Anarkistinen insurrektionalismi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Anarkistinen insurrektionalismi (kapinallinen anarkismi) on Italiassa 1970-luvulla kehittynyt anarkismin suunta, jonka juuret ovat klassisessa anarkismissa, etenkin Bakuninin, Malatestan ja Luigi Galleanin kirjoituksissa. Insurrektionalismi hylkää syndikalistiset metodit aikansa eläneinä, ja painottaa epämuodollista organisaatiota, joka koostuu perussoluista ja läheisryhmistä. Insurrektionalistien päämäärä on yleinen kapina, kansannousu, joka kehittyy anarkistiseksi vallankumoukseksi. Perinteisen ”luokkasodan” käsitteen sijaan insurrektionalistit ovat puhuneet ”sosiaalisesta sodasta”. Insurrektionaaliseen anarkismiin liitetään usein termi ”teon propaganda” (engl. Propaganda of the Deed), jolla tarkoitetaan erilaisia väkivallan tekoja, kuten pommituksia ja salamurhia. Näistä kuuluisimpia ovat Leon Czolgoszin suorittama Yhdysvaltain presidentti William McKinleyn murha sekä Gaetano Brescin suorittama Italian kuningas Umberto I:n murha.
Anarkistisen insurrektionalismin keskeinen teoreetikko on italialainen Alfredo M. Bonanno. Insurrektionalismi on voimakkainta Välimeren maissa sekä Etelä-Amerikassa. 2000-luvulla insurrektionalismi on ollut anarkismin voimakkaimmin kasvavimpia suuntauksia, ja sen vaikutukset näkyvät yhä enemmän eri maiden anarkistiliikkeissä.