Arkontti
Arkontti (m.kreik. ἄρχων, arkhōn, ”johtaja”, ”hallitsija”) oli johtavan virkamiehen nimitys monissa antiikin Kreikan poliksissa eli kaupunkivaltioissa, etenkin Ateenassa, josta virka tunnetaan parhaiten. Siksi seuraavassa keskitytään, ellei toisin mainita, kuvamaan arkontinvirkaa juuri Ateenassa.[1][2]
Ateenassa arkontit perivät Ateenan kuninkaan seremoniallisen aseman. Varsinaisia arkontteja oli kolme, eponyymiarkontti eli arkhon eponymos, joka oli valtion muodollinen päämies, ja johon pelkkä nimitys ”arkontti” yleensä viittaa; kuningasarkontti eli arkhon basileus, joka peri erityisesti kuninkaiden uskonnollisen roolin; sekä polemarkki eli arkhon polemarkhos, joka toimi alun perin sotapäällikkönä, mutta myöhemmin käytännössä korvattiin kymmenellä strategoksella.[1]
Arkontit muodostivat yhdeksän arkontin suuruisen virkakunnan. Siihen kuuluivat mainittujen kolmen lisäksi myös kuusi thesmothetai-virkamiestä. 400- tai 300-luvulla eaa. lisättiin kymmenes virka, thesmothetain sihteeri (grammateus). Tämän jälkeen virat voitiin jakaa niin, että jokainen Attikan kymmenestä fylestä sai yhden viran.[3] Arkontit toimivat kukin omassa rakennuksessaan eri puolilla Ateenaa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viran synty ja arkaainen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkontteja oli alun perin kolme. Virka perustettiin Ateenan monarkian lakkauttamisen jälkeen korvikkeeksi kuninkaan (basileus) viralle. Ateenalaisen perinteen mukaan tämä tapahtui kaupungin viimeisen kuninkaan Kodroksen kuoltua vuonna 1068 eaa. Tämän jälkeen johtoasema valtiossa annettiin eliniäksi hänen pojalleen Medonille ja tämän jälkeläisille, jotka toimivat kuninkaan seremoniallisen aseman perineessä kuningasarkontin virassa. Muiden kahden arkontinviran, eponyymiarkontin ja polemarkin, haltijat valittiin eupatridien eli ylimystösukujen keskuudesta äänestämällä.[1][2][4][5]
Kuningasarkontin virka säilyi perinnöllisenä Medontidai-suvussa eli Medonin suvussa tämän kahdentoista seuraajan aikana, ja se on tuossa vaiheessa ollut todennäköisesti käytännössä monarkiaa toisella nimellä. Vuonna 752 eaa. arkonttien virkakausi rajattiin kymmeneen vuoteen. Vuonna 714/713 eaa. kuningasarkontin virka avattiin kaikille Ateenan ylimystösuvuille. Eponyymiarkontti asetettiin oletettavasti jommassakummassa näistä vaiheista arvoasteikossa kuningasarkontin edelle valtion päämieheksi, mikä merkitsi lopullista loppua vanhalle kuninkuudelle, sillä tämän jälkeen kuningasarkontti oli hierarkiassa toisena.[1][2][4]
Vuonna 683/682 eaa. arkontin tehtävät jaettiin yhdeksän arkontin arkonttikunnalle perustamalla kuuden alemman arkontin eli thesmothetaiden virat, ja virkakausi rajattiin yhteen vuoteen. Tästä saa alkunsa myös Ateenan historian luotettava kronologia. Virka pysyi edelleen eupatrideilla, ja arkontit valittiin ylimystön keskuudessa, mahdollisesti areiopagin neuvostossa, äänestämällä aina Drakonin lakeihin saakka. Ateenan oikeusjärjestelmä oli alun perin paljolti arkonttien käsissä.[1][2]
