Ariogala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ariogala
Ariogalan keskustaa
Ariogalan keskustaa
vaakuna
vaakuna
Sijainti kartalla
Sijainti kartalla
Valtio Liettua Liettua
Lääni Kaunas
Kunnallispiiri Raseiniain kunnallispiiri
Ensimmäinen maininta 1253
Kaupunginoikeudet 1792
Väkiluku (2010) 3 331









Ariogala on kaupunki Raseiniain kunnallispiirissä Liettuassa. Kaupunki sijaitsee 31 kilometrin päässä Raiseniaista. Se sijaitsee joen vasemmalla rannalla, maantieteellisesti katsoen Dubysa-joen koillisrannalla. Ariogala on väkiluvultaan Raseiņin kunnallispiirin toiseksi suurin kaupunki, ja se on myös Ariogalan seudun aluekeskus. Kaupungin sitä ympäröivää kunta-aluetta lukuun ottamatta on pinta-alaltaan 482 hehtaarin laajuinen. Alueesta 41 % on rakennettua maata, kasvillisuuden peittämää 25 % ja varsinaista maatalousmaata 13 %. Vuonna 2010 kaupungin väkiluku oli 3 331 asukasta.[1]

Ensimmäinen maininta Ariogalasta on vuodelta 1253. Se oli vuonna 1283 Liettuan pääkaupunki.[2] Magdeburgin kaupunginoikeudet Ariogala sai 1792. 1900-luvun alussa, ilmeisesti Venäjän keisarikunnan 1897 väestönlaskennan osoittamana kaupungissa oli 2 704 asukasta.[2]

Puolan kolmannessa jaossa 1795 Ariogala jäi siihen osaan maata, jonka Venäjän keisarikunta sai.

Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko, rakennettu 1939

Kaupungissa on suuri 1939 rakennettu katolilainen Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko. Agiogalan ensimmäisen kirkon uskotaan tulleen rakennetuksi 1416 Liettuan suuriruhtinas Vytautasin aloitteesta. Kirkko restauroitiin 1547, ja 1500-luvulla kaupunkiin perustettiin myös seurakuntakoulu.

Ariogalassa on ollut myös synagoga ennen toista maailmansotaa. Alueelle tuli saksalainen tiedusteluyksikkö 23. kesäkuuta 1941. Vuonna 1923 Ariogalan väestöstä, 1 197 henkilöstä, noin 38% oli juutalaisia eli 438 henkeä. Liettualainen poliisi surmasi saksalaisten lähteiden mukaan 28. elokuuta - 2. syyskuuta 1941 207 miestä, 260 naista ja 195 lasta. Vuonna 1961 pidetyn oikeudenkäynnin mukaan surmien jälkeen, joihin osallistui muun muassa paikallinen pappi ja opettajia, järjestettiin juhlat.[3]

1900-luvun alussa Ariogalassa oli myös evankelis-luterilainen kirkko.[2]

Urheilu ja muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dybysa-joen rannalle on urheilukenttä, jolla järjestetään myös kulttuuritapahtumia. Kerran vuodessa elokuussa järjestetään päivän kestävä musiikkitapahtuma viikonloppuna, jossa lauletaan isänmaallisia lauluja Neuvostoliiton sisäosiin, mm. Siperiaan karkotettujen liettualaisten muistoksi. Juhlat on järjetetty pääasiassa niille, jotka Stalinin kuoleman jälkeen saivat luvan palata karkotuksesta. Tapahtumaa tukee Liettuan puolustusvoimat mm. tarjoamalla kuljetuspalveluita tapahtuman järjestämiselle.

Urheilukentän pohjoispuolella on Dubysa-joki, jonka ylitse kulkee vastakkaisen rannan niityille vaijeliriippusilta, jonka jännittäminen heiluvaksi hyppimällä on paikallisten lasten harrastus.

Oppilaitokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa on kunnostettu ja laajennettu toisen asteen oppilaitos (lukio) ja ensimmäisen asteen kouluja (peruskoulun ensimmäiset ja viimeiset luokat).

Ariogalassa on kaksi tehdasta. Toinen on ulkomaalaisomisteinen ja toinen on betonielementtitehdas.

Ariogalassa sijaitseva tehdas

Ariogalassa on yksi merkittävä vähittäiskauppa, joka kuuluu Maxima-ketjuun. Se sijaitsee valtatien vieressä kulkevan paikallispäätien itäpuolella. Ariogalassa ei ole motellia tai hotellia, vaan lähimmät ovat joko kaksi vaatimattoman tasoista Raiseniaissa tai motelleja Kaunasin tien varrella.

Kaupungissa on kaksi puistoa, minkä lisäksi lähellä on vanhan kartanon puisto.

Ariogala tienvarresta

Ariogala on maaseutumianne metsien ja peltojen ympäröimä pikkukaupunki, jossa on maalajina myös mustanmullamaata. Jatkojalostusta edustaa vahvistettua betonia tuottava tehdas, kutomo Šatrija sekä brittiläisessä omistuksessa nykyään oleva Camira [4], ikkunatehdas Hrona sekä telakka Scorgenes.

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilukentälle johtavan tien varrella on puuveistoksia, jotka liittyvät Liettuan historiaan. Siellä on myös tienviitalle merkitty lehto, jossa neuvostoliittolaiset teloittivat valtaansa vastustaneita liettualaisia toisen maailmansodan jälkeen vielä 1950-luvun alussa.

Paikalla on puinen veistos ja laudasta tehdyt puupenkit hiljentymistä varten.

Kuuluisia ariogalalaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ariogalan asukasluvun kasvu
Vuosi Asukasluku
1841 344
1868 1 907
1897 2 376
1923 1 197
1959 1 959
1970 2 979
1979 3 646
1989 4 033
2001 3 504
2006 3 320
2007 3 504
2008 3 417

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]