7 Iris
| 7 Iris | |
|---|---|
 Iris VLT:n kuvaamana vuonna 2017 |
|
| Löytäminen | |
| Löytäjät | J. R. Hind |
| Löytöaika | 13. elokuuta 1847 |
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Keskietäisyys Auringosta | 2,39 AU |
| Pienin etäisyys Auringosta | 1,84 AU |
| Suurin etäisyys Auringosta | 2,94 AU |
| Eksentrisyys | 0,231 |
| Kiertoaika Auringon ympäri |
1346 päivää 3,68 vuotta |
| Inklinaatio | 5,52° |
| Kuiden lukumäärä | 0 |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Läpimitta | 200 km |
| Pyörähdysaika | 7,14 h |
| Absoluuttinen kirkkaus | 5,51 |
| Albedo | 0,277 |
| Asteroidiluokka | S |
7 Iris (symboli: .svg){kind=small}
) on Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä Aurinkoa kiertävä pikkuplaneetta eli päävyöhykkeen asteroidi. Sen löysi J. R. Hind vuonna 1847. Iris ei ollut ainoa kyseisenä vuonna löytynyt pikkuplaneetta, sillä Hind löysi myös Floran 18. lokakuuta samana vuonna. Lisäksi K. L. Hencke oli löytänyt Heben 1. heinäkuuta.[1][2][3] Vuonna 1847 löytyi yhteensä kolme uutta asteroidia. Tämän jälkeen niitä rupesi löytymään nopeasti lisää. Asteroideja oli aluksi pidetty planeettoina siinä missä suurempiakin Auringon kiertolaisia, mutta kun tunnettujen asteroidien määrä nousi runsaasti muutamassa vuodessa, ne menettivät asemansa.[4][5] Asteroidi Iris on saanut nimensä kreikkalaisen mytologian Iris-jumalattaren mukaan.[6]
Fyysiset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iriksen keskimääräinen läpimitta on noin 199,83 kilometriä ja se käsittää noin 0,4 % asteroidivyöhykkeen kokonaismassasta.[7] Iriksen pinnan mineralogiset ominaisuudet ovat mitä todennäköisimmin samanlaiset pikkuplaneetan eri puolilla, mutta sen pohjoisilla leveyksillä saattaa olla enemmän auringonvaloa heijastava alue.[8] Iris on S-tyyppinen asteroidi. Iriksen spektri muistuttaa Heben S(IV)-tyyppistä spektriä. Tämä viittaa siihen, että Iris voi olla yksi tavallisten kondriitti-meteoriittien lähteistä. Pikkuplaneetan pintaan törmänneet pienemmät kappaleet ovat saattaneet lennättää pinnan paloja pois sen gravitaation vaikutuksesta kaoottisille radolle Auringon ympäri, mistä ne ovat ehkä päätyneet meteoriiteiksi.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 7 Iris JPL Small-Body Database Browser. NASA. Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
- ↑ 6 Hebe JPL Small-Body Database Browser. NASA. Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
- ↑ 8 Flora JPL Small-Body Database Browser. NASA. Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Hilton, James L.: When did the asteroids become minor planets? 14.1.2016. The United States Naval Observatory (USNO). Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Hubble Images of Asteroids Help Astronomers Prepare for Spacecraft Visit Hubble Site - NASA. 20.6.2007. Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Schmadel, Lutz: Dictionary of minor planet names addendum. New York: Springer Online, 2008. ISBN 978-3-540-34361-5 (englanniksi)
- ↑ Pitjeva, E. V.: High-Precision Ephemerides of Planets—EPM and Determination of Some Astronomical Constants. Solar System Research, 2005, 39. vsk, nro 3, s. 176–186. Institute of Applied Astronomy, Russian Academy of Sciences. doi:10.1007/s11208-005-0033-2 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Hoffmann, M. & Geyer, E. H.: Spots on 4-VESTA and 7-IRIS - Large Areas or Little Patches. Astronomy and Astrophysics Supplement, 1993, 101. vsk, nro 3, s. 621. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Migliorini, F. & Manara, A. & Cellino, A. & di Martino, M. & Zappala, V.: (7) Iris: a possible source of ordinary chondrites? Astronomy and Astrophysics, 1997, 321. vsk, s. 652–659. Bibcode:1997A&A...321..652M Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
| Edeltäjä: 6 Hebe |
Luettelo pikkuplaneetoista | Seuraaja: 8 Flora |