä on kolmetoista eri loppua, joihin vaikuttaa pelaajan kumulatiiviset toiminnat ja päätökset. Loput ovat muunnelmia kolmesta pääteemasta: McCoy on ihminen, ja metsästää replikantteja joko yksin tai Crystallin kanssa; McCoy on replikantti itse ja asettuu replikanttien puolelle; McCoyn asema on edelleen epäselvä, ja hän ei asetu kummankaan — poliisin tai replikanttien — puolelle ja sen sijaan jättää kaupungin, joko yksin tai Dektoran tai Lucyn kanssa.

Kehittäminen

Alkuperä

Alkuperäinen idea videopelisovituksesta Blade Runnerista tuli the Blade Runner Partnershipistä (koostuen Bud Yorkin ja Jerry Perenchion Tandem Productions -yhtiöstä). He alun perin lähestyivät Electronic Artsia, Sierraa ja Activisiona, ennen kuin Virgin Interactive sitoutui toteuttamaan hankkeen. Kuitenkin oikeudet elokuvaan olivat hajallaan useissa eri yksiköissä, joista kukin omisti erilaisia osioita, jolloin pelin tuotannosta tuli monimutkainen tekijänoikeuden näkökulmasta: The Ladd Company omisti Pohjois-Amerikan levitysoikeudet elokuvaan, Run Run Shaw’n omisti kansainväliset jakeluoikeudet, ja The Blade Runner Partnership omisti kaikki liitännäisoikeudet (oheis- ja jälkimarkkinat), ja oli joukkolainan takaaja, ja se oli ottanut hallintaansa elokuvan, kun se meni yli budjetin ja aikataulun tuotannon loppua kohti. Tämän seurauksena oikeuksien lajittelussa kesti monia vuosia ennen kuin Virgin saattoi todella aloittaa kehittämisen. Virgin palkkasi lopulta Westwood Studiosin työstämään peliä, mutta vaikka oikeudet oli turvattu, niin pelin alkutuotannossa oli edelleen oikeudellisia ongelmia. Kuten Louis Castle, pelin ohjaaja ja johtava taiteilija, kertoo:

»Sopimukset olivat hyvin sotkuisia siinä mielessä, että eri ihmisillä oli erilaisia sopimuksia. Ja vielä pahempaa oli, että tuotanto päättyi ikävästi ja monet asiakirjat kadotettiin. Ei siis tiedetty, kuka voisi ilmaantua kuin tyhjästä, vaatien omistusta elokuvaan tai edes osaan siitä. Meitä kiellettiin käyttämästä mitään kuvaa tai ääntä, koska emme koskaan tietäisi kenen oikeuksia voisimme loukata.»

Kuitenkin Castlen ainutlaatuinen idea pelistä hieman kiersi mahdollisia oikeudellisia ongelmia. Hän ei halunnut tehdä sovitusta elokuvasta, hän halusi tehdä alkuperäisen pelin, joka sijoittuu elokuvan miljööhön. Tämä tarkoittaisi, että pelin ei tarvitsisi lainata niin voimakkaasti elokuvasta kuin siinä tilanteessa, jos se olisi suora sovitus, jolloin vältetään mahdollisia oikeudellisia ongelmia. Virgin piti Castlen ideasta, ja pyysi häntä tekemään myyntipuheen Bud Yorkille. Castle rakennutti demon puhetta varten, mutta sen sijaan, että käyttäisi kuvamateriaalia elokuvasta, hän ja hänen tiiminsä loi karkean alkukohtauksen perustuen elokuvan esteettiseen tyyliin, mutta ilman, että toistaisi jonkin täsmällisen kohtauksen elokuvasta. Castlen mukaan ennen myyntipuheen aloittamista Yorkin oli huolissaan siitä, miten paljon kuvamateriaalia elokuvasta tarvittaisiin peliin, mutta kun hän näki demon, hän oli innoissaan ja kysyi Castlelta, voitaisiinko koko peli tehdä samalla tavalla. Siitä eteenpäin kehitystiimillä oli yksi ensisijainen toimeksianto: jokainen kohtaus peli olisi luotu tyhjästä 3D:nä; yhtään kuvamateriaalia elokuvasta ei käytettäisi.