Kylonin vallankaappausyrityksen aikaan 636 tai 632 eaa. arkontit johtivat edelleen useimpia julkisia asioita.[2][6] Drakonin lait vuonna 621 eaa. siirsivät arkonttien valinnan ekklesialle eli kansankokoukselle. Samalla murhatapaukset siirrettiin arkonteilta ja areiopagilta efetai-virkamiehille, mutta muuten oikeudenkäyttö säilyi edelleen arkonteilla.[2] Arkonttien asema säilyi paljolti ennallaan Solonin luomaan timokraattiseen järjestelmään saakka, jossa virkakelpoisuus ei määräytynyt syntyperän vaan varallisuuden mukaan. Arkontit valittiin edelleen äänestämällä.[2]
Solonin lakien myötä noin vuonna 863 eaa. arkontin tehtävä tuli avoimeksi varakkaimmalle pentakosiomedimnoi-luokalle. Laeissa arkontit valittiin arpomalla neljän tuon aikaisen fylen eli heimon äänestämällä valitsemista 40 ehdokkaasta. Damasias toimi arkonttina lainvastaisesti kaksi vuotta 582–580 eaa. ja yritti nostaa itsensä tyranniksi. Hänet kuitenkin ajettiin pois. Tämän jälkeen vuosina 580–579 eaa. arkontin tehtäviä hoiti poikkeuksellisesti kymmenmiehinen komitea, johon kuului viisi eupatridia, kolme geomoroita ja kaksi demiurgoita.[1][2]
Demokratian kausi ja myöhemmin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Demokratian kauden alkupuolella tapahtui kaksi merkittävä muutosta arkontinviran suhteen. Kleistheneen uudistusten myötä vuonna 508/507 eaa. arkontit alettiin valita ekklesiassa suoraan arpomalla. Vuoden 487 eaa. jälkeen arkontit valittiin arpomalla sadasta fylejen äänestämällä asettamasta ehdokkaasta, ja jossain myöhemmässä vaiheessa myös fylejen asettamat ehdokkaat alettiin arpoa. Persialaissotien jälkeen noin vuonna 479 eaa. arkontin virka avattiin Aristeideen ansiosta myös hippeis-luokalle.[1][2]
Demokratian kehityksen myötä arkontit menettivät vaiheittain asemansa hallinnon johtajina ja lopulta kaiken poliittisen valtansa, eikä arkonteilla ollut enää edes oikeutta tehdä aloitteita ekklesialle. Perikleen ja Demostheneen ajan kehittyneen demokratian kaudella arkonttien tehtävät rajautuivat tiettyihin papillisiin ja oikeudellisin tehtäviin, jotka olivat jäänteitä kuninkaanvallasta. Vuonna 457 eaa. arkontin tehtävä avattiin zeugitai-luokalle, mutta sitä ei koskaan avattu virallisesti alimmalle thetes-luokalle. Ainakin Aristoteleen mukaan thetes-luokkaan kuulunut saattoi kuitenkin käytännössä esiintyä zeugitai-luokan jäsenenä.[1][2]
Arkontinvirat säilyivät käytössä aina roomalaiselle kaudelle saakka.[1] Tuolloin Ateenassa oli paikallinen itsehallinto, sillä se oli libera civitas (ἐλευθέρα καὶ αὐτόνομος, eleuthera kai autonomos) ja noudatti omia lakejaan. Arkontinvirasta tuli kuitenkin puhtaasti kunniatehtävä, jolloin ilmeisesti luovuttiin myös valinnasta arpomalla. Eponyymiarkontin arvo myönnettiin joskus kunnianosoituksena ulkomaalaisille, kuten Traakian kuninkaalle Rhoimetalkeelle ja keisari Hadrianukselle.[2]
Seuraavassa kuvataan pääasiassa Ateenan arkonttien tehtäviä ja valintamenettelyä sellaisena, kuin ne olivat klassisella kaudella.
