Aarre
Aarre on kätketty varasto rahaa tai kalleuksia.[1] Kun entisaikaan kertyi rikkauksia, ne piti usein kätkeä. Kätkeminen oli luonnollinen ratkaisu, sillä pankkilaitosta ei ollut ja arvometallien, korujen ja jalokivien arvo ei juurikaan vaihdellut. Rikkaudet piilotettiin usein yhteen paikkaan, joskus linnan aarrekammioon, joskus taas maastoon tai talojen rakenteisiin. Monien aarteiden omistajat kuolivat ja veivät mukanaan tiedon aarteensa sijaintipaikasta. Myös Suomessa monien nykyaikana löytyneiden aarteiden synty selitetään siten, että omistaja on kätkenyt ne vainon uhatessa ja lähtenyt pakoon, mutta ei ole koskaan tullut takaisin (ks. Halikon aarre).
Aarretarinat kansanperinteessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansanperinteessä on kaikkialta maailmasta säilynyt kertomuksia aarteista. Useissa kertomuksissa aarteet liittyvät kummitteluun tai muihin arvoituksellisiin ja salaperäisiin asioihin, joskus taas täysin historiallisiin tosiseikkoihin. Haamu, henki tai lohikäärme saattaa vartioida aarretta. Aarteen vartija saattoi asettaa tehtävän, joka löytäjän piti ratkaista saadakseen aarteen. Aarre on usein kätketty huolella esimerkiksi luolaan, kiven alle tai maahan. Suomalaisessa kansanperinteessä tunnetaan esimerkiksi padan sisällä haudattuja raha-aarteita, joiden yllä paloivat virvatulet.
Esimerkiksi muinaisesta Egyptistä on säilynyt aarteen etsintään liittyvä tarina, johon sisältyy monissa kertomuksissa toistuvia elementtejä: Faarao Ramses II:n (hallitsi 1279–1213 eaa.) poika Setnau Khaem-Uast etsi Thoth-jumalan kirjoittamaa kirjaa, joka oli kätketty luolaan. Aarretta suojasi kirstu, jonka sisällä oli pienempiä, sisäkkäisiä laatikoita. Viimeisenä oli kultainen rasia, jota vartioivat skorpionit ja käärmeet. Viimeinen käärme sankarin oli otettava hengiltä kolme kertaa.[2]
Kätkemisen ja vartioivien hahmojen ohella arretarinoiden toistuvia motiiveja ovat eläimet, laatikot, paholaiset, luolat, kulta, loitsut, vuoret ja numero kolme.[2]
Aarreteemoja kirjallisuudessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kätkettyyn aarteeseen liittyviä aihelmia ovat käsitelleet lukuisat kirjailijat, esimerkiksi William Shakespeare, Alexander Pope, Walter Scott, Edvard Grieg, Henrik Ibsen, Johann Wolfgang von Goethe ja E.T.A. Hoffman.[3]
Englanninkielisen fiktion kautta on levinnyt laajalle esimerkiksi seuraavat kolme merirosvojen aarteisiin liittyvää tarinaa: 1. Washington Irvingin Wolfert Webber, or Golden Dreams, 2. Edgar Allan Poen Kultakuoriainen (The Gold-Bug) sekä 3. Robert Louis Stevensonin Aarresaari (Treasure Island). Niiden taustalla on kuuluisaan merirosvoon Kapteeni Kiddiin (William Kidd) liittyviä aiheita.[4]
Thomas J. Bealen salakirjoitus ja mahdollinen aarre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1885 anonyymisti julkaistussa The Beale Papers -kirjassa kerrotaan Thomas J. Beale -nimisen henkilön jälkeensä jättämistä papereista, joista mahdollisesti ilmenisi Yhdysvaltoihin, Virginiaan, tarkemmin Bedfordin piirikuntaan, lähelle Bufordia kätketyn kulta- ja hopea-aarteen sijainti, sisältö ja kätkijän tarkoittamat edunsaajat. Paperit on saatekirjettä lukuun ottamatta salakirjoitettu ja vain osa salakirjoituksista on ratkaistu. Ratkaistussa osassa kerrotaan aarteen sisällöstä ja ylimalkaisesta sijainnista.[5]
- Pääartikkeli: Bealen salakirjoitukset
Natsien ryöstösaaliit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Natsi-Saksan kulta
Natsi-Saksan haltuun päätyi erityisesti juutalaisten yksityishenkilöiden, yhteisöjen ja liikeyritysten erilaatuista irtainta arvo-omaisuutta. Osa Reichbankiin talletetusta kullasta ja arvoesineistä katosi hallinnon romahtaessa. Näitä arvellaan kätketyn ja toisaalta kuljetetun toisen maailmansodan lopulla pois Kolmannen valtakunnan alueilta natseihin ystävällismielisesti suhtautuneisiin maihin.[6][7] Eräs natsien kultaan liittyvien tarinoiden kohde on aarteilla lastattu ja kätketty ns. Wałbrzychin kultajuna, jota on lukuisia kertoja tuloksetta yritetty löytää.[8].