Vaikka sekä kuvamateriaali ja elokuvan ääniraita olivat kiellettyjä, suunnittelijat saivat luoda uudelleen yhdennäköisyyksiä näyttelijöiden kanssa, jotka esiintyivät elokuvassa. Westwood ei koskaan suunnitellut Rick Deckardin olevan merkittävä hahmo pelissä, mutta he yrittivät ottaa yhteyttä Harrison Fordilta tarkoituksenaan pyytää häntä tekemään cameo. Kuitenkin he eivät koskaan saaneet vastausta. Tämä ei yllättänyt heitä, koska Fordille elokuvan tekeminen oli ollut kielteinen kokemus ja hän jopa kieltäytyi puhumasta siitä haastatteluissa. Castlen mukaan Ford oli myös elokuviin perustuvia videopelejä vastaan yleisesti. Suunnittelijat eivät kyenneet saamaan palautetta elokuvan ohjanneelta Ridley Scottilta, koska hänelläkin oli ollut huonoja kokemuksia elokuvasta ja koska hän oli riitaantunut Yorkin ja Perenchion kanssa, kun he ottivat vastuun tuotannosta. Hän ei ollut kiinnostunut osallistumaan pelin tuotantoon.

Syd Mead oli mainittu ”visuaalisena futuristitina” elokuvassa, ja hänen konseptikuvitus oli lähtökohtana elokuvan esteettiselle muotoilulle. Hän osallistui peliin sikäli, että hän lähetti suunnittelijoille näytteitä hänen alkuperäisestä Blade Runner taiteesta.

Yksi elokuvan merkittävistä tekijöistä, joka työskenteli kehittäjien kanssa, oli Syd Mead, jonka konseptikuvitus muodosti perustan Blade Runnerin esteettisyydelle. Mead lähetti joukon otteita hänen alkuperäisestä Blade Runner taiteestaan. He kuitenkin huomasivat eron – Meadin taide ei vastannut viimeisteltyä filmiä: hänen taideteoksensa olivat yleensä erittäin tyyliteltyjä ja kiillotettuja, kun taas elokuva oli paljon rakeisempi ja pölyisempi ja ”kuluneempi” rakenteeltaan. Kehitystiimi otti yhteyttä yhden elokuvan lavasteiden rakentajaan, joka selitti, että jos Meadin taidetta olisi käytetty sellaisenaan, elokuva olisi maksanut liikaa, joten tuotannon suunnittelija Lawrence G. Paul ja taiteellinen johtaja David Snyder oli päättänyt luoda ”vähemmän täydelliset” versiot Meadin malleista: he ottivat Meadin konsepteja ja muotoilivat ne uudelleen. Tämän innoittamana Castle antoi samanlaisen ohjeen suunnittelutiimillensä, mitään pelissä ei luotu tyhjästä, kaiken piti olla peräisin joko elokuvasta tai Meadin taiteesta. Castle kertoi tiimillensä ”voitte vain poimia asioita ja muokata niitä: leikata niitä, uudelleenpinnoittaa niitä ja muuttaa mittakaavoja, mutta ette voi uudelleenrakentaa.”

Kertomus

Alusta saakka Westwoodilla ei ollut mitään kiinnostusta tehdä suoraan sovitusta elokuvasta joko shoot 'em up tai perinteinen osoita-ja-klikkaa seikkailupeleinä. Castle kertoo,

»Emme halunneet uudelleen kertoa filmiä. Minä kyllästyin pian osoita-ja-klikkaa puurakenteisiilla [puudiagrammi, puukaavio] valintavalikoilla [dialogipuu; keskustelupuu] tehtyyn elokuvan uudelleenkertomiseen. Se on kuin kirjan lukemista, jossa voi vain lukea kolme tai neljä sivua, ja sitten minun täytyy tehdä ristisanatehtävä, ennen kuin sallitaan lukea enemmän.»

