Artjärven kotiseutumuseo
| Artjärven kotiseutumuseo | |
|---|---|
| Tyyppi | kotiseutumuseo |
| Osoite | Ratulantie 312, Ratula, Artjärvi |
| Sijainti | Ratula, Artjärvi, Orimattila |
| Perustettu | 1923 |
| Ylläpitäjä | Artjärven kotiseutuyhdistys |
| Kotisivut | https://www.orimattila.fi/vapaa-aika/museot/artjarven-kotiseutumuseo |
| Koordinaatit | |
 Artjärven kotiseutumuseo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Artjärven kotiseutumuseo on kotiseutumuseo Orimattilan kaupungin Artjärven pitäjän Ratulan kylässä. Usean rakennuksen museoalue sijaitsee noin 300 metriä Ratulan kartanon päärakennuksen länsipuolella.[1][2] Artjärven kotiseutumuseon alue on osa Ratulan kartanon valtakunnallisesti merkittävää rakennetun kulttuuriympäristön kohdetta.[3]
Artjärven kotiseutuyhdistys perusti museon vuonna 1923. Kartanon omistaja, agronomi Gustav Rothkirch ja hänen rouvansa lahjoittivat museolle maan Ratulan kartanon puistosta. He olivat jo aikaisemmin itse keränneet taide- ja talonpoikaisesineitä.[4][5]
Metsän keskellä sijaitsevan museoalueen pihapiiri koostuu 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevista rakennuksista. Niitä on koottu muun muassa Länsi-Uudeltamaalta. Museossa on runsaasti kansankulttuuriin liittyvää esineistöä ja vanha sotilastupa.[5][2][4]
Alueen lähellä on Suomen sodan aikaisia taistelupaikkoja, joilla eversti Herman Flemingin komentama, noin 1 600 sotilaan vahvuinen Turun läänin jalkaväkirykmentti torjui kahdesti venäläisten joukkojen hyökkäykset 24. helmikuuta 1808.[4] Taistelujen jälkeen rykmentti vetäytyi Orimattilaan. Komentaja Herman Fleming kaatui Raahessa 20. huhtikuuta 1808, koska Ruotsin sotasuunnitelmaan kuului vetäytyminen Pohjanmaalle, ja uusien joukkojen lähettäminen Suomeen vasta 1809 sulan aikana. Näitä joukkoja ei milloinkaan lähetetty, koska Ruotsia piti turvata etelästä Tanskaa vastaan, minkä vuoksi silloinen Sveaborg, nykyinen Suomenlinna antautui piiritettynä.
Museon näyttelyalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Museo sijaitsee mäellä, jolla kasvaa erilaisia puita. Rakennusten ja puiden lisäksi alueella on Piilopirtin ja kreivitär Alinen paviljongin välillä vanhoja kivisiä maantiepylväitä, joilla ennen ilmoitettiin kilometrit.
| Kohde | Paikka | Aika | Siirretty | Muuta | Sijainti |
|---|---|---|---|---|---|
| päärakennus | 1 | 1757 | 1923 Iitin Sääksjärveltä E. Kuuselalta | ||
| savusauna | 2 | 1926 | Savusauna on sisäänpäin lämpiävä sauna, jossa ei ole savupiippua. Sauaa lämmittäessä häkä- eli hiilimonoksidi ja hiilidioksidi eivät poistu savupiipun kautta, vaan jäävät saunaan sisälle. Lämmityksen lopussa häkä eli puutteellisesti palanut hiilidioksidi sekä täysin palanut hiilidioksidi ohjataan ulos seinässä olevan räppänän kautta. Hiilimonoksidi on erittäin myrkyllistä ja tainnuttavaa. Savunauna on ollut Ratulan kartanon Kuoppalan tilan renkien ja muonamiesten käytössä. G. Alexander Rothkirch lahjoitti saunan 1926. Silloin saunan katto oli tehty tuohesta, 1935 siihen vaihdettiin turvekatto.[6] | ||
| liiteri ja kirkkovene | 3 | ||||
| ulkohuone | 4 | ||||
| tuulimylly | 5 | 1924 | Tuulimylly on peräisin Artjärven Villikkalan kylästä Mäkelän maatilalta. Se ostettiin Hannes Tuomikoskelta. Tuulimyllyn alkuperäinen paikka on ollut Hiitelän hovin maalla ja Artjärven Salmelan Tupaselassa.[6] | ||
| pakopirtti | 6 | 1932 | Tosiasiassa keskisuuri rakennus, jonne on vetäydytty rauhaan. Seinässä on Keskinäinen henkivakuutusyhtiö Suomen kyltti, jonka yläpuolella on Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Katajan (1912–1915) kyltti. Katajan henkivakuutuskanta siirrettiin Kalevaan. Rakennus on toiminut G. Alexander Rotkirchin työhuoneena. Sen seinillä on Martti Koiviston maalaukset. Yksihuoneisen rakennuksen takaosassa on vanhoja pulpetteja ja oppikirjoja, joilla kuvataan entistä kansakoululuokkaa. Huoneen sisäseinillä on myös vanhoja luokkakuvia ilmeisesti 1930-luvulta 1950-luvun loppuun. | ||
