Adlercreutz
| Adlercreutz | |
|---|---|
 Adlercreutz-suvun aatelisvaakuna |
|
| Alkuperä | Uusimaa |
| Aateloitu | 1700 |
| Kantaisä | Thomas Erikinpoika |
 Suomen ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 1818 |
| Numero | 97 |
 Ruotsin ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 1703, 1810 ja 1815 |
| Arvo | Aatelinen, vapaaherrallinen ja kreivillinen |
| Numero | 1386 B, 331 ja 125 |
Adlercreutz ([ˈɑːdlɛrkrøi̯ts])[1] on suomalainen ja ruotsalainen aatelissuku. Ruotsissa eräs suvun haara on korotettu vapaaherralliseen ja osa siitä edelleen kreivilliseen säätyyn.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suku on lähtöisin Lohjan pitäjän Ison-Teutarin (Stortötar) kylästä. Vanhin tunnettu kantaisä on vuonna 1654 kuollut talollinen Erik Maununpoika. Hänen poikansa Thomas loi komean virkamiesuran kruunun palveluksessa Tukholmassa ja otti aluksi käyttöön kotikyläänsä viittaavan sukunimen Teuterström kunnes hänet aateloitiin Karlshamnissa vuonna 1700 nimellä Adlercreutz.[2][3] Seitsemän vuotta myöhemmin hänen sukunsa merkittiin Ruotsin aateliin aatelisena sukuna numero 1382, mikä vaihdettiin myöhemmin numeroon 1386.[3] Thomas Adlercreutzin kahden pojan jälkeläiset asuivat kartanonomistajina Suomessa: vanhemman pojan, hovioikeudenneuvos Erik Adlercreutzin sukuhaaran omistuksiin kuuluivat muun muassa Boen kartano Porvoossa, Sjundbyn kartano Siuntiossa ja Raalan kartano Nurmijärvellä; nuoremman pojan, Carl Adlercreutzin sukuhaara omisti Kiialan kartanon Porvoon lähellä.[2]
Suvun tunnetuin edustaja oli Carl Adlercreutzin pojanpoika, kenraali Carl Johan Adlercreutz, joka ansioitui Suomen sodassa, mutta joutui Ruotsin tappion myötä jättämään Suomen.[2] Hänet korotettiin ansioistaan Ruotsissa kesäkuussa 1808 ritaristoon ja saman vuoden elokuussa edelleen vapaaherraksi, joten hänen jälkeläisensä muodostavat siellä vapaaherrallisen aatelissuvun numero 331.[4][5] Vuonna 1814 hänet korotettiin uuden hallitusmuodon mukaisesti edelleen kreiviksi, minkä jälkeen vapaaherrallisen sukuhaaran päämiehellä on ollut kreivin arvo.[6] Kaksi muuta sukuhaaraa liitettiin Suomen aateliin ja ne saivat Suomen ritarihuoneen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 numeron 97. Toinen näistä haaroista sammui vuonna 1838, toinen on yhä elossa. Eräs sukuhaara on vuodesta 1917 asunut Argentiinassa.[3]
Sitkeän huhun mukaan Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven isä, pitäjänräätäli Eric Johan Stenvall olisi ollut kartanonherra Carl Henrik Adlercreutzin avioton poika.[2] Yle testasi huhun todenperäisyyttä vuonna 2019 teettämällä DNA-testin Aleksis Kiven veljen ja Carl Henrik Adlercreutzin jälkeläisille. Testi paljasti Stenvallien haploryhmän olevan Skandinavialle tyypillinen I1, kun taas Adlercreutzien haploryhmä oli suomalais-ugrilaisille kansoille tyypillinen N1, joka on syntynyt jossain päin Etelä-Siperiaa. Näin ollen Carl Henrik Adlercreutz ei voinut olla Aleksis Kiven isoisä.[7]
Tunnettuja jäseniä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tomas Adlercreutz (1643–1710), kuninkaallinen veromestari, suvun kantaisä
- Henrik Tomas Adlercreutz (1732–1801), virka- ja valtiopäivämies ja kartanonomistaja
- Carl Johan Adlercreutz (1757–1815), kenraali
- Karl Henrik Adlercreutz (1772–1832), tuomari, valtiopäivämies ja kartanonomistaja, Henrik Tomas Adlercreutzin poika
- Fredrik Adlercreutz (1793–1852), Etelä-Amerikassa sotinut suomalaissyntyinen sotilas ja diplomaatti, Carl Johan Adlercreutzin poika
- Tomas Erik Robert Adolf Adlercreutz (1819–1887), juristi, tilanomistaja ja valtiopäivämies, Karl Henrik Adlercreutzin poika
- Axel Adlercreutz (1821–1890), ruotsalainen virkamies, oikeuspääministeri, maaherra, Carl Johan Adlercreutzin veljenpoika
- Henrik Thomas Adlercreutz (1848–1892), suomalainen tilanomistaja ja valtiopäivämies, Tomas Erik Robert Adolf Adlercreutzin poika
- Herman Adlercreutz (1862–1921), suomalainen virka- ja valtiopäivämies
- Nils Adlercreutz (1866–1955), ruotsalainen ratsastaja ja olympiavoittaja
- Gregor Adlercreutz (1898–1944), ruotsalainen ratsastaja ja olympiamitalisti, Nils Adlercreutzin poika
- Erik Adlercreutz (1899–1989), suomalainen sisätautilääkäri, dosentti, Herman Adlercreutzin (1862–1921) poika
- Herman Adlercreutz (1932–2014), suomalainen kliinisen kemian professori, Erik Adlercreutzin poika
- Eric Adlercreutz (s. 1935), suomalainen arkkitehti, Erik Adlercreutzin poika[2]
- Anders Adlercreutz (s. 1970), suomalainen arkkitehti, RKP:n kansanedustaja ja ministeri, Eric ja Gunnel Adlercreutzin poika
- Ilon Adlercreutz (s. 1998 tai 1999), suomalainen muusikko, Anders Adlercreutzin tytär
Avioliitossa nimen Adlercreutz on saanut myös:
- Gunnel Adlercreutz, o.s. af Björkesten (s. 1941), suomalainen arkkitehti, Eric Adlercreutzin puoliso
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Saarnisto, Petra: Suomenruotsalaisten sukunimien ääntäminen Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.7.2024.
- ↑ a b c d e Veli-Matti Autio: Adlercreutz (1600–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.10.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c Adliga ätten nr: 1386 Adlercreutz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 18.8.2012.
- ↑ Kommendörsätten nr: 1386 Adlercreutz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 18.8.2012.
- ↑ Friherrliga ätten nr: 331 Adlercreutz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 18.8.2012.
- ↑ Grevliga ätten nr: 125 Adlercreutz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 18.8.2012.
- ↑ Rask, Regina: Aleksis Kiven sukujuuret on nyt selvitetty varmuudella – sitkeät huhut Kiven aatelisjuurista eivät pidä paikkansa YLE. 8.5.2019. Viitattu 20.7.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Adlercreutz. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- Anrep, Gabriel: ”Adel. ätten Adlercreutz N:o 1193, †.”, Svenska Adelns Ättar-Taflor, s. 17–21. Stockholm: P. A. Norstedt & Söner, 1858. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.9.2020 ). (ruotsiksi)
- Forssman, Arvid: Anteckningar rörande ätten Adlercreutz i Finland. Määritä julkaisija! (ruotsiksi)
|