Näin ollen tiimi päätti kirjoittaa uuden tarinan sisälle kuvitteellista elokuvan miljöötä – tarina, jossa pelaajat eivät pelaisi Rick Deckardina, mutta uutena hahmona, Ray McCoyna. Tämä mahdollisti faneille kokea elokuvan nähtävyyksiä ja ääniä, mutta tietämättä, mihin tarina on menossa.

Sean Young (vasemmalla) ja James Hong (oikealla) olivat kaksi näyttelijää filmistä, jotka ottivat hahmonsa uudelleen näyteltäviksi. Esittäen Rachaelia ja Hannibal Chewta.

Kirjoittajat päättivät, että juoni peli alkaisi pian elokuvan alkukohtauksen jälkeen, jossa Deckard on jo määrätty jäljittämään Roy Battya ja muita replikantteja. Pelin juoni oli kuviteltu siten, että pelaaja kuulisi Deckardista, mutta ei koskaan tapaisi häntä. Esimerkiksi kun vierailee Tyrell rakennuksessa, Rachael mainitsee, että hän on jo puhunut toisen Blade Runnerin kanssa, ja Tyrell kertoo McCoylle, ”Kuten selostin herra Decardille aiemmin, olen antanut Nexsus 6:deille menneisyyden”. Toinen esimerkki on Animoid Rowista otettu valokuva, jossa on Deckard taustalla johon McCoy pikaisesti huudahtaa ”Hän näyttää tutulta.” Lisäksi, tutkiessaan Leonin huonetta Yukon-hotellissa, McCoy huomaa etsivä Holden:nin virkamerkin ja luutnantti Guzza kysyy, miten se jäi Decardilta huomaamatta, jatkaen samalla, ”Decard tuntee liikaa, tiedäthän?” Kehittäjät olivat myös innokkaasti halunneet sisällyttää paikkoja elokuvasta, kuten Bradbury Buildingin, Tyrell Corporation Pyramidin, ja LAPD:n lieriömäisen pilvenpiirtäjän. He myös värväsivät monia näyttelijöitä elokuvasta cameorooleihin: Sean Young, Rachelina, Brion James Leonina, James Hong Hannibal Chew:nina, Joe Turkel - Tohtori Eldon Tyrellina, ja William Sanderson, J. F. Sebastianina.

Ensiarvoisen tärkeää suunnittelijoille oli, että elokuvan tarinaa kohdellaan kuin pyhänä – pelaaja ei voi koskaan muuttaa, tehdä ristiriitoja tai millään tavalla tehdä vastoin sitä, mitä tapahtuu elokuvassa. David Yorkin, Bud:sin poika ja David Leary työskentelivät pelin käsikirjoituksen, aluksi kirjoittaen sen lineaarisena pelinä. Kuitenkin suunnittelijat halusivat pelissä olevan paljon satunnaisia elementtejä, ja ajatuksena oli, että ei olisi kahta samanlaista läpipeluuta, ja mikään läpipeluuohje ei voisi kattaa kaikkia mahdollisia tapahtumia tai kaikkia mahdollisia satunnaisten tapahtumien yhdistelmiä. Peli esittelee pelaajalle viisitoista epäiltyä, mutta vain kaksi ovat aina replikantteja (Clovis ja kokki nimeltä Zuben). Mitkä kaikista muista kolmestatoista hahmosta ovat replikantteja, on satunnaistettu joka kerta, kun pelaaja pelaa uutta peliä. Pelihahmojen käyttäytyminen on erilainen jokaisessa läpipeluussa, joka perustuu siihen, ovatko vai eivätkö he ole ihmisiä. Pelin satunnaisen luonteen takia sen käsikirjoitus paisui 500 sivuiseksi, ja laadunvarmistuksessa peli piti mennä läpi 2500 kertaa, jotta koettaisiin kaikki mahdolliset vaihtelut. Kuten Castle kertoo, juonen sattumanvaraisuus johtaa lukemattomiin pelimahdollisuuksiin ja tuloksiin.