Aarteenetsinnän ja etsintätarinoiden kulttuurisia merkityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aarteenetsinnän konkreettisia lähtökohtia ovat rikastumisen- ja seikkailunhalu, mutta motiiveihin vaikuttavat vanhat esimerkiksi juutalaisen, kreikkalaisen ja roomalaisen kulttuurin rakenteet. Aarteenetsintä vertautuu tältä osin varhaiseen kaivostoimintaan, johon liittyi myös pyhyyden ja mystisyyden kokemuksia, jotka ilmenivät puhdistautumismenoina, kuten paastoamisena ja mietiskelynä. Kaivostyöntekijät kokivat työskentelevänsä lähellä pyhyyttä, Maaäitiä.[3]
Aarteenetsinnän perinteiseen uskomusjärjestelmään kuuluvat ideat kätketyistä ja siirtyvistä aarteista, maanalaisista hengistä, ennustamisesta sekä maan roolista mineraalien synnyttäjänä ja rikastajana ovat kulkeneet siirtolaisten mukana uusiin ympäristöihin ja mukautuneet uusiin olosuhteisiin.[9]
Aarretarinoiden kestävyys ja kiehtovuus liittyy siihen, että ne ovat tarjonneet kouluttamattomille "kansanihmisille" vaihtoehdon tai täydentävän osan heidän kannaltaan etäisille ja mitäänsanomattomille järjestäytyneen uskonnon dogmeille.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elgot, Jessica: Deathbed confession may have revealed location of 'Nazi gold train'. (muokattu 29.11.2017) The Guardian, 28.8.2015. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- Paine, Ralph D.: The book of buried treasure : being a true history of the gold, jewels, and plate of pirates, galleons, etc., which are sought to this day. New York: Sturgis & Walton, 1911. (englanniksi)
- Singh, Simon: Koodikirja: salakirjoituksen historia muinaisesta Egyptistä kvanttikryptografiaan. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1544-5
- Walker, Ronald W.: The Persisting Idea of American Treasure Hunting. Brigham Young University Studies, 1984, 24. vsk, nro 4, s. 429-459.
- Wallén, Marcus: Kadonneen natsikullan jäljillä. Suomentanut Timo Korppi. Helsinki: Bazar, 2020. ISBN 978-952-279-834-3
- Weper, Torsten: Natsien kultakätkö : Saksan Alpeilta etsitään yhä aarretta. Tieteen kuvalehti, 2006, nro 2, s. 60-65.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Piekalkiewicz, Janusz: Kadonneen kullan jäljillä. ((Da liegt Gold: Verborgene Schätze in aller Welt, 1971.) Suomentanut Leo Hyvönen (1. painos 1972). Piirrokset: Wilhelm Heinold) Hämeenlinna: Karisto, 1991. ISBN 951-23-3070-9
- Sayer, Ian & Botting, Douglas: Nazi Gold: The Story of the World's Greatest Robbery - and Its Aftermath. Mainstream, 1998. (englanniksi)
- Tolvanen, Kari: Totuudellisuuden kriteerit aarretarinoissa. Kalevalaseuran vuosikirja, 1968, s. 244-268. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aarre Wikimedia Commonsissa