Puttila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puttila
Путилово, Putilovo
Uudelleen rakennettu Tihvinän jumalanäidin ikonin kirkko.
Uudelleen rakennettu Tihvinän jumalanäidin ikonin kirkko.

Puttila

Koordinaatit: 59°52′0″N, 31°26′40″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Kirovskin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 555,83 km²
Väkiluku (2011) 2 300











Puttilan kunta Kirovskin piirin kartalla.

Puttila[1] (ven. Пути́лово, Putilovo) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Laatokan eteläpuolella 28 kilometriä Kirovskista itään[2]. Kylässä on 2 000 ja kunnassa 2 300 asukasta (vuonna 2011)[3].

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puttilan kunnan pinta-ala on 555,83 neliökilometriä. Se rajoittuu idässä ja kaakossa Kirovskin piirin Naasian, lounaassa Namkun ja luoteessa Priladožskin kuntiin sekä koillisessa Laatokkaan.[2] Pinta-alasta 67,6 % on vesistöjä, 11,8 % metsää, 10,5 % maatalousmaata ja 2,1 % asuinaluetta[4].

Kunta sijaitsee Olhavan tasangolla. Sen alueella virtaa