»Epäillyt saattavat olla syyllisiä tai syyttömiä, ja he voivat olla ihmisiä tai eivät. Jos peruutat ihmisen — häviät, mutta tämä ei tapahdu välittömästi. Jos peruutat ihmisen, niin kärsit myös seurauksista. Tämä tarkoittaa, että kun se tulee ilmi, poliisit jahtaavat sinua. Jos poliisit ovat kintereilläsi ja siitä on riittävästi todisteita, sinut joko ammutaan tai vangitaan ja peli loppuu. Jos he epäilevät sinua, mutta pystyt kiemurtelemaan itsesi irti niistä, sekin on osa peliä.»

Koska satunnaisuus oli keskeisessä asemassa juonessa, NPC:iden käytöstä ei käsikirjoitettu. Sen sijaan, jokaiselle NPC:lle on määritetty tietyt saavutettavat tavoitteet, perustuen siihen ovatko ne replikantteja vai ihmisiä. Miten ne toteuttavat nämä tavoitteet ovat tekoälyjärjestelmän tehtäviä, ja se voi vaihtua pelistä toiseen, koska suurimmalla osalla tavoitteista on useita mahdollisia saavutustapoja. Kehittäjät vertasivat tätä puolta pelissä simulointipeleihin, kuten SimCityyn pikemminkin kuin perinteisiin seikkailupeleihin kuten Myst:iin. Castle kertoo ”nuo agentit ovat todellisia, tavoitteellisia tekoälyjä. Emme tiedä, mitä he aikovat tarkalleen tehdä. Olemme antaneet heille käyttäytymistä, emme ole antanut heille ohjeita. Siinä on iso ero käyttäytymiseen perustuva tekoälyn ja käsikirjoitettujen ohjeiden – välillä.”

Suunnittelu

"Kun kerroimme Intelille, että aioimme tehdä 640x480 65 000 värin pelin, joka emuloi todellista väriä 16-bittisellä Z-puskuroinnilla ja kuuden kanavan CD-tasoisella äänenlaadulla, he sanoivat ettemme voisi – PCI Bus ei voi tukea sitä. Tunsimme olomme hyväksi, koska emme olleet edes vielä maininneet 750 000 polygonia hahmoille. " —— Louis Castle: ohjaaja ja johtava taiteilija.

Blade Runnerin pelin suunnittelu oli myös erittäin kunnianhimoinen käytettävissä olevaan teknologiaan. Toisin kuin monet samanaikaiset pelit, pelimoottori mukana oli alkurenderöidyt taustat ja 3D-hahmot, mutta se ei edellyttänyt laitteistopohjaisten 3D-kiihdyttimien käyttöä. Suunnittelijat David Leary ja James Walls saavuttivat tämän itse kehitetty teknologian kautta, joka hyödyntää vokseleita (pikseleitä joissa on leveys, korkeus ja syvyys). Castle kertoo,

Louis Castle, Westwood Studiosin yhteisperustaja ja ohjaaja ja johtava taiteilija Blade Runner pelissä.

»Meidän piti keksiä uutta teknologiaa hahmoille. Palasimme takaisin vokseliteknologiaan ja käytimme sitä ponnahduslautana. Me emme käytä vokseleita vaan tietyntapaista 'vokseli plussaa'. Me käytämme vokseleita tekemään kolmiulotteisia kiertoja ja projektioita, jotka tekevät hahmot. Tosiasiassa käytämme todella nopeaa polygonin renderöintimoottoria polygonien renderöinniksi näytölle. Kun meillä ei ole sellaista vokselimallia, joka olisi niin tiheä, että jokainen pikseli olisi vokseli – olemme kykeneviä saavuttamaan paljon nopeamman kuvataajuuden suuremmalla määrällä polygoneja näytölle ja paljon hahmoja.»

Vokseleiden käyttö tarkoitti, ettei 3D-kiihdyttimiä voitu käyttää:

»Syy miksei käytetty 3D-kiihdytinkortteja oli vokseliteknologia. Jos sitoutuisimme polygoneihin sen seurauksena olisi, ettei se saisi kaikkea renderöityä. Se tukkisi kortille menevät linjat. Sen sijaan, meillä on erittäin nopea suorakulmioiden renderöintirutiini, joka juuri renderöi suorakulmion kun se aloittaa polygonin piirtämisen.»