Virat ja tehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkonttien tehtävät liittyivät erityisesti uskonnollisiin seremonioihin sekä oikeudenkäytön valvomiseen. Kaikki nämä periytyivät kuninkaanviralta. Arkonteille kuului eräiden uskonnollisten juhlien johtaminen sekä tiettyjen perinteisten uhritoimitusten suorittaminen. Oikeudenkäytön tapauksessa arkontit eivät useinkaan päättäneet asioista itse, vaan pitivät huolta siitä, että asia tuli oikeuden käsiteltäväksi, ja valvoivat tuomarien (lautamiesten) arpomalla suoritettua valintaa. Arkontit valvoivat myös käsiäänestyksiä, joilla valittiin henkilöt tiettyihin virkoihin (mm. strategit, taksiarkit, hipparkit ja fylarkit).[2]
Arkonteilla oli virkansa tunnuksena myrtinlehväseppeleet. Heidät oli vapautettu suuren taloudellisen rasitteen muodostaneesta trierarkin tehtävästä. Entisistä arkonteista tuli virkakautensa jälkeen (mikäli olivat hoitaneet tehtävänsä moitteettomasti) areiopagin neuvoston elinikäisiä jäseniä, vaikka neuvosto ei ollutkaan tuohon aikaan enää kovin merkittävä. Jokainen, joka teki arkonteille väkivaltaa tai muuta vääryyttä, menetti kansalaisluottamuksensa.[2]
Arkontinvirat ja arkonttien tehtävät olivat:[1]
Eponyymiarkontti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Eponyymiarkontti
Eponyymiarkontti (ἄρχων ἐπώνυμος, arkhōn epōnymos), yleensä vain arkontti, sai nimensä siitä, että attikalaisen kalenterin vuodet nimettiin viran haltijan mukaan. Eponyymiarkontti oli arkonttien pää, ja pelkällä ”arkontin” nimellä viitattiin juuri eponyymiarkontin virkaan. Eponyymiarkontti oli tavallaan valtion päämies jopa demokratian aikana, vaikka tällöin hänen merkityksensä olikin vähäisempi. Arkontti edusti bulen ja ekklesian kokouksissa; johti Dionysia- ja Thargelia-juhlia; otti vastaan juhlille tulleet ulkomaiset lähetystöt (theoriai); sekä nimitti koregit. Myös kuninkaiden oikeudenkäyttöön liittyneet tehtävät vaikuttavat siirtyneen pääasiassa eponyymiarkontille. Hän johti erityisesti oikeudenkäyntejä, jotka koskivat perheoikeutta (kuten avioerot ja perimyskysymykset) tai koregeja.[1][2]
Kuningasarkontti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kuningasarkontti
Kuningasarkontti (ἄρχων βασιλεύς, arkhōn basileus) eli basileus (”kuningas”) sai nimensä siitä, että tälle oli siirretty aiemmin kuninkaalle kuuluneet uskonnolliset tehtävät. Kuningasarkontti johti Eleusiin mysteereitä, ja siksi hänen täytyi olla itse mysteereihin vihitty. Kuningasarkontti johti myös Lenaia- ja Anthesteria-juhlia, ja suoritti muinaisilta ajoilta periytyneitä uhritoimituksia. Anthesteria-juhlaan liittyi myös kuningasarkontin puolison (βασίλισσα, basilissa, ”kuningatar”) rituaalinen avioliitto Dionysoksen kanssa. Kuningasarkontti johti myös kaikkia areiopagin neuvoston oikeudenkäyntejä eli istuntoja, jotka koskivat uskonnollisia asioita tai murhatapauksia.[1]
Polemarkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Polemarkki
Polemarkki (ἄρχων πολέμαρχος, arkhōn polemarkhos, ”johtaja sodassa”) toimi alun perin Ateenan armeijan komentajana sodissa. Myöhemmin noin vuonna 501 eaa. polemarkin viran oheen perustettiin kymmenen strategoksen eli kenraalin virkaa. Vielä Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa. polemarkilla oli oikeus äänestää yhdessä strategosten kanssa sekä kunnia-asema johtaa armeijan oikeaa siipeä. Myöhempinä aikoina polemarkin tehtäviin kuuluivat ainoastaan sodan jumalille sekä Harmodioksen hengelle tarkoitettujen uhrien suorittaminen; sodissa kaatuneiden julkisten hautajaisten sekä näiden vuosijuhlien johtaminen; sekä metoikkien oikeuksiin liittyneet oikeustapaukset.[1]
Thesmothetai
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Thesmothetai
