Kellopeliappelsiini
| Kellopeliappelsiini | |
|---|---|
| A Clockwork Orange | |
 Suomennoksen kansikuva. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Anthony Burgess |
| Kieli | englanti |
| Kustantaja | William Heinemann |
| Julkaistu | 1962 |
| Sivumäärä | 192 |
| ISBN | 978-0-434-09800-2 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Moog Konttinen |
| Kansitaiteilija | Timo Tamminen |
| Kustantaja | Odessa |
| Julkaistu | 1991 |
| Sivumäärä | 160 |
| ISBN | 951-9178-44-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kellopeliappelsiini tai Kellopeli appelsiini (engl. A Clockwork Orange) on Anthony Burgessin vuonna 1962 ilmestynyt romaani. Teos ilmestyi suomeksi vasta vuonna 1991 Moog Konttisen kääntämänä ja Odessan kustantamana.[1] Like julkaisi siitä uudistetun laitoksen vuonna 2007 ja taskukirjapainoksen 2009.
Kirja oli Burgessille varsin henkilökohtainen, sillä hän käsitteli siinä raiskausta ja pahoinpitelyä, jonka kohteeksi hänen raskaana oleva vaimonsa oli joutunut ja jonka seurauksena vaimo sai keskenmenon.[2]
Teos käsittelee vapaan tahdon ja henkilökohtaisen vastuun suhdetta.[2] Ympäröivän yhteiskunnan kuvaus on teoksessa hyvin julmaa ja kriittistä, ja sitä onkin verrattu George Orwellin teokseen Vuonna 1984.[2]
Teoksen pohjalta on tehty kaksi filmatisointia: ensimmäisen kerran vuonna 1965 Andy Warholin ohjaamana elokuvana nimellä Vinyl ja toisen kerran vuonna 1971 Stanley Kubrickin ohjaamana samannimisenä elokuvana.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teos on tulevaisuuteen sijoittuva Alex-nimisen nuoren lontoolaispojan kehitystarina. Hän rakastaa Beethovenin musiikkia ja näkee sitä kuunnellessaan mielessään väkivaltaisia hallusinaatioita. Alex on kotoisin normaalista keskiluokkaisesta perheestä. Hän viettää aikansa mieluiten kadulla johtaen väkivaltaista jengiä, joka huvittelee puhumalla keskenään keksittyä slangia, nadsat-kieltä, jossa on runsaasti lainasanoja ja kieliopillisia rakenteita venäjän kielestä, mutta myös amerikanenglannista.
Jengiin kuuluvat Alexin lisäksi Pete, Georgie ja Pim. Jengin vihollisia ovat muut jengit, erityisesti kuitenkin Billyboy-nimisen pojan johtama jengi. Jengiläiset harjoittavat silmitöntä väkivaltaa ryöstöjen yhteydessä, mitä teos kuvaa hyvin pitkään ja tarkasti. He hakkaavat paljon ihmisiä, sekä pahoinpitelevät erään kirjailijan ja raiskaavat tämän vaimon. Kirjailija on kirjoittamassa kirjaa Kellopeli Appelsiini, jonka nimeä Alex pilkkaa.
Alex alkaa kuitenkin välillä riidellä jengiläistensä kanssa, sillä muut haluavat enemmän demokratiaa ja ettei jengillä olisi selvää johtajaa. Alex pahoinpitelee heidät näyttääkseen johtajan asemansa. Myöhemmin muut jengiläiset yllyttävät Alexin murtautumaan erään naisen taloon ja tappamaan tämän. Alex tekeekin sen, mutta muut pahoinpitelevät hänet ja jättävät hänet poliisien armoille. Alex jää kiinni ja joutuu vankilaan.
Vankilassa Alex viettää kaksi vuotta. Hänelle tarjotaan mahdollisuutta lyhentää tuomiotaan osallistumalla uuden Ludovico-hoitomenetelmän kokeiluun. Siinä hänet ehdollistetaan shokeeraavin behavioristisin psykologisin keinoin vihaamaan väkivaltaa. Hänet pakotetaan katsomaan kauheita väkivaltavideoita, ja vaikka Alex huutaa ja kärsii, häntä ei päästetä pois. Samalla kun hänestä tulee mallikansalainen, hänestä tehdään myös tahdoton kone (kellopeli, vihannes). Terapian sivutuotteena hänet myös saadaan vieroksumaan aiemmin jumaloimaansa Beethovenin musiikkia.
Hoidon päätyttyä Alex päästetään pois vankilasta, mutta hän joutuu monesti heitteille ja niiden henkilöiden pahoinpitelemäksi, joita hän aiemmin itse pahoinpiteli. Muun muassa Pim, Billyboy ja kirjaston mies, jonka kanssa jengi kirjan alussa ”piti hauskaa”, hakkaavat Alexin. Hän joutuu myös lähtemään kotoaan, koska uusi alivuokralainen ei hyväksy häntä taloon hänen entisten tekojensa vuoksi. Alex joutuu kadulle ja pyytää eräästä talosta apua, mutta talossa asuukin sama kirjailija, jonka Alex pahoinpiteli kaksi vuotta aiemmin.
Kirjailija tunnistaa Alexin vasta myöhemmin ja lukitsee hänet tyhjään huoneeseen ja laittaa soimaan Beethovenin yhdeksännen, jonka kuullessaan Alex alkaa voida pahoin ja kärsiä. Lopulta Alex päätyy yrittämään itsemurhaa hyppäämällä ikkunasta, mutta ei kuole vaan joutuu sairaalaan, jossa poliitikot alkavat pitää hänestä huolta ja parantavat hänet. Lopussa Alex on kerännyt uuden jengin, joka huvittelee samalla tavalla kuin kirjan alussa. Lopulta hän kuitenkin huomaa olevansa toimintaan liian vanha ja lopettaa jengin johtamisen.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun Sanomien mukaan ”Kellopeliappelsiinin luoma tulevaisuudennäkymä on kauhea. Kirjassa taistellaan valinnanvapauden ja yksilöllisyyden puolesta ilman minkäänlaista moraalia. Se saa silmät räpsymään kiihtyvällä vauhdilla, kunnes ainakin jotain näkee toisin kuin ennen.”[3]
Helsingin Sanomien mukaan ”Moog Konttisen suomennos on hienoa kieliakrobatiaa, röyhkeää ja vivahteikasta kuten alkutekstikin.”[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Ultimate Beatnik: A Clockwork Orange - Anthony Burgess (Arkistoitu – Internet Archive) Artikkeli Time-lehdessä 15.2.1963
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kellopeliappelsiini Kirjasampo.fi. Viitattu 29.9.2015.
- ↑ a b c McCrum, Robert: The 100 best novels: No 82 – A Clockwork Orange by Anthony Burgess (1962) The Guardian. Viitattu 30.10.2017.
- ↑ a b Burgess, Anthony: Kellopeliappelsiini, s. takakansiteksti. (A Clockwork Orange, 1962) Suomentanut Moog Konttinen. Like, 2007 (2. uud. p.). ISBN 978-952-471-965-0