Arnulfo Arias

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arnulfo Arias Madrid
Panaman presidentti
Edeltäjä Augusto Samuel Boyd
Seuraaja Ernesto Jaén Guardia
Panaman presidentti
Edeltäjä Roberto Francisco Chiari Remón
Seuraaja Alcibíades Arosemena
Panaman presidentti
1.–11. lokakuuta 1968
Edeltäjä Marco Aurelio Robles Méndez
Seuraaja José María Pinilla Fábrega (nimellinen)
Omar Torrijos (de facto)
Henkilötiedot
Syntynyt15. elokuuta 1901
Kuollut10. elokuuta 1988 (86 vuotta)
Puoliso Ana Matilde Linares (1927–1955)
Mireya Moscoso (1969–1988)
Tiedot
Puolue Partido Panameñista

Arnulfo Arias Madrid (15. elokuuta 190110. elokuuta 1988) oli panamalainen poliitikko, lääkäri ja kirjailija joka toimi Panaman presidenttinä kolmeen kertaan: 1940–1941, 1949–1951, ja 11 päivän ajan vuonna 1968.[1]

Harmodio Ariasin (Panaman presidentti, 1932–1936) nuorempi veli Arias opiskeli lääketiedettä Chicagon yliopistossa ja Harvard Medical Schoolissa ja oli maatalous- ja julkisten töiden ministeri 1930-luvulla veljensä presidenttikaudella. Ensimmäisen presidenttikautensa aikana kansallisti ulkomaalasten omistamat yritykset. Toisessa maailmansodassa hän tuki än kannatti akselivaltoja ja vastusti Yhdysvaltojen pyyntöjä sotilastukikohdista. Vuoden 1941 vallankaappauksen jälkeen hän eli maanpaossa vuoteen 1945 saakka. Diktatuurisen ja korruptoituneen toisen kautensa aikana hän vaihtoi perustuslain, hajotti kansalliskokouksen ja korkeimman oikeuden, ja lopulta hänet syrjäytettiin. Arias valittiin vuonna 1968, ja armeija syrjäytti hänet 11 päivää virkaan astumisen jälkeen. Hän asettui presidenttiehdokkaaksi uudelleen vuonna 1984, mutta hän menetti voiton armeijan takia. Hänen leskensä valittiin presidentiksi vuonna 1999.[1]

Korruptio, ihmisoikeusrikkomukset ja natsisympatiat varjostivat Ariasin uraa. Viimeisinä vuosinaan hän oli kuitenkin tukemassa maansa siirtymistä kohti demokratiaa.[2]

  1. a b Arnulfo Arias Encyclopedia Britannica. Viitattu 11.12.2024.
  2. Oliver Rathkolb: Revisiting the National Socialist Legacy: Coming to Terms With Forced Labor, Expropriation, Compensation, and Restitution, s. 201. Transaction Publishers, 2004. ISBN 9781412833233 Google kirjat (viitattu 5.2.2016).