Östen Elfving
| Östen Elfving | |
|---|---|
 Östen Elfving vuonna 1922. |
|
| Suomen maatalousministeri | |
| Edeltäjä |
Kyösti Kallio Juho Sunila |
| Seuraaja |
Juho Sunila Jalo Lahdensuo |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1874 Vaasa |
| Kuollut | 25. heinäkuuta 1936 (62 vuotta) Boden |
| Tiedot | |
| Koulutus | filosofian lisensiaatti |
Karl Östen Elfving (27. toukokuuta 1874 Vaasa – 25. heinäkuuta 1936 Boden, Ruotsi) oli suomalainen maatalousasiantuntija ja -poliitikko.
Biografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elfvingin vanhemmat olivat Vaasan pormestari Karl Oskar Elfving vanhempi ja Jenny Sofia Nyman. Elfvingin veli oli metsänhoitaja Karl Oskar Elfving nuorempi (1872–1946) ja sisaria presidentti K. J. Ståhlbergin toinen puoliso vuodesta 1920, opettaja ja kirjailija Ester Ståhlberg (1870–1950) ja puutarhaviljelyn edistäjä Jenny Elfving.
Elfving valmistui agronomiksi 1895, filosofian kandidaatiksi 1911 ja filosofian lisensiaatiksi (tohtori) 1915, väitöskirjan aiheenaan Vermögensbildung kleinbäuerlicher Ansiedler in Finnland. Elfving toimi tilanhoitajana, maanviljelysinsinöörinä, lääninagronomin apulaisena ja maanviljelyskonsulenttina vuoteen 1906 saakka, sitten vuoteen 1917 asti valtion asutustarkastajana ja asutushallituksen ylijohtajana eli ylitirehtöörinä 1917–1926. Hän julkaisi muun muassa teokset ja tutkielmat Växtkultur, växtförädling och försöksverksamhet (1903), Petsamon taloudellisista edellytyksistä ja toimenpiteistä sen kehittämiseksi (1924) sekä Uusia teitä pienviljelyksen kohottamiseksi (1932).
Elfving kuului useiden maatalousjärjestöjen ja säätiöiden johtoelimiin ja osallistui valtionkomiteoihin. Vuonna 1917 hän oli asutuskomitean ja eräiden poronlaidunkomissioiden puheenjohtaja. Hän toimi maatalousministerinä Cajanderin I hallituksessa 1922 ja Cajanderin II hallituksessa 1924, molemmissa ammattiministerinä.[1] Vuosina 1926–1930 Elfving oli Suomen suurlähettiläs Oslossa. Myöhemmin hän palasi viljelemään omaa tilaansa mutta vastasi samalla muutamien suurtilojen hoidosta.
Elfving kuoli heinäkuussa 1936 verenmyrkytykseen Bodenin sotilassairaalassa Ruotsissa. Hän oli sairastunut Kilpisjärvellä ollessaan suomalais-norjalaisen porokomission mukana tekemässä järjestelytöitä. Elfving kuljetettiin Kilpisjärveltä Bodenin sotilassairaalaan ambulanssilentokoneella.[2]
Elfvingin puoliso vuodesta 1909 oli Aini Maria o.s. Borg (k. 1930).[3] Heidän poikansa oli korkeimman oikeuden jäsen Östen Elfving nuorempi[4], toinen poika Gustaf Elfving (s. 1919) oli kirurgiaan erikoistunut lääketieteen tohtori.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 163. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Östen Elfving Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ Tri Östen Elfving kuollut, Helsingin Sanomat, 26.07.1936, nro 198, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Suomen lakimiehet 1970. Helsinki: Suomen Lakimiesliiton Kustannus.
- ↑ Facta 2001, osa 4, p. 85. WSOY 1981.
- ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 79. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uola, Mikko: Elfving, Östen (1874–1936). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Östen Elfving : Suomen-Norjan porosopimuksesta, Suomen Kuvalehti, 25.11.1933, nro 48, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Edeltäjä: Kyösti Kallio Juho Sunila |
Suomen maatalousministeri 1922 1924 |
Seuraaja: Juho Sunila Jalo Lahdensuo |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