Puhuen aiheesta vuonna 2014, Castle sanoi, ”ihmiset kysyvät minulta kaiken aikaa, ”Miksi ette vain käyttäneet 3D:tä?” No, se on helppo sanoa nyt, kun meillä on täydet renderöinnin liukuhihnakäsittelyt (pipeline:t) ja shader:it, mutta silloin niitä ei vain ollut. Käytössä oli vain muutamia verteksi-varjostettuja polygoneja, eikä tekseli-kartoitus ollut tarkkaa monilla korteilla. Nykyään tekisin sen kaiken 3D:nä.” Toinen syy, miksei niissä käytetty 3D-kiihdyttimillä oli, että peli sisältää noin 140 aluetta, useimmat niistä avoimia pelaajan tutkimusretkille. Kullakin näillä paikoilla on ”tiheys miljoonia polygoneja. Sen aikaiset näytönohjaimet voisivat hallita, parhaimmillaan parisataa polygonia per kuva. Jopa korkeimman luokan näytönohjaimelle olisi kulunut kamalan paljon aikaa toistamaan yksi merkki, paljon vähemmän kuin nämä rikkaat ympäristöt kaikkine valoilmiöineen.” –Castle selventää.

»Jokainen kohtauksista on pohjimmiltaan pienoiselokuva ja siinä näkee visuaalisen ja geometrisen datan tiivistettynä ja purettuna kuvasta kuvaan pohjalla. Se avasi mahdollisuudet alkukantaiseen, mutta tehokkaaseen dynaamiselle valaistukselle. Tämä sallii pelin vokseliesineiden – hahmojen, lentävien autojen– lisäämään valoa muuten esirenderöidylle kohtaukselle. Se on yksi viivästyneen renderöinnin tehokkaammista tavoista, ja se otettiin käyttöön vuosia ennen kuin pelit, kuten Killzone 2 tekivät sen suosituksi.»
()

Pelin ympäristö vie jopa 60–65 % CPU:n kaistanleveydestä, pääasiassa liikkuvan kameran takia, mutta myös siksi, kahdeksan eri hahmoa voi näkyä ruudulla yhdellä kerralla – suuri määrä tuonaikaisella teknologialla. Tämän vuoksi, tehokas suoritin oli tarpeen suorittamaan pelin, koska moottori luotti prosessorin tekevän kaiken työn luodakseen 3D-malleja. Kuitenkin huolimatta tästä rajoituksesta peli kulkee vähintään 15 FPS, jopa hitailla järjestelmillä. Huonona puolena tässä oli, että koska prosessorin teho oli tuolloin rajallisempi, -pelin 3D-mallit yleensä näyttävät erittäin pikselöityneiltä, varsinkin lähikuvissa ja kun on liikkumatta, koska alhaista määrä vokseleita käytettiin näyttämään niitä. Kuitenkin, jos vokseleiden määrää olisi nostettu hahmojen yksityiskohtien lisäämiseksi pelistä olisi tullut liian hidas pelattavaksi jopa kehittyneille suorittimille.

Kaikki hahmojen animaatiot pelissä perustuvat liikkeenkaappausnäyttelijöihin, hahmojen liikkuessa esirenderöidyssä 3D-ympäristössä. Tuolloin mikä tahansa peli, joka yritti 1 000 liikkeenkaappaussekvenssiä, pidettiin huipputeknologiana: Blade Runner:issa oli 20 000. Puhuessaan vuonna 2014 Castle sanoi:

»Teknologia petti meidät liikkeenkaappauksen tarvittavan ja energian ja ajan suhteen, ja siinä kuinka kauan kesti prosessoida niiden tulokset. Otimme 60 kuvaa sekunnissa ja vokseliteknologialla tehdyt hahmot veivät niin paljon tilaa, että jouduimme harventamaan niiden määrää manuaalisesti avainkehyksiä käyttämällä. Alkuperäiset vokseliobjektit olivat kokoluokassaan noin 7 megabitin, ja sen aikainen tietokonerauta pystyi hallitsemaan noin 100 kilotavun verran. Automaattinen optimointi olisi jättänyt ne sietämättömän kulmikkaiksi, jättäen Westwoodin työksi tehdä ne käsin. Luonnollisesti studiolla ei ollut aikaa 20 000 sarjalle, minkä takia osa pelin esineistä näyttää selkeästi oudoilta. Se vei vain liian kauan aikaa.»
()

