Berylliumoksidi
| Berylliumoksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BeO |
| Moolimassa | 25,01 |
| Ulkomuoto | valkoinen jauhe |
| Sulamispiste | 2 530 °C |
| Kiehumispiste | 3 900 °C |
| Tiheys | 3,0 g/cm3 |
Berylliumoksidin (berylliummonoksidi) kemiallinen kaava on BeO. Se on valkoista, kiteistä tai jauhemaista berylliumin ja hapen yhdistettä, joka ei liukene veteen 20 °C:n lämpötilassa. Yhdiste liukenee väkeviin happoliuoksiin esimerkiksi väkevään rikkihappoon ja vetyfluoridiin.[2] Berylliumoksidia muodostuu, kun berylliumkarbonaatti hajoaa kuumennettaessa.[3][4][5]
Berylliumoksidia käytetään muun muassa ydintekniikassa ja keraamisissa sovelluksissa kuten tulenkestävissä tiilissä sen korkean sulamispisteen vuoksi[2] sekä erikoiskäyttöön tehdyissä elektroniputkissa ja puolijohdekomponenteissa sähköisenä eristeenä ja lämmönjohtimena. Yhdistettä voidaan käyttää myös katalyyttinä[2]. Berylliumoksidi johtaa erittäin hyvin lämpöä, yhtä hyvin kuin jotkin metallit ja paremmin kuin yleisemmin käytetty alumiinioksidi, mutta on hyvä sähköneriste.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Beryllium oxide Safety Data Sheet. 2.6.2023. Sigma-Aldrich / Merck. Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 201. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ BERYLLIUM CARBONATE Safety Data Card. Marraskuu 2016. International Labour Organization (ILO). Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Beryllium Carbonate Products. American Elements. Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Beryllium Carbonate Safety Data Sheet. Marraskuu 2002. New Jersey Department of Health and Senior Services. Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Berylliumoksidin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 26.12.2014.
- Berylliumoksidin kansainvälinen kemikaalikortti