Bernhard Lichtenberg

Bernhard Lichtenberg.

Bernhard Lichtenberg (3. joulukuuta 1875 Ohlau – 5. marraskuuta 1943 Hof) oli berliiniläinen katolinen pappi, joka vuoden 1938 kristalliyön jälkeen alkoi julkisesti rukoilla vainottujen juutalaisten puolesta. Hän osallistui myös protestointiin natsi-Saksan eutanasiaohjelmaa vastaan. Vedottuaan 1941 itään kuljetettujen juutalaisten puolesta hänet vangittiin kahdeksi vuodeksi. Vuonna 1943 Gestapo määräsi vasta vapautetun Lichtenbergin Dachaun keskitysleirille, mutta hän kuoli matkan aikana.

Vuonna 2005 Israelin Yad Vashem -muistomerkin edustajat myönsivät Lichtenbergille postuumisti Kansojen vanhurskas -arvonimen siitä tuesta, minkä hän oli antanut vainotuille juutalaisille.

Kirjallisuutta

• Gotthard Klein: Berolinen. Canonizationis servi Dei Bernardi Lichtenberg sacerdotis saecularis in odium fidei, uti fertur, interfecti (1875–1943) [Positio super martyrio]. Vol. I Informatio, Vol. II Summarium: Documenta, Vol. III Summarium: Depositiones Testium. Congregatio de Causis Sanctorum, Prot. N. 1202, Romae 1992.
• Ludger Stühlmeyer, Barbara Stühlmeyer: Bernhard Lichtenberg. Ich werde meinem Gewissen folgen. Topos plus Verlagsgemeinschaft Kevelaer 2013, ISBN 978-3-836708-35-7.

Musiikkia

• Psalm 59. Mit zwei Meditationen von Bernhard Lichtenberg. Helge Jung, Berlin 1988 (Hedwigskathedrale).
• Lied, Dein Volk die dunklen Zeiten. Florian Wilkes, Berlin 1995.
• Lied, Laßt uns den sel'gen Bernhard loben. Josef Steiner, Berlin 1996.
• Wer glaubt kann widerstehn. Bernhard-Lichtenberg-Kantaatti. Ludger Stühlmeyer, ZDF 1999.
• Bernhard-Lichtenberg-Vesper. Ludger Stühlmeyer, Hof 2011.
• Lied, Gepriesen bist du, herrlicher Gott, für Bernhard, den seligen Priester. Ludger Stühlmeyer, Hof 2012 (Marienkirkko).