Anna-Liisa Korpinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna-Liisa Korpinen
Sosiaaliministeri
Koiviston I hallitus
22.3.1968–13.5.1970
Sosiaali- ja terveysministeri
Karjalaisen II hallitus
15.7.1970–26.3.1971
Kansanedustaja
21.7.1951–31.1.1974
Ryhmä/puolue SKDL
Vaalipiiri Lappi
Henkilötiedot
Syntynyt14. maaliskuuta 1929
Kemin mlk
Kuollut20. syyskuuta 2010 (81 vuotta)
Kemi
Ammatti oikeustieteen ylioppilas

Anna-Liisa Korpinen (o.s. Tiekso, vuosina 1951–1957 Tiekso-Isaksson, 14. maaliskuuta 1929 Kemin mlk20. syyskuuta 2010 Kemi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana 1951–1974 sekä sosiaali- ja terveysministerinä kahdessa hallituksessa 1968–1971.[1] Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana Korpinen oli 1960-luvulla valmistelemassa peruskoulu-uudistusta. Ministerinä hän oli toteuttamassa tai valmistelemassa useita merkittäviä sosiaalisia uudistuksia, kuten eläkelakeja, kansanterveyslakia sekä uutta aborttilakia.[2]

Kansanedustajat Hertta Kuusinen ja Anna-Liisa Tiekso-Isaksson 1950-luvulla.

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna-Liisa Korpisen vanhemmat olivat pienviljelijä Jaakko Evert Tiekso (1892-1958) ja Muoniossa syntynyt kansakoulunopettaja Lempi Johanna Niva (1892-1965). Hänen vasemmistolainen isänsä kuului 1930-luvulla Suomen Pienviljelijäin Puolueeseen. Jatkosodan jälkeen perhe liittyi SKP:n ja SKDL:n jäseniksi, joiden ohella Korpinen oli myös SDNL:n jäsen. Korpinen kirjoitti ylioppilaaksi Kemin tyttölyseosta 1949, jonka jälkeen hän aloitti oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa ja suoritti Sirola-opiston kursseja. Korpinen valittiin eduskuntaan vuonna 1951, jolloin hänestä tuli 22-vuotiaana eduskunnan nuorin kansanedustaja. Politiikkaan siirryttyään Korpinen keskeytti opintonsa, eikä suorittanut akateemista tutkintoa.[2]

Vuonna 1962 Korpinen valittiin sivistysvaliokunnan puheenjohtajaksi. Sen merkittävin tehtävä oli vasemmiston ajaman peruskoulu-uudistuksen valmistelu. Maaliskuussa 1968 hänestä tuli Mauno Koiviston hallituksen sosiaaliministeri. Korpinen oli säätämässä muun muassa perhe-eläkelakeja, yrittäjien eläkelakeja sekä uutta aborttilakia.[2] Hänen mukaansa vanha laki asetti erityisesti vähävaraiset ja syrjäseuduilla asuvat naiset muita huonompaan asemaan, mikä johtui muun muassa lausunnonantajalääkäreiden vähäisestä määrästä. Tiekson mukaan naisen oli itse saatava päätää synnyttääkö hän lapsensa vai ei.[3] Uudessa aborttilaissa oli terveyttä vaarantavien tekijöiden ohella ensimmäistä kertaa mukana myös sosiaaliset tekijät. Professori Inkeri Anttilan johtama komitea ei kuitenkaan suositellut Tiekson kannattamaa vapaata aborttia.[4][5]

Kesällä 1970 Tieksosta tuli Ahti Karjalaisen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri. Ennen hajoamistaan syksyllä 1971 hallitus ehti valmistelemaan uutta kansanterveyslakia sekä lasten päivähoitouudistusta.[2] Uudistusmielisenä tunnettu Korpinen ehdotti ministerinä ollessaan muun muassa yö- ja viikonloppuvankiloita ensikertalaisille.[6] Korpinen kiinnitti myös huomiota 1960-luvun lopussa Suomessa esille nousseeseen huumeongelmaan. Hänen mukaansa huumausaineiden käyttö ei aina johtanut niiden väärinkäyttöön. Tiekso toivoi tunnepitoisen keskustelun sijaan asiallista keskustelua huumausaineista ja kehotti käyttämään huumeiden vastaisessa työssä hyväksi alkoholinnvastaisessa taistelussa saatuja kokemuksia. Tiekso ei myöskään pitänyt siitä, että huumausaineet leimattiin ainoastaan nuorison ongelmaksi.[7] Lisäksi hän toivoi kiinnetettävän enemmän huomiota lääkeaineiden ja liuttomien väärinkäyttöön, joka käsitti 90% ilmitulleista käyttötapauksista.[8]

