Aragonianpaimenkoira
| Aragonianpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Espanja |
| Määrä | lähes sukupuuttoon kuollut |
| Rodun syntyaika | 1800-luvun loppu |
| Alkuperäinen käyttö | lammaspaimen |
| Nykyinen käyttö | paimen- ja seurakoira |
| Muita nimityksiä | Can de Chira Aragonés, Perro Pastor Altoaragonés, Yläaragonianpaimenkoira |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu RGEC: ryhmä 1 Paimenkoirat, alajaos 1 Lammaskoirat |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 16–20 kg, narttu 12–16 kg |
| Säkäkorkeus | uros 42–47 cm, narttu 38–43 cm |
| Väritys | musta harmain, punaruskein tai valkoisin merkein |
Aragonianpaimenkoira (aragoniaksi Can de Chira Aragonés, espanjaksi Perro Pastor Altoaragones) on espanjalainen koirarotu. Se on lähes sukupuuttoon kuollut ja sitä ollaan paraikaa elvyttämässä. FCI ja Espanjan Kennelliitto Real Sociedad Canina de España eivät ole tunnustaneet sitä virallisesti roduksi, mutta viimeksi mainittu on lisännyt sen Registro de Grupos Étnicos Caninos (RGEC) -rekisteriin ja julkaissut sille rotumääritelmän. Tätä voidaan pitää esiasteena ennen virallista tunnustamista roduksi. Rodusta huolehtii Asociación de Criadores de Can de Chira.[1]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aragonianpaimenkoira on keskikokoinen, ketterä koira jolla on älykäs ja eloisa katse. Pää pieni, kiilanmuotoinen ja susimainen; pieni suhteessa runkoon. Kallo litteä ja kuono suora. Kallo ja kuono eivät ole kumpikaan leveitä. Kuonon ja kallon välinen suhde enemmän tai vähemmän tasapainoinen (4:5). Korvat keskitasolle kiinnittyneet, litteät levossa mutta koiran ollessa valppaana eteenpäin suuntautuneet. Silmät hieman mantelinmuotoiset, tummat ja erittäin eloisat. Täydellinen leikkaava purenta. Otsapenger kohtalaisen selkeä. Niska suora ja voimakas, ilman kaulanahkaa. Runko melko neliömäinen. Selkä suora. Vatsalinja kohtalaisen ylös vetäytynyt. Kylkiluut soikeat ja leveät. Raajat pystysuorat ja voimakkaat. Varpaat pyöreät, kynnet mustat. Takaraajoissa on kaksois- ja eturaajoissa joko yksöis- tai kaksoiskannukset. Häntä joko pitkä, keskipitkä tai luonnostaan lyhyt.[2] Se myös saatetaan typistää lyhyeksi.lähde? Häntä nousee sapelin muotoon koiran ollessa aktiivinen. Karvapeite keskipitkä, alavatsassa, raajoissa ja niskassa pidempää ja päässä ja rungossa lyhyempää. Musta pohjaväri, jossa vaaleanharmaat tai jopa valkoiset merkit kasvoissa, kuonossa, rintakehässä ja raajojen sisäsivuilla. Kaksi vaaleaa pyöreää merkkiä (harmaat tai valkoiset) silmien yläpuolella ovat tyypilliset. Urosten säkäkorkeus on 42–47 cm ja narttujen 38–43 cm. Urokset painavat 16–20 kg ja nartut 12–16 kg.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodulla on hyvä luonne: se on omistajalleen uskollinen ja nöyrä. Se on tottelevainen, kuuliainen ja hyvä työkoira, joka osoittaa suurta kiinnostusta karjaa kohtaan jo muutaman viikon iässä. Älykkyytensä ja uskollisuutensa vuoksi se on myös suosittu seurakoira.lähde?
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aragonianpaimenkoira on kotoisin Ylä-Aragoniasta, jonka laaksoissa lampaiden ja vuohien kasvatus oli erittäin tärkeää 1900-luvun puoliväliin asti. Paikallisella paimenkoiralla on sama alkuperä kuin monilla muillakin eurooppalaisilla paimenkoirilla: Aasiasta peräisin ollut alkukantainen rotu, jonka puolinomadit toivat mukanaan eri alueille. Muinaisessa Roomassa kyseinen rotu saavutti hyvien paimennusominaisuuksiensa ansiosta suurta suosiota, ja se levisi tämän vuoksi koko Rooman valtakunnan alueelle. Vähitellen alkuperäinen rotu sekoittui roomalaisten valloittamien alueiden paikallisten koirien kanssa, ja näistä risteytyksistä syntyivät mm. baskienpaimenkoira, bergamonpaimenkoira, brienpaimenkoira, etelävenäjänkoira, kastilianpaimenkoira, katalonianpaimenkoira, partacollie, polski owczarek nizinny, pyreneittenpaimenkoira ja serra de airesinpaimenkoira.[2]
Aragonianpaimenkoira esiintyy ensikerran 1800-luvun alussa otetuissa kuvissa, joten sen voidaan päätellä paimentaneen karjaa alueella ainakin siitä lähtien.[2] Pyreneitten karjankasvattajien mukaan se on ollut jo vuosikymmeniä saman kaltainen, mutta nykyään se on hyvin harvinainen. Rotu on erittäin kriittisessä tilanteessa, sillä tasokkaammat yksilöt ovat jo vanhoja ja kanta on hajaantunut, mikä tekee sen puhdasrotuisuuden säilyttämisestä hankalaa. Tällä hetkellä sitä yritetään elvyttää.lähde?
Can de chira tarkoittaa aragoniaksi sananmukaisesti kääntyvä koira tai karjaa ohjaileva koira.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Grupos Étnicos Caninos. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 7.1.2023.
- ↑ a b c d e Patrón Racial del Can de Chira. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 24.1.2023.
