André Derain

André Derain
Henkilötiedot
Syntynyt	10. kesäkuuta 1880 Chatou, Yvelines, Île-de-France, Ranska
Kuollut	8. syyskuuta 1954 Garches, Hauts-de-Seine, Île-de-France, Ranska
Kansalaisuus	ranskalainen
Taiteilija
Ala	taidemaalari, kuvanveistäjä
Taidesuuntaus	fauvismi, ekspressionismi
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

André Derain (10. kesäkuuta 1880 Chatou – 8. syyskuuta 1954 Garches) oli ranskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän perusti Henri Matissen kanssa fauvismin nimellä tunnetun ekspressionistisen taidesuunnan.

Nuoruus

Pariisin lähellä Île-de-Francessa syntynyt Derain opiskeli 1898 insinööriksi Académie Camillossa ja opiskeli samalla maalausta opettajanaan Eugène Carrière. Taideopintojen yhteydessä hän tutustui Matisseen. Vuonna 1900 hän tutustui Maurice de Vlaminckiin ja he työskentelivät yhteisessä ateljeessa. Derain alkoi maalata ensimmäistä maisematyötään. Opinnot keskeytyivät vuosiksi 1901–1904, kun hän joutui Ranskan armeijaan. Derain'in vapauduttua palvelusta Matisse suostutteli tämän vanhemmat siihen, että tämä hylkäisi insinöörinuran voidakseen antautua kokonaan maalaamiselle. Sen jälkeen Derain aloitti opinnot Académie Julianissa.

Fauvismi

Derain ja Matisse tekivät töitä yhdessä kesän 1905 Välimerellä Colliouren kylässä, ja myöhemmin he veivät hyvin omaperäiset maalauksensa näytteille Syyssalonkiin. Luonnottoman voimakkaat värit saivat kriitikko Louis Vauxcellesin pilkallisesti nimittelemään heidän maalauksiaan nimellä les fauves, "villipedot", mistä fauvistinen suuntaus sai alkunsa. Maaliskuussa 1906 merkittävä taidekauppias Ambroise Vollard lähetti Derain'in Lontooseen maalaamaan sarjan maalauksia, joiden aiheena on Lontoo. 30 maalauksessa, joista 29 on yhä jäljellä, Derain esitti Lontoon muotokuvan aivan toisenlaisena kuin kaupunkia aiemmin maalanneet taiteilijat, kuten Whistler tai Monet. Rohkein värein ja kompositioin Derain maalasi useita maalauksia Thamesista ja Tower-sillasta. Lontoon maalaukset ovat hänen suosituimpia teoksiaan. Taidekriitikko T. G Rosenthal kirjoittaa: "Monet’n jälkeen ei kukaan ole saanut Lontoota näyttämään niin raikkaalta ja kuitenkin pysymään niin perusenglantilaisena. Joissakin Thamesin näkymissään hän käyttää monitäpläistä pointillistista tekniikkaa, joskin tuohon aikaan, jolloin täplät olivat jo paljon suurempia, se on pikemminkin värien erottelua, divisionismia ja erityisen tehokasta ilmentäessään värin hajoamista liikkuvassa vedessä auringonpaisteessa."

Vuonna 1905 taidekauppias Ambroise Vollard osti koko Derainin ateljeen, mikä tarjosi Derainille taloudellista turvaa. Hän kokeili kiviveistoksia ja siirtyi Montmartrelle ollakseen lähellä ystäväänsä Pablo Picassoa ja muita merkittäviä taiteilijoita. Picasson tuolloinen naisystävä Fernande Olivier kuvasi Derain'ia näin:

»Hoikka, tyylikäs, voimakkaat värit ja kiiltävän mustat hiukset. Englantilaista hienostuneisuutta, hiukan yllättävästi. Kirjavia liivejä, koreita solmioita, punaisia ja vihreitä. Aina piippu suussa, flegmaattisena, pilkallisena, tylynä, väittelevänä.»

Derain alkoi Montmartrella siirtyä hehkuvasta fauvistisesta paletista vaimeampiin sävyihin, ilmentäen siten kubismin ja Paul Cézannen vaikutteita. (Gertrude Steinin mukaan perimätieto kertoo, että Derain löysi afrikkalaisen veistotaiteen ennen kubisteja ja sai siitä vaikutteita.) Derain teki puuveistoksia primitiiviseen tyyliin erääseen Guillaume Apollinairen ensimmäisen proosateoksen L'enchanteur pourrissant (1909) laitokseen. Hänen töitään oli 1910 näytteillä Münchenissä Neue Künstlervereinigungissa vuonna 1912 sesessionistien Der Blaue Reiterin näyttelyssä ja 1913 merkittävässä Armory Show'ssa New Yorkissa. Hän kuvitti myös Max Jacobin 1912 ilmestyneen runokokoelman.