Andreas Osiander (oik. Hosemann, 1498–1552) oli saksalainenteologi, vuosina 1522–1548 Nürnberginkirkkoherra ja uskonpuhdistaja, vuodesta 1549 pappi ja professori Königsbergissä[1]. Hän oli luterilaisuuden puolustaja[2] ja edusti luterilaisuutta mm. Marburgin uskontokeskustelussa 1529 ja Ausburgin valtiopäivillä 1530[3], mutta hänen vanhurskauttamisoppinsa oli luterilaisuudesta poikkeava[4]. Toisin kuin Melanchton, Osiander uskoi, että syntinen ihminen todella tehdään vanhurskaaksi sen sijaan, että syntinen vain julistettaisiin Jumalan edessä sellaiseksi Tämä tapahtuu Osianderin mukaan sen takia, että Kristus jumalallisen luontonsa puolesta asuu hänen sanaansa uskovassa ihmisessä[3] ja siten vanhurskauttaminen on sama kuin uudestisyntyminen. Kun Osiander kertoi tästä käsityksestään Königsbergissä vuonna 1550, syntyi niin sanottu Osianderin riita.[1] Melanchtonin kannattajat filippistit olivat kiistassa Osianderia vastassa. Osianderin kanta hylättiin virallisesti Sovinnon kirjassa 1580[3].