Bandiagara
| Bandiagara | |
|---|---|
 |
|
  Bandiagara |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Mali |
| Alue | Moptin alue |
| Piiri | Bandiagaran piiri |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kaupunkikunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 10 km² |
| Väkiluku (2009) | 17 200 |
Bandiagara on kaupunkikunta ja Moptin alueen Bandiagaran piirin hallinnollinen keskus Malissa. Se sijaitsee Dogonin ylängöllä virtaavan[1] Yaméjoen varrella 65 kilometriä Moptista itään[2]. Kunnassa on 17 200 asukasta (vuonna 2009)[3].
Maantiede ja ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bandiagaran kaupunkikunnan pinta-ala on arviolta kymmenen neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa ja idässä Dandolin sekä etelässä ja lännessä Doucoumbon maalaiskuntiin.[1]
Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Kuiva kausi jakautuu viileään jaksoon marraskuusta helmikuuhun ja kuumaan jaksoon maaliskuusta toukokuuhun. Sadekausi kestää kesäkuusta lokakuuhun. Vuotuinen sademäärä on 521 millimetriä.[1]
Asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuntaan kuuluu kahdeksan kaupunginosaa. Kaupunkikuva on hyvin maalaismainen. Asukkaista suurin osa on dogoneja. Lisäksi on muun muassa tukuloreja, bambaroita ja fulbeja.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dogonien perustama Bandiagara oli 1800-luvun lopulla yksi tukulorivaltakunnan keskuksista. Valtakunnan perustaja Umar Tall katosi vuonna 1864 lähistöllä sijaitsevaan Déguembérén luolaan, minkä jälkeen hänen veljenpoikansa Tidjani Tall hallitsi dogoniliittolaistensa avulla osaa valtakunnasta aluksi Déstä ja sittemmin Bandiagarasta käsin. Umar Tallin poika Amadou Tall pakeni Niorosta Bandiagaraan vuonna 1891. Louis Archinardin johtamat ranskalaiset löivät Amadou Tallin joukot Bandiagaran lähellä sijaitsevassa Kori Korissa ja valloittivat kaupungin vuonna 1893. Ranskalaiset nimittivät Macinan kuninkaaksi Umar Tallin pojan Agibou Tallin ja rakennuttivat hänelle sudanilaistyylisen palatsin. Välillinen siirtomaahallinto lakkautettiin vuonna 1908, mutta Tallin sukulaiset ovat sen jälkeenkin toimineet Bandiagaran päälliköinä ja suvun mausoleumin vartijoina. Muita paikallisia merkkihenkilöitä ovat suufilaisoppinut Tierno Bokar sekä kirjailijat Amadou Hampâté Bâ ja Yambo Ouologuem.[4]
Liikenne, elinkeinot ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bandiagaran kautta kulkee Sévarésta Burkina Fasoon johtava maantie RN15, josta haarautuu huonokuntoinen paikallistie RR29 Douentzaan[5].
Paikallisia elinkeinoja ovat maanviljely, karjanhoito, käsityöammatit ja kaupankäynti. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi ja durra. Myytäväksi kasvatetaan varsinkin sipulia.[2] Kaksilla viikoittaisilla markkinoilla myydään kalaa, teollisuustuotteita, viljaa, maapähkinöitä ja vihanneksia. Teollisuutta ei ole käytännössä lainkaan.[6]
Kunnassa toimii kaksi alakoulua, katolinen koulu, kaksi koraanikoulua ja lyseo[2]. Terveyspalvelut käsittävät kunnallisen terveyskeskuksen, piirin poliklinikan, kolme yksityisvastaanottoa, perinteisen lääketieteen keskuksen ja apteekin. Vesihuolto käsittää vesijohtoverkkoja, kaivoja ja porakaivoja. Kaupungissa on sähkö-, lankapuhelin- ja matkapuhelinverkot.[7]
Matkailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupungin nähtävyyksiä ovat Tidjani Tallin rakennuttama moskeija ja Agibou Tallin palatsi[8]. Lähistöllä sijaitsee tärkeä matkailukohde, Bandiagaran kallio, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin[2]. Tärkeimmät matkailureitit lähtevät Bandiagarasta Sanghaan, Dourouun ja Djiguibombon kautta Kani Komboléen[9]. Lähempänä sijaitsevia kohteita ovat Kendié, Nandoli ja Niongono[10]. Bandiagarassa on kaksi hotellia sekä muita majoitus-, ravintola- ja matkailupalveluita[11][12][13].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Coulibaly, Kalifa: Décentralisation au Mali: Cas de la Commune Urbaine de Bandiagara atddlgeo-ucad.org. 2008–2009. Arkistoitu 24.12.2016. Viitattu 24.12.2016.
- Damblant, Michel: Mali: The Natural Guide. Châtenay-Malabry: Viatao, 2009. ISBN 978-2-35908-000-1
- Le Petit Futé Mali 2012–2013. Paris: Nouvelles Èditions de l’Université, 2012. ISBN 978-2-74695-161-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Coulibaly, s. 17.
- ↑ a b c d e Plan de Securite Alimentaire: Commune Urbaine de Bandiagara 2006–2010 fsg.afre.msu.edu. Viitattu 6.9.2014. (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Resultats definitifs. Tome 0: Repertoire des villages instat-mali.org. 2013. Arkistoitu 7.1.2017. Viitattu 24.12.2016.
- ↑ Damblant, s. 188, 191–194, 199–200.
- ↑ Coulibaly, s. 27.
- ↑ Coulibaly, s. 26–27.
- ↑ Coulibaly, s. 23, 28.
- ↑ Damblant, s. 190.
- ↑ Le Petit Futé Mali, s. 227.
- ↑ Damblant, s. 195–198.
- ↑ Coulibaly, s. 28.
- ↑ Damblant, s. 189–190.
- ↑ Le Petit Futé Mali, s. 228–229.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mission Culturelle de Bandiagara (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi), (saksaksi)