Politiikan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1973 Korpinen oli ehdolla tehtävänsä jättävän Lapin maaherran Martti Miettusen seuraajaksi.[9] Tiekso jätti kansanedustajan tehtävät kesken vaalikauden helmikuussa 1974, kun hänet valittiin Rautaruukin työsuojeluasioista vastaavaksi apulaisjohtajaksi. Korpinen hoiti tehtävää aluksi Helsingissä, mutta siirtyi 1976 aviopuolisonsa kotipaikkakunnalle Ouluun.[2] Korpisen nimi mainittiin syksyllä 1981 yhtenä mahdollisena SKDL:n presidenttiehdokkaana, mutta hän asiaa tiedusteltaessa hän kieltäytyi välittömästi.[10] Korpinen jäi eläkkeelle Rautaruukista vuonna 1982, jonka jälkeen hän toimi vielä Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana 1984–1994.[2]

Korpinen oli Kemin maalaiskunnan kunnanvaltuuston jäsen 1954–1968 sekä presidentin valitsijamies 1956, 1962 ja 1968.[1] Hän oli myös SDNL:n puheenjohtaja 1955–1964, SNDL:n puheenjohtaja 1971-1974 sekä SKP:n keskuskomitean jäsen 1966-1975.[2] Lisäksi Korpinen toimi muun muassa SKDL:n varapuheenjohtajana sekä Kansan Sivistystyön Liiton puheenjohtajana.lähde?

Korpisella oli avioliitostaan Pajalassa syntyneen Arne Isakssonin (1925-2000) kanssa kaksi poikaa. Vuonna 1975 hän avioitui kansanedustaja Rauno Korpisen kanssa.

Vuonna 1951 Tiekso meni naimisiin Tornionjokilaaksosta kotoisin olevan Ruotsin kansalaisen ja Ruotsin kommunistisessa liikkeessä toimineen Arne Isakssonin kanssa. Isaksson oli tullut Suomeen, äitinsä kotimaahan, 1949 ja opiskellut muun muassa Sirola-opistossa.[2]

Vuonna 1955 Arne Isaksson oli nimitetty Kolarin kunnan sosiaalisihteeriksi. Pari kuntalaista valitti asiasta vedoten siihen, ettei Ruotsin kansalaista voitu nimittää kunnan virkaan Suomessa. Prosessi päätyi useiden valitusten jälkeen Isakssonin maastakarkoitukseen helmikuussa 1956. Pariskunta erosi 1957.[2]

Tieksolla oli cameo-rooli elokuvassa Jussi Pussi.[11]

  1. a b Anna-Liisa Korpinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.12.2007.
  2. a b c d e f g h i Katainen, Elina: Tiekso, Anna-Liisa (1929–2010) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.3.2017.
  3. Abortti ja hallitushalut punnittiin vaalipuheissa. Helsingin Sanomat, 2.2.1970, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.9.2024.
  4. Hallitus ehdottaa aborttilakiin: Alle 17-vuotias ja yli 40-vuotias saa aina abortin. Helsingin Sanomat, 20.6.1969, s. 5, 17. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.9.2024.
  5. Leppänen, Veli-Pekka: Ainoa naisministeri sai aikaan tuloksia (vain tilaajille) 10.10.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.10.2010.
  6. Ministeri suosittaa vapaa-ajan vankiloita. Helsingin Sanomat, 6.4.1970, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.9.2024.
  7. Tiekso huumausaineista: Käyttö ei merkitse aina väärinkäyttöä. Helsingin Sanomat, 19.2.1971, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.9.2024.
  8. Ministeri Tiekso: Lääkkeiden ja tinnerin käyttöön lisää huomiota. Helsingin Sanomat, 21.11.1970, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.9.2024.
  9. Tiekso ehdolla Lapin läänin maaherraksi. Helsingin Sanomat, 8.11.1973, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.9.2024.
  10. Kivistö kaipaa yhtenäisyyttä. Helsingin Sanomat, 9.11.1981, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.9.2024.
  11. Jussi Pussi Elonet. Viitattu 25.9.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]