Kuusi thesmothetai (θεσμοθέται) -virkamiestä johtivat oikeudenkäyttöä niissä tapauksissa, jotka eivät kuuluneet varsinaisten arkonttien tai jonkun muun tahon alaisuuteen. He myös johtivat lakien uudistamista käsitelleitä vuosittaisia oikeusistuntoja sekä valvoivat julkisten virkojen arpomalla tapahtunutta jakoa. 400- tai 300-luvulta lähtien thesmothetai-virkamiehiä avusti näiden sihteeri (γραμματεύς, grammateus).[1][2]
Valinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klassisella kaudella arkontit valittiin arpomalla. Ensin kukin fyle valitsi äänestämällä ja myöhempinä aikoina arpomalla omat ehdokkaansa, joita oli ilmeisesti kymmenen. Yhteensä ehdokkaita oli kaikilta kymmeneltä fyleltä näin 100. Tämän jälkeen kaikki arkontinvirat täytettiin arpomalla näistä ehdokkaista.[2]
Koska Ateenan virat oli usein jaettu tasan fyleittäin (esimerkiksi bulen paikat sekä prytanien ja strategosten virat), on usein ehdotettu, että myös arkontinvirat olisi jaettu tasan fyleittäin. Siksi on usein arveltu, että arpominen olisi järjestetty niin, että yhdeksän arkonttia ja thesmothetain sihteerin virka jaettiin niin, että kukin fyle sai yhden viran.[2]
Arkontin virkaan alun perin vaadittujen omaisuusrajojen poistamisen jälkeenkin pyrittiin pitämään huolta siitä, että tehtävään tuli valituksi vastuullisia henkilöitä. Arkontin kauden alkaessa tämä tarkastettiin kahdesti, siinä missä muut virkamiehet tarkastettiin kerran. Tarkastuksessa (δοκιμασία, dokimasia tai ἀνάκρισις, anakrisis) tutkittiin, että arkontiksi valittu oli laillinen kansalainen, hyvä poika, suorittanut asepalveluksen, sekä täytti varallisuusrajat silloin kun ne vielä olivat voimassa. Koska tehtävään kuului pappeus, henkilöllä ei saanut olla merkittäviä ruumiillisia puutteita tai vammoja. Arkontteja voitiin syyttää ekklesiassa muiden virkamiesten tavoin virkavirheistä ja väärinkäytöksistä jokaisen prytaneian ensimmäisessä kokouksessa.[2]
Arkontit vannoivat virkaan astuessaan virkavalan, jossa lupasivat noudattaa lakeja ja olla lahjomattomia. Lisäksi he lupasivat Platonin mukaan valansa rikkoessaan lahjoittaa Delfoihin itsensä kokoisen kultaisen patsaan. Sudan mukaan patsaita luvattiin pystyttää kolme, Ateenaan, Delfoihin ja Olympiaan. Erään tulkinnan mukaan rangaistus oli tarkoituksella määrätty sellaiseksi, että se oli mahdoton toteuttaa, jotta sen toteuttamatta jättämisestä seuraisi kansalaisluottamuksen eli poliittisten oikeuksien menetys (ἀτιμία, atimia).[2][7]
Muissa kaupungeissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Boiotiassa nimitys ”arkontti” oli käytössä sekä Boiotian liiton viranomaisten että polisten omien viranomaisten nimenä. Arkontinvirka tunnetaan myös muun muassa Delfoista ja muista Fokiin kaupungeista; Thessalian kaupungeista, joissa kussakin oli kolme arkonttia; Lokriista; monista Egeanmeren saarten poliksista; sekä muun muassa Kyzikoksesta ja Olbiasta.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hansen, Mogens Herman: The Athenian Democracy in the Age of Demosthenes: Structure, Principles, and Ideology. University of Oklahoma Press, 1991. ISBN 0806131438
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Peck, Harry Thurston: Archōn Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Smith, William & Wayte, William & Marindin, G. E.: ”Archon”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little, Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Thesmothetai Brill’s New Pauly. BrillOnline Reference Works. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Arkontti”, Antiikin käsikirja, s. 58–59. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- ↑ Roberts, Jennifer Tolbert: Athens on Trial: The Antidemocratic Tradition in Western Thought, s. 26. Princeton University Press, 2011. ISBN 1400821320 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.126.
- ↑ Platon: Faidros 235d; Suda, χρυσῆ εἰκών.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arkontit Wikimedia Commonsissa