Adolf von Auersperg

Adolf von Auersperg.

Adolf von Auersperg (21. heinäkuuta 1821 Praha, Böömi – 5. tammikuuta 1885 Goldeggin linna) oli itävaltalainen ruhtinas ja valtiomies, joka toimi Itävallan pääministerinä vuosina 1871–1879.

Adolf von Auersperg kuului vanhaan, jo 1000-luvulta tunnettuun Auerspergin aatelissukuun. Hänen vanhempi veljensä oli Karl von Auersperg, joka toimi vuonna 1868 lyhyen aikaa pääministerinä. Adolf von Auersperg palveli aluksi ratsuväenupseerina, kunnes hänet vuonna 1860 valittiin Böömin maapäiville niin sanotun perustuslaillisen puolueen edustajana. Vuonna 1867 hänet nimitettiin Böömin ylimaamarsalkaksi (oberstlandmarschall) ja 1870 Salzburgin paikallishallinnon johtajaksi (landespräsident). Kun Karl Siegmund von Hohenwartin hallitus kaatui 1871 epäonnistuneeseen yritykseen luoda Böömille itsehallinto, keskitettyä hallintoa kannattanut Auersperg tuli uudeksi pääministeriksi. Hän kokosi professoreista ja juristeista hallituksen, joka keskittyi hallinnollisiin uudistuksiin. Böömin suhteen se vetäytyi täydellisesti Hohenwartin linjasta, joten tšekit alkoivat protestina boikotoida parlamenttia ja Böömin maapäiviä. Auerspergin hallitus toteutti vuonna 1873 vaalijärjestelmän uudistamisen ja vähensi kirkon vaikutusvaltaa, mutta se kärsi poliittisista skandaaleista ja puolueiden sisäisistä riidoista. Vuoden 1878 Berliinin kongressin jälkeen Itävalta ryhtyi miehittämään Bosnia-Hertsegovinaa Balkanilla. Valtakunnan slaavilaisen väestön lisääntymistä pelännyt saksalaisten liberaalien puolue veti tämän seurauksena tukensa pois hallitukselta, minkä jälkeen Auersperg erosi helmikuussa 1879. Myöhemmin samana vuonna pääministeriksi tullut Eduard Taaffe sai suostuteltua tšekkiedustajat palaamaan valtiopäivätyöhön. Pääministerikautensa jälkeen Auersperg oli kuolemaansa asti valtakunnan tilintarkastustuomioistuimen presidentti.