Castle myönsi, että hanke paisui yli Westwoodin alkuperäisten odotusten tarkentaessaan tuotannon tätä osa-aluetta:

»Se vei enemmän aikaa kuin odotettiin, ja maksoi enemmän kuin halusimme, ja sitten oli kipeitä hetkiä, jolloin sanoimme: ”OK, voimmeko pienentää [projektin] laajuutta?” Sanoisin kuitenkin, että sitkeytemme ja halumme tehdä oikein sai meidät läpi noista asioista. Ennen kuin edes olimme aloittaneet, meillä oli kaunis työ ja pelistä tuli juuri sen näköinen. Ihmiset olivat niin ihastuneita, että olisimme vain jatkaneet toimintaamme ja saada minkä tahansa määrän rahaa. Aika oli vastustajamme – emme voineet saada kaikkea mitä halusimme.»
()

Musiikki

Elokuvan alkuperäisen ääniraidan oikeuksia ei pystytty varmistamaan peliä varten, joten Westwood antoi omalle säveltäjälleen Frank Klepackille tehtäväksi luoda uusia kappaleita perustuen Vangelisin tuotantoon, ja äänittää uudelleen joitakin elokuvan pääkappaleita. Koska Klepackin ei sallittu käyttää alkuperäistä tallenteita, hän loi uudelleen musiikkia korvakuulolta.

Vastaanotto

Vastaanotto
Yhteispisteet
Kerääjä	Pisteet
GameRankings	77 %
Arvostelupisteet
Julkaisu	Pisteet
Adventure Gamers
Game Revolution	A-
GameSpot	6/10
PC Zone	88 %
Quandary
RPGFan	93 %
Science Fiction Weekly	A
Palkinnot Palkitsija Palkinnon nimi Academy of Interactive Arts & Sciences Adventure Game of the Year (1997)

Blade Runner sai yleisesti myönteisiä arvioita. Se sai yhteensä pisteet 77 % GameRankingsista, joka perustuu kuuteentoista arvosteluun.

Science Fiction Weekly:n Peter Suciu myönsi sille arvosanan A , kirjoittaen ”Tietokoneella luotu ympäristö Blade Runnerissa on yksinkertaisesti yksi parhaista saapuneista tietokoneen työpöydille ja kutsuu peliä ”uskomattoman nautinnolliseksi seikkailusimulaatioksi.” Game Revolutionin Marke Cooke antoi pelille arvosanan A-, kutsuen sitä ”yhdeksi parhaista seikkailupeleistä markkinoilla.” RPGFan antoi pelille yleisarvosanan 93 % ylistäen sen esirenderoituja taustoja, ”- siellä on sadetta, valonheittimiä, ohi lentäviä spinnereitä tai ilmalaivoja, jotka mainostavat off-maailman lomia. Terävät kuvat häikäisevät aina.” Tosin arvostelussa huomautettiin, että grafiikka voi olla ”hivenen suttuinen ja pikselöitynyt,” mutta toisaalta väitettiin ”tämä ei vähennä liikaa näitä muuten upeita visualisointeja”

PC Zone:n Paul Presley antoi pelille arvosanaksi 88 %, kirjoittaen ”tarina on riittävän vahva ja älykäs kompensoimaan ongelmia, joita minulla on teknisellä puolella,” ja ”Vaikka väittäisin, että haaste olisi voinut olla paljon suurempi, se ei suinkaan ole helppo peli, ja pelaamista haluaa jatkaa. Se, että on useita loppuja myös auttaa.” Quandary's Rosemary Young antoi sille arvosanaksi 3,5/5, huomauttaen, ”vaikka jotkin näkökohdat Blade Runnerissa eivät ole kovin hienostuneita, se on harkitsemisen arvoinen 'kovan luokan' rikos/tieteisfiktio faneille.” Vuoden 2006 arvostelu Adventure Gamers, Chris Pickering:in antoi arvosanaksi 4.5/5:stä, ylistäen sen ”kunniakasta estetiikkaa, kiehtovaa juonta ja hyvin toteutettua ohjausta.”

