Andreas Brehme
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Andreas Brehme | |
| Syntymäaika | 9. marraskuuta 1960 | |
| Syntymäpaikka | Hampuri, Länsi-Saksa | |
| Kuolinaika | 20. helmikuuta 2024 (63 vuotta) | |
| Kuolinpaikka | München, Saksa | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1980–1981 1981–1986 1986–1988 1988–1992 1992–1993 1993–1998 |
 1. FC Saarbrücken 1. FC Kaiserslautern FC Bayern München Internazionale Milano Real Zaragoza 1. FC Kaiserslautern
|
36 (3) 154 (34) 59 (7) 116 (11) 24 (1) 120 (9)[1] |
| Maajoukkue | ||
| 1984–1994 | Saksa
|
86 (8)[1] |
| Valmennusura | ||
| 2000–2002 2004–2005 2005–2006 |
1. FC Kaiserslautern SpVgg Unterhaching VfB Stuttgart (apuvalm.)
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Andreas Brehme (9. marraskuuta 1960 Hampuri – 20. helmikuuta 2024 München[2][3]) oli saksalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän saavutti urallaan muun muassa maailmanmestaruuden vuonna 1990.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajaurallaan puolustajana viihtynyt Brehme edusti kotimaassaan Kaiserslauternia ja Bayern Müncheniä sekä Italiassa Inter Milanoa ja Espanjassa Real Zaragozaa. Hän saavutti urallaan muun muassa kaksi Saksan mestaruutta, Italian mestaruuden ja UEFA Cupin voiton.
Saksan maajoukkueessa Brehme pelasi 86 ottelua ja teki niissä 8 maalia. Hän edusti Saksaa MM-kisoissa vuosina 1986, 1990 ja 1994 sekä EM-kisoissa vuosina 1984, 1988 ja 1992. Brehme saavutti Saksan riveissä MM-hopeaa vuonna 1986, MM-kultaa vuonna 1990 ja EM-hopeaa vuonna 1992. Hän teki vuoden 1990 MM-kisojen loppuottelun ainoan maalin rangaistuspotkusta ratkaisten mestaruuden Saksalle.
Valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brehmen valmennusura ollut yhtä menestyksekäs kuin pelaajana. Hänestä tuli 1. FC Kaiserslauternin päävalmentaja lokakuussa 2000, kun Otto Rehhagel lähti huonosti alkaneen kauden jälkeen. Brehmen johdolla Kaiserslautern eteni UEFA Cupissa välieriin kaudella 2000–2001. Joukkue kuitenkin romahti välierissä häviten espanjalaiselle Deportivo Alavésille molemmat ottelut murskaluvuin 5–1 ja 4–1. Hän sai potkut elokuussa 2002. Kaudeksi 2004–2005 Brehme siirtyi 2. Bundesliigassa pelanneen SpVgg Unterhachingin peräsimeen. Pesti jäi kuitenkin varsin lyhyeksi Brehmen saatua potkut jo helmikuussa 2005. Kesällä 2005 Brehme siirtyi Giovanni Trapattonin apuvalmentajaksi VfB Stuttgartiin. Joukkueen puolustustaktiikka ei tuonut toivottua menestystä ja kaksikko sai kenkää tehtävistään helmikuussa 2006.
Brehme kuoli helmikuussa 2024 sydänkohtaukseen.[2][3]
Saavutukset pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruus: 1990
- MM-hopeaa 1986
- Euroopanmestaruuskisat
- EM-hopeaa 1992
- UEFA Cup: 1991
- Saksan mestaruus: 1987, 1998
- Italian mestaruus: 1989
- Saksan cup: 1996
- Saksan supercup: 1987
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Andreas Brehme Fussballdaten. Viitattu 9.7.2015. (saksaksi)
- ↑ a b Althoff, Jörg; Keim, Karl: Weltmeister Andy Brehme (63) ist tot 20.2.2024. Bild. Viitattu 20.2.2024. (saksaksi)
- ↑ a b WM-Held Andreas Brehme im Alter von 63 Jahren verstorben sportschau.de. 20.2.2024. Viitattu 20.2.2024.
| Edeltäjä: Otto Rehhagel |
1. FC Kaiserslauternin päävalmentaja 10/2000–8/2002 |
Seuraaja: Eric Gerets |
1 Schumacher | 2 Briegel | 3 Strack | 4 K. Förster | 5 B. Förster | 6 Rolff | 7 Brehme | 8 Allofs | 9 Völler | 10 Meier | 11 Rummenigge | 12 Burdenski | 13 Matthäus | 14 Falkenmayer | 15 Stielike | 16 Bruns | 17 Littbarski | 18 Buchwald | 19 Bommer | 20 Roleder | Valmentaja Derwall
1 Schumacher | 2 Briegel | 3 Brehme | 4 Förster | 5 Herget | 6 Eder | 7 Littbarski | 8 Matthäus | 9 Völler | 10 Magath | 11 Rummenigge | 12 Stein | 13 Allgöwer | 14 Berthold | 15 Augenthaler | 16 Thon | 17 Jakobs | 18 Rahn | 19 Allofs | 20 Hoeneß | 21 Rolff | 22 Immel | Valmentaja Beckenbauer
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