| aitta | 7 | 1731 | Aitta on peräisin Laavion torpalta, Gröndalin talolta. Aitta on saatu lahjoituksena 1926.[6] | ||
| maantiepylväät | 8 | ||||
| paviljonki; kreivitär Aline Armfeltin paviljonki | 9 | 1844 | alkuperäisellä paikallaan | Ministerivaltiosihteeri Alexander Armfeltin puolison, Alexandra Nikolajevna Demidovan hiljentymishuone on kunnostettu Museoviraston avustusten tuella ja sen jälkeen avattu 2018. Rakennuksen ikkunat olivat alun perin värilasia. Alexandra Nikolajevna ehdotti jo 1874 Suomen Punaisen Ristin perustamista. 7. toukokuuta 1877 tapahtuneeseen perustamiseen leski lahjoitti tuhat hopearuplaa.[6] | |
| riihi ja hevoskierto | 10 | ||||
| vinttikaivo | 11 |
Päärakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parituvaksi kutsuttu maatilan päärakennus on vuodelta 1757. Se on tuotu Sääksjärveltä 1923. Se ostettiin Emil Kuuselalta. Parituvan eteisestä on oikealle ja vasemmilla erillisen rakennuksenosat ja kummassakin on vintti, muttei varsinaiseen asuinkäyttöön.
Piilopirtti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piilopirtti ei ole varsinainen piilopirtti, vaan suurehko hirsirakennus, joka rakennettiin työkäyttöön. Sen seinässä on Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Suomen metallinen kyltti. Piilopirtissä sisällä on myös pulpetteja, jotka kuvaavat aikaisempaa kansakoulun kalustusta liitutauluineen. Sisällä on avotakka ruuanvalmistukseen. Seinillä on luokkakuvia 1920-luvulta 1950-luvun lopulle.
Kreivitär Alinen paviljonki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ministerivaltiosihteeri Alexander Armfeltin rouva, kreivitär Aline Armfelt, oli ortodoksi. Hän käytti paviljongiksi kutsuttua rakennusta hiljentymiseen. Rakennuksessa on päreillä suojatut seinät. Hänen varsinainen nimensä oli Aleksandra Nikolajevna o.s. Demidova (1819–1899; 79 v.).[7] Sukunimen Demidov feminiininen muoto venäjän kielessä on Demidova.
Kreivitär ehdotti Suomen Punaisen Ristin perustamisesta 1874. Se perustettiin 7. toukokuuta 1877. Turkin sota oli alkanut 24. huhtikuuta 1877. Yhdistyksen tarkoituksena oli olla kehittämässä armeijan lääkintähuoltoa. Aline Armfelt lahjoitti tuhat hopearuplaa yhdistyksen perustamiseksi.[8][9] Riiassa syntynyt kreivi Alexander Armfelt oli Suomen suuriruhtinaskunnan pitkäaikaisin ministerivaltiosihteeri 1842–1876 aikana, jolloin valtioyö jälkeen Suomen suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäivät alkoivat jälleen toimia ja jolloin rakennettiin rautatietä alkaen nälkävuosista ja perustettiin Suomen markka neljäosakultafrangin arvoisena korvaamaan Venäjän ruplaa.
Vinttikaivo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vinttikaivo on pihalla, mutta siinä ei ole enää vedennostamista kuvaavaa puista tankoa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kotiseutumuseo ja Ratulan kartano opaskartalla Orimattilan karttapalvelu via lahti.fi. Viitattu 4.8.2020.
- ↑ a b Arkistoitu kopio (pdf) 2013. Orimattilan kaupunki, orimattila.fi. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 31.5.2021.
- ↑ Ratulan kartano Museovirasto, rky.fi. Viitattu 31.7.2020.
- ↑ a b c Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 259, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
- ↑ a b Arkistoitu kopio Orimattilan kaupunki, orimattila.fi. Arkistoitu 13.5.2020. Viitattu 31.7.2020.
- ↑ a b c d https://artjarvenkotiseutu.wixsite.com/kotiseutuyhdistys/museo
- ↑ https://www.geni.com/people/Alexandra-Nikolaevna-Armfelt/6000000004251933766 tarvitaan parempi lähde
- ↑ http://kuulumiset.pyhajoki.fi/arkisto/pdf/2002/020pyhajoenkuulumiset8-03.pdf
- ↑ https://www.punainenristi.fi/tyomme/historia/1870-luku/