Vähemmän vaikuttunut oli GameSpotin Ron Dulin, joka antoi pelille 6/10, kutsuen sitä ”Mielenkiintoinen melankolinen teos, joka perustuu hyvin yksityiskohtaiseen grafiikkaan ja mielenkiintoiseen lähtökohtaan, mutta jossain vaiheessa tuotantolinjaa, joku unohti sisällyttää pelin.” Hän oli kriittinen pelin satunnaiseen luonteeseen, varsinkin useiden eri loppuratkaisujen kohdalla: ”Oikeuttaakseen villin määrän erilaista loppuratkaisuja, suunnittelijat ovat yrittäneet pitää joitakin elementtejä tarinasta hyvin epämääräisinä suurimman osan tarinaa. Mutta näistä varatoimenpiteistä huolimatta, on aina useita hämmentäviä ristiriitoja ja ratkaisemattomia asioita riippumatta siitä, miten tarina päättyy.” Hän totesi, että ”suurin osa siitä, mikä on mielenkiintoista pelissä, on juuri sitä, mikä oli mielenkiintoista elokuvassa, ja paljoa muuta ei tehty laajentamaan konsepteja tai tutkia niitä enempää. Elokuvan fanit epäilemättä katsovat läpi sormien pelin puutteita ja nauttivat elämästä Blade Runnerina, vaikka se kestää vain muutaman tunnin. Mutta ne, jotka odottavat seuraavan sukupolven seikkailupelejä suositellaan odottamaan.”

Vuonna 2007 artikkeli Computer and Video Games:issä, ”Blade Runner: A Classic Revisited” , Duncan Harris väitti, ”kriitikot lienevät olleet keskenään erimielisiä keinoista, joilla päästään perille: loogista johtolankojen polkua seuraten, joista monet olivat vähemmän seurausta salapoliisityöstä kuin onnekkaista yhteensattumista ja jonninjoutavasta etsiskelystä [...] mutta ei voida kieltää, että täällä kerrankin oli elokuvan oheistuote, joka laittaa elokuvan ensisijalle kieltäen ajatukset omasta genrestä ja sallien aiheen sanella suunnittelun. Pelialan ahdasmielisyyden takia se on jotain, jota näkee aivan liian harvoin.”

Myynti ja palkinnot

Peli myi yli miljoona kappaletta, myyden paremmin kuin The Curse of Monkey Island suhdeluvulla kolmella yhteen.

Blade Runner voitti Academy of Interactive Arts & Sciencesin ensimmäinen vuosittaisen Interactive Achievement Award-palkinnon luokassa ”PC Adventure Game of the Year” (Vuoden PC-seikkailupeli). Se oli ehdolla myös ”Outstanding Achievement in Art/Graphics” (Erinomainen saavutus taiteen/grafiikan alalla), ”Outstanding Achievement in Software Engineering” (Erinomainen saavutus ohjelmistotekniikassa) ja ”Interactive Title of the Year” (Vuoden interaktiivinen teos) -palkintoluokkiin, menettäen ensimmäisen Rivenille ja toisen GoldenEye 007 -pelille. Se oli myös ehdolla ”Best Adventure Game” (Paras seikkailupeli) PC Gamerin palkinnolle vuonna 1998, häviten The Curse of Monkey Island:ille.

Jatko-osa ja uudelleenjulkaisu

Jatko-osa

Blade Runner myi hyvin, mutta korkeiden kehityskustannusten takia sen voittomarginaali oli alhainen. Louis Castlen mukaan ”pelkästään se seikka, että peli oli tehty neljälle CD:lle, teki siitä erittäin kalliin pelin. Ja sopimus, joka meillä oli Blade Runner Partnershipin kanssa, tarkoitti, ettei se ollut kovin kannattavaa. Se ei mennyt niin hyvin kuin luulet.” Vaikka Virgin oli kiinnostunut tekemään jatko-osan, niin jos jatko-osa olisi hyväksytty, Blade Runner Partnershipin tarkoituksena oli lisätä lisenssimaksua. Lopulta Westwood ja Virgin totesivat pelin tuotantokustannusten ylittävän alkuperäisen, ja se yhdistettynä lisääntyneisiin kustannuksiin lisensoinnissa, tekisivät mahdollisuuden jatko-osalle taloudellisesti kestämättömäksi, koska tällaisen jatko-osan pitäisi myydä useita miljoonia yksikköjä tuottamaan sen, mitä pidetään hyväksyttävänä voittona. Vuonna 2009, Blade Runner Partnership tarjosi Gearbox Softwarella oikeudet tuotemerkkiin, mutta tuotantokustannukset olivat arviolta 35 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja projekti hylättiin.

Uudelleenjulkaisu

Puhuessaan vuonna 2015 mahdollisesta pelin uudelleenjulkaisusta Steamin tai GOG.com kautta Louis Castle selitti, että lähdekoodi ja voimavarat menetettiin, kun Westwood muutti sen studiosta Las Vegasista Los Angelesiin, jolloin sen uudelleenjulkaisu tai HD-uudelleenlaadinta on mahdotonta. Vaikka koodi löydettäisiin, lähes teratavun kokoisen tiedoston entisöinti riippumatta siitä, olisivatko uudet taustat tehty ennakkoon renderöimällä vai reaaliaikaisella 3D:llä, sen tekeminen maksaisi kymmeniä miljoonia dollareita tehden uusintajulkaisun yhtä epätodennäköiseksi kuin jatko-osan. Blade Runner Partnership ja Electronic Arts omistavat tällä hetkellä oikeudet peliin.

Enhanced Edition

Nightdive Studios ja Alcon Entertainment ilmoittivat kehittävänsä pelistä Enhanced Editionin. Sen oli alun perin tarkoitus ilmestyä vuonna 2020 Microsoft Windowsille, PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja Nintendo Switchille, mutta se lykättiin teknisten ongelmien vuoksi tarkemmin määrittelemättömään päivämäärään. Blade Runner: Enhanced Edition julkaistiin 23.6.2022. Pelaajat kuitenkin valittivat, että parannetut grafiikat olivat itse asiassa huonommat kuin alkuperäisessä pelissä tai mitä epävirallinen ScummVM-porttaus oli tarjonnut, mutta Nightdive sanoi korjaavansa ne tulevissa päivityksissä. Nightdive päivitti Enhanced Editionin Steam-version sisältämään ScummVM-version Enhanced Editionin rinnalle muutamaa päivää myöhemmin. Nightdiven Stephen Kick selitti, että vaikka pelin lähdekoodi oli kadonnut, he olivat takaisinmallintaneet sen ja muokanneet sitä omassa KEX-moottorissaan, jota he olivat käyttäneet muissa remasteroiduissa peleissä. Nykyaikaisten järjestelmien tuen lisäksi Enhanced Edition sisältää päivitetyt hahmomallit, animaatiot ja välivideot.

Lähteet

Arkistoihin meneviä linkkejä

• Quandary: Quandary Internet arkistossa Quandary. Arkistoitu 11.6.2008. Viitattu 11.6.2008. (englanniksi)
• Pickering, Chris: Blade Runner Review (Arkistosta) Adventure Gamers. 31.5.2008. Adventure Gamers. Arkistoitu 31.5.2008. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
• Suciu, Peter: Blde Runner Review Science Fiction Weekly. 7.5.2008. Arkistoitu 7.5.2008. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
• The Making Of: Blade Runner Edge. Viitattu 22.10.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Viralliset verkkosivut osoitteessa the Wayback Machine (arkistoitu 17. tammikuuta, 1999)
• Blade Runner MobyGamesissa (englanniksi)
• Blade Runner Internet Movie Databasessa (englanniksi)