Asbestikeramiikka

Asbestikeramiikka on Suomessa ja lähialueilla tavattavaa kivikautista keramiikkaa, saviastioita, joiden valmistuksessa käytettiin asbestia. Se on Suomen itäosissa, ilmeisesti myöhemmin sen keski- ja pohjoisosissa sekä Pohjois-Skandinaviassa, tavattava muunnos koilliseurooppalaisesta kampakeramiikasta.

Jo aivan varhaisen kampakeramiikan aikoihin, noin 5100 eaa., alettiin Suomessa sekoittaa saven joukkoon asbestia. Innovaation huippukauden on lähteestä riippuen arvioitu alkaneen Suomessa 3900–2800 eaa. (nuoremman varhaiskampakeramiikan aikoihin) ja päättyneen 1800–1300 eaa. Skandinaviassa asbestikeramiikkaa tunnetaan vuosilta 1500–500 eaa. Materiaalin käyttö oli todennäköisesti peräisin Saimaan rantaseuduilta, josta tavataan keramiikkatyypin levinneisyysalueen ainoat runsaammat asbestiesiintymät. Asbestia käytettiin alussa muuten vain saven seosaineena, mutta sitten huomattiin, että se lujitti astioita. Asbestin tuoma lujuus mahdollisti hyvin ohutseinäisten saviastioiden valmistuksen. Suomessa asbestikeramiikkaa olivat Kierikin ja Pöljän keramiikat. Niiden alue ulottui Laatokan läheltä Oulun seudulle. Kalevi Wiikin mukaan asbestikeramiikka liittyi varhaisiin saamelaisiin, mutta tätä väitettä ei pystytä tarkistamaan, koska asbestikeramiikan tekijät eivät tunteneet kirjoitusta.

Ensin asbestia käytettiin hienonnettuna sidosaineena ikään kuin hiekan korvikkeena. Jossakin vaiheessa huomattiin alkaa käyttää asbestin ominaisuuksia hyväksi: sen pitkät kuidut mahdollistivat saviastioiden muovaamisen hyvin ohutseinäisiksi ja siten kevyiksi kestävyydestä kuitenkaan tinkimättä. Joidenkin asbestikeraamisten astioiden (Pöljän tyyppi) seinämän paksuus on vain 6 mm astian halkaisijan ollessa 50 cm. Lisäksi asbestin sekoittaminen saveen mahdollistaa periaatteessa alkeellisen metallurgian, koska se lisää saven lämmönkestävyyttä merkittävästi. Ei olla lainkaan varmoja, käytettiinkö astioita jo niinkin varhain jonkinlaiseen metallurgiaan, mutta löydettyjen esineiden muotoilu (reiät) saattavat osaltaan viitata tähän. Asbestikeraamisen kulttuurin piiristä on löydetty muutama puhtaasta kuparista valmistettu esine sekä niiden palasia. Näitä ovat esimerkiksi takomalla valmistetut Suomussalmen Kukkosaaren kuparinen kirves, Polvijärven Solan rannerengas ja Yli-Iin kupariveitsi, jotka on ajoitettu noin vuoteen 2000 eaa. eli alueiden asbestikeraamiseen vaiheeseen (ajoitus epävarma). Myös Ruotsin Länsipohjasta (Kalixjoelta) on löydetty kuparinpalasia asbestikeramiikan joukosta. Tämä varhainen (kalkoliittinen?) metallurgian muoto edeltäisi Suomessa alkavaa varsinaista pronssikautta noin 500 vuodella. On myös uumoiltu, että asbestiastiat olisivat periaatteessa käyneet hyvin myös järvimalmin pelkistämiseen raudaksi myöhemmin. Samalla kun kestävyys asbestin ansiosta lisääntyi, vaikeuttivat sen kuidut astioiden runsaampaa koristelua ja myöhemmässä asbestikeramiikassa koristelu saattaakin puuttua kokonaan.

Jaottelu

Asbestikeramiikka voidaan jakaa muun muassa seuraaviin tyylisuuntiin:

• varhainen asbestikeramiikka, noin 3400–2900 eaa.
  • varhainen kampakeramiikka asbestisekoittein, Ka I:2 asb
  • Kaunissaaren keramiikka
  • lähellä nuorempaa varhaiskampakeramiikkaa
• Kierikin ryhmä, noin 2900–1800 eaa., ensimmäinen löytöpaikka Yli-Iin Kierikinsaari
  • meripihkaesineistöä
• Pöljän ryhmä (Siilijärven Pöljä), noin 2900–1800 eaa.
  • ei meripihkaesineitä
• Jysmän ryhmä, noin 1800–1300 eaa.
  • myöhäisin asbestikeramiikka

Joissakin lähteissä asbestikeramiikan ja varhaisen saamelaiskulttuurin välille linjataan paralleeleja^selvennä, mutta tätä hypoteesia on mahdoton koskaan todentaa pelkästään arkeologisen aineiston perusteella.

Lähteet

• Huurre, Matti: Kivikauden Suomi. Otava, 1998. ISBN 951-1-15186-X