Adrian Ondrusovalainen
| Pyhittäjä Adrian Ondrusovalainen | |
|---|---|
 Pyhittäjä Adrian Ondrusovalainen, ikoni Aleksanteri Syväriläisen Pyhän Kolminaisuuden luostarista. |
|
| Henkilötiedot | |
| Kuollut | 1549 Piži, nykyinen Karjalan tasavalta, Venäjä |
Pyhittäjä Adrian Ondrusovalainen (k. 1549) oli syntyjään ylhäissukuinen aatelismies ja maatilan omistaja, nimeltään Andrei Zavalishin. Andrei meni Valamon luostariin Laatokan saarelle, missä hänet vihittiin munkiksi nimellä Adrian. Adrian perusti Ondrusovan luostarin Laatokan rannalle Aunuksen Karjalaan.
Rosvojoukko surmasi hänet lähellä Obžan eli Pižin kylää vuonna 1549. Ortodoksinen kirkko viettää vuosittain Adrianin muistopäivää hänen kuolinpäivänään, elokuun 26. päivänä sekä Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Andrei Zavalishin oli aatelismies, joka omisti vauraan maatilan Andreevschinassa, 9 virstan päässä Aleksanteri Syväriläisen luostarista. Zavalishin kohtasi Aleksanteri Syväriläisen sattumalta metsästysretkellään vuonna 1493, minkä jälkeen hän vieraili tämän luona usein pyytäen tältä neuvoja ja tuoden leipää kilvoittelijoille.[1]
Andrei Zavalishin hylkäsi maatilansa ja lähti Valamon luostariin ryhtyen munkiksi. Tällöin hän sai itselleen luostarinimen Adrian. Useita vuosia myöhemmin hän Aleksanteri Syväriläisen siunauksella Adrian muutti autioon paikkaan Laatokan rannalla sijaitsevalle niemelle. Sinne hän rakensi kirkon pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kunniaksi. Tämä oli Ondrusovan luostarin alku. Vastapäätä munkkien siirtokuntaa, syvällä metsässä olevassa saaressa majaili rosvojoukko, jonka johtaja käski munkkeja poistumaan mailtaan. Adrian tarjoutui vastineeksi luvasta jäädä alueelle toimia välittäjänä rosvopäällikön ja Jumalan välillä. Rosvopäällikkö oli nauranut mutta antanut munkeille kuitenkin luvan jäädä. Myöhemmin tämä päällikkö jäi toisen rosvojoukon vangiksi. Tietäen pian kuolevansa kidutettuna hän katkerana katui aiempaa elämäänsä. Yhtäkkiä hän näki edessään Adrianin, joka sanoi: "Sinut on vapautettu Herran armon kautta, hänen, jonka tähden sinua pyydettiin antamaan armoa erämaan veljille". Sitten Adrian katosi ja rosvopäällikkö huomasi olevansa yksin rannalla. Hämmästyneenä hän kiiruhti Adrianin luostariin, jossa hän huomasi kaikkien sen asukkaitten olevan laulamassa psalmeja. Näytti siltä, ettei Adrian ollut poistunut luostarista. Ryöväri heittäytyi Adrianin jalkojen eteen ja pyysi päästä veljestön jäseneksi. Hän eli lopun elämäänsä luostarissa katumuksessa. Myös toinen ryöväri tuli katumukseen. Adrianin rukousten vaikutuksesta tämä ryhtyi munkiksi ja sai nimen Kiprian. Myöhemmin tämä perusti oman luostarin.[1]
Adrianin luostari sai lahjoituksen tsaari Iivana Julmalta. Vuonna 1549 Adrian toimi tsaari Iivana Julman tyttären Annan kummisetänä. Palatessaan Moskovasta takaisin luostariinsa tappoivat rosvot hänet lähellä Obžan eli Pižin kylää toivoen löytävänsä häneltä rahaa. Hänen kerrotaan kuolleen 26. elokuuta 1549, samana päivämääränä kuin hänen nimikkopyhänsä Adrianos Nikomedialainen.[1]
Kuoleman jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Munkit odottivat pitkän aikaa johtajaansa palaavaksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänen kerrottiin ilmestyneen eräänä yönä näyssä muutamille ja kertoneen heille kuolemastaan. Myöhemmin, 17. toukokuuta, munkit löysivät hänen pilaantumattoman ruumiinsa suosta ja hautasivat sen Adrianin itse rakennuttaman pyhän Nikolaoksen kirkon seinään.[1]
Adrianille vakiintui kaksi muistopyhää: 17. toukokuuta, jolloin hänen ruumiinsa löydettiin ja siirrettiin sekä 26. elokuuta eli hänen kuolinpäivänsä.[1] Lisäksi Suomen ortodoksinen kirkko muistaa häntä yhdessä muiden Karjalan valistajien kanssa näiden yhteisenä muistopäivänä lokakuun 31. ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina.[2]
Adrianin perustama luostari jatkoi toimintaansa aina siihen asti, kunnes se Venäjän Lokakuun vallankumouksen 1917 jälkeen suljettiin ja sen kivikirkot räjäytettiin. Vuodesta 2011 lähtien on luostarin aiempaa muotoa saatu hahmotettua kaivauksilla. Alueelle on tehty pari uudisrakennusta ja siellä elää muutama munkki.[3]
Vuonna 1823 rakennettiin Pižin kylään tsasouna paikalle, jossa Adrian Ondrusovalaisen uskotaan kuolleen. Tsasouna on edelleen olemassa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Venerable Adrian the Abbot of Ondrusov, Valaam Orthodox Church in America. Viitattu 12.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Karjalan valistajat Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 14.8.2020. Viitattu 12.3.2019.
- ↑ Ondrusovan luostari Aunus Suomen Sotahistoriallinen Seura ry. Viitattu 12.3.2019.
- ↑ Ondrusovalaisen muistotšasouna Pisi Aunus Suomen Sotahistoriallinen Seura ry. Viitattu 12.3.2019.