Baturyn
| Baturyn (Бату́рин) |
|
|---|---|
 Baturynin linnoitus |
|
 lippu |
 vaakuna |
 Tšernihivin alue Ukrainassa, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Baturyn |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Ukraina |
| Alue | Tšernihivin alue |
| Piiri | Nižynin piiri |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 9,07[1] km² |
| Väkiluku (2021) | 2 458 |
| Aikavyöhyke | UTC 2 |
| – Kesäaika | UTC 3 |
| Postinumero | 16512 |
| Suuntanumero(t) | 380 4635 |
Baturyn (ukr. Батурин) on kaupunkityyppinen taajama Ukrainan Tšernihivin alueella Seimjoen varrella. Baturyn on historiallinen kaupunki ja entinen Kasakkahetmanaatin (1649–1764) pääkaupunki. Nimi tulee ukrainankielisestä sanasta batura (ukr. Батурa), joka tarkoittaa tornia, linnoitusta tai pientä varuskuntaa. Baturyn onkin ollut historiansa aikana merkittävässä asemassa rajavartiopaikkana ja sotilaallisena keskuksena.[1][2] Baturyn on osa Nižynin piiriä. Vuoden 2021 alussa Baturynin taajamassa arvioitiin asuvan 2 458 henkeä.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaishistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1000-luvulla paikalla sijaitsi pieni rajavartiovaruskunta. Vuonna 1275 mongolit valloittivat ja tuhosivat varustukset hyökätessään Kiovan Rusiin. Paikalle rakennettiin uusi varuskunta 1500-luvulla. Se liitettiin 1620-luvulla Puola-Liettuaan, ja entisen varustuksen paikalle rakennettiin linna. Venäjän armeija valloitti linnan väliaikaisesti ja hävitti sen Smolenskin sodassa (1632–1634). Puolalaiset rakensivat paikalle vanhan linnan ympärille kuitenkin entistä suuremman linnoitusvarustuksen.[2]
Kasakkahetmanaatti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1648 ukrainalaiset kasakat valloittivat linnan puolalaisilta. Siitä tuli paikallisen kasakkakomppanian keskus ja myöhemmin koko Kasakkahetmanaatin pääkaupunki. Aseman oli tarkoitus olla vain väliaikainen, mutta Baturyn oli hetmanaatin pääkaupunki kymmeniä vuosia. Varsinkin Ivan Mazepan valtakaudella (1687–1708) Baturynista tuli yksi varhaismodernin nykyisen Ukrainan alueen tärkeimmistä ja rikkaimmista keskuksista. Kaupunki oli merkittävä esiteollinen keskus, jossa työskenteli seppiä, metallinvalajia, kultaseppiä, lasimestareita ja aseseppiä.[2]
Mazepa rakennutti kaupunkiin Pyhän kolminaisuuden katedraalin (1692), Pyhän Nikolain kirkon (1696–1698) ja neljä puukirkkoa. Lisäksi kaupunkiin kohosivat esimerkiksi diplomaattien ja lakimiesten kouluttamiseen tarkoitettu oppilaitos ja Mazepan oma barokkityyliä jäljitellyt palatsi.[2]
Baturynista tuli merkittävä Moskovan valtaa kyseenalaistanut sotilaallinen kapinakeskus. Kasakat liittoutuivat venäläisiä vastaan taistelleen Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n kanssa, ja 29. lokakuuta 1708 tsaari Pietari I Suuri määräsi armeijansa tuhoamaan Baturynin. Sotamarsalkka Aleksandr Menšikovin johtama 10 000 miehen armeija onnistui murtamaan kasakoiden puolustuksen. Kaikki linnoituksen puolustajat, noin 6 000 – 7 000 miestä, mutta myös naiset ja lapset tapettiin, ilmeisesti varoituksena ja opetuksena muille hetmanaatin kaupungeille ja linnoituksille. Hyökkääjät ryöstivät linnoituksen ja kaupungin kirkot. Uhreja on myöhemmin arvioitu olleen kaikkiaan 11 000 – 14 000.[2]
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hetmanaatti taipui hyökkäyksen jälkeen osaksi Venäjän keisarikuntaa, mutta hetmanaattikasakka Kyrylo Rozumovsky rakensi kaupungin vielä uudestaan (1750–1764). Sen merkitys kuitenkin taantui 1800- ja 1900-luvuilla. Neuvostoliiton (1922–1991) aikana osa jäljelle jääneistä historiallisista rakennuksista ja kirkoista tuhottiin.[2]
Ukrainan itsenäistyttyä 1991 Baturynista tuli tärkeä tutkimuskohde. Kaupunkiin avattiin hetmanaattipääkaupungin kansallinen tutkimuskeskus ja museo vuonna 1994. Historiallisia rakennuksia entistettiin, ja paikalle rakennettiin uusi kirkko kansainvälisellä tuella.[2]
Kuvagalleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Pokrovskan kirkko -
Baturynin linnoitus -
Kotšubejivskin puisto -
Linnoituksen kirkko -
Rakennus Baturynissa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Buzun, O. & Pebrova, H. B. & Drobjazko, N.: Батурин Encyclopedia of Modern Ukraine, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny, esu.com.ua. 2004. Kiova: Nasu Institute of Encyclopedic Research. Viitattu 5.3.2022. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f g Makuch, Andrij & Mezentsev, Volodymyr: Baturyn encyclopediaofukraine.com. Canadian Institute of Ukrainian Studies (CIUS). Viitattu 28.2.2022. (englanniksi)
- ↑ 2021, Number of Present Population of Ukraine, as of January 1. State Statistics Service of Ukraine, 2021. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi), (ukrainaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)