American Airlinesin lento 191
| American Airlinesin lento 191 | |
|---|---|
 Ilmakuva onnettomuuspaikalta. |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 25. toukokuuta 1979 |
| Onnettomuustyyppi | mekaaninen vika, maahansyöksy |
| Tapahtumapaikka | O’Haren kansainvälinen lentoasema, Chicago, Yhdysvallat |
| Lähtöpaikka | O’Haren kansainvälinen lentoasema, Chicago, Yhdysvallat |
| Määränpää | Los Angelesin kansainvälinen lentoasema, Los Angeles, Yhdysvallat |
| Kuolleita | 273 (271 koneessa, kaksi maassa) |
| Loukkaantuneita | 2 (maassa) |
| Eloonjääneitä | 0 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | McDonnell Douglas DC-10-10 |
| Lentoyhtiö | American Airlines |
| Rekisteritunnus | N110AA |
| Matkustajia | 258 |
| Miehistöä | 13 [1] |
American Airlinesin lento 191 (AA191) oli American Airlinesin matkustajareittilento Chicagosta Los Angelesiin. Koneen noustua ilmaan vasemmanpuoleinen moottori irtosi ja kone putosi noin 1 380 metriä luoteeseen kiitotien päästä.[2] Onnettomuudessa kuoli 273 ihmistä, ja se on Yhdysvaltain pahin lento-onnettomuus.[3][huom 1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentokone
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Onnettomuuskone oli malliltaan McDonnell Douglas DC-10-10, rekisteritunnukseltaan N110AA ja valmistenumeroltaan 46510. Se oli toimitettu lentoyhtiölle helmikuussa 1972. Koneella oli lennetty onnettomuuspäivään mennessä 19 871 tuntia. Se oli varustettu kolmella General Electricin CF6-6D-suihkuturbiinimoottorilla.[4]
Ohjaamomiehistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lennon kapteenina toimi 53-vuotias Walter H. Lux. Hän oli liittynyt American Airlinesille marraskuussa 1950. Hän oli aloittanut onnettokuuskonetyypin kapteenina joulukuussa 1971. Kapteenilla oli yhteensä 22 500 tunnin lentokokemus, josta 3 000 kyseisen konetyypin kapteenina. Hän oli käynyt viimeisimmässä terveystarkastuksessaan joulukuussa 1978, missä hänet määrättiin käyttämään lähinäköä korjaavia laseja.[5]
Perämies oli 49-vuotias James R. Dillard. Hän oli liittynyt lentoyhtiölle kesäkuussa 1966. Hän aloitti onnettomuuskonetyypin perämiehenä heinäkuussa 1977. Perämiehellä oli 9 275 tunnin lentokokemus, josta 1 080 kyseisellä konetyypillä. Hän oli käynyt viimeisimmässä terveystarkastuksessaan maaliskuussa 1979, ja hänet määrättiin käyttämään sekä kauko- että lähinäköä korjaavia laseja.[5]
Lennolla oli myös 56-vuotias lentoinsinööri Alfred F. Udovich. Hän oli liittynyt lentoyhtiölle tammikuussa 1955. Lentoinsinöörillä oli yhteensä 15 000 tunnin lentokokemus, josta 750 onnettomuuskonetyypillä. Hän oli käynyt viimeisimmässä terveystarkastuksessaan helmikuussa 1979, ja hänen tuli käyttää näköä korjaavia laseja.[5]
Kaikkien lentäjien lupakirjat olivat kunnossa ja ajantasalla.[5]
Lento
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lento 191 lähti portilta kello 14.59.[1] Kyydissä oli 258 matkustajaa ja 13 miehistön jäsentä. Sää oli lähdön aikana selkeä.[6] Koneelle oli annettu lupa rullata kiitotielle 32R. Kone sai luvan nousta kello 15.02.38. Nousukiito oli normaali, mutta vain hetki ennen nousua koneen vasemman moottorin kiinnikkeet irtosivat ja lensivät siiven yli.[1][3] Kone ehti nousta noin 90 metriä, kunnes se alkoi kallistua vasemmalle, jolloin nokka laski ja kone alkoi menettää korkeutta.
Koneella oli kallistumaa 90 astetta vasemmalle,[2] kun se törmäsi vanhaan hangaariin ja syttyi palamaan.[7] Kaikki koneessa olleet 271 matkustajaa ja miehistön jäsentä sekä kaksi maassa ollutta henkilöä kuolivat turmassa. Lisäksi kaksi maassa loukkaantui kaksi henkilöä.[6]
Onnettomuuden syy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Onnettomuuden aiheutti epäsymmetrinen sakkaus johtuen etusiiven johtoreunasta vasemmalta puolelta. Sakkaus johtui siitä, että kun moottori irtosi, se samalla repi varoitusjärjestelmän kaapelit, jolloin miehistö ei kyennyt näkemään sakkausvaroitusta. Lisäksi moottorin irtoaminen tuhosi siiven nostosiivekkeiden hydrauliletkut, jolloin siivekkeet olivat pakotettu vetäytymään paikalleen, eikä kone voinut jatkaa nousua normaalisti. Seuraten American Airlinesin ohjeita, miehistö laski nopeutta matalimpaan nousunopeuteen (V2), mutta juuri tämä nopeuden lasku johti koneen tuhoon. Nopeuden lasku aiheutti sakkauksen, koska ilmavirran kulkeminen siivessä häiriintyi johtoreunan vahingoista nopeuden vähentyessä.
Moottorin irtoaminen aiheutui pylonin asetuksesta, joka oli liian herkkä vaurioille, ja tämä johti epätasapainoon. [1] Vauriot moottoriin olivat aiheutuneet vääristä huoltotavoista. Ohjeiden mukaan siiven huoltoja varten, jossa moottori irrotetaan, moottori olisi pitänyt irrottaa pylonista erillisenä. American Airlines kuitenkin käytti tapaa, jossa moottori irrotettiin yhä pylonissa kiinni trukin avulla. Tämä ratkaisu säästi tuhansia dollareita huoltokustannuksista. Kun moottoria irrotettiin yhä pylonissa kiinni trukin kannattelemana, pylonin kiinnitykset heilahtelivat kiinnityslaippaan, aiheuttaen murtuman kiinnitykseen, joka lopulta petti onnettomuuspäivänä, aiheuttaen moottorin ja pylonin irtoamisen.
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Syyskuun 11. päivän terrori-iskuja ei lasketa lento-onnettomuuksiksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aircraft Accident Report American Airlines, inc., DC-10-10, N110AA, Chicago-O'Hare International Airport, Chicago, Illinois (PDF) National Transportation Safety Board. 25.5.1979. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Accident description Aviation Safety Network (ASN). Flight Safety Foundation. Viitattu 4.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b 05/25/79 American Airlines (PDF) (Raportti) NextPage LivePublish. 21.12.1979. Viitattu 4.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Lentoturmatutkinta (kausi 12, jakso 7) (Mayday). Yhdysvallat, 2013. (englanniksi)
- ↑ National Transportation Safety Board s. 80.
- ↑ a b c d National Transportation Safety Board s. 79.
- ↑ a b National Transportation Safety Board s. 6.
- ↑ FS2004 - Catastrophe at O'Hare (American Airlines Flight 191) Youtube. 26.5.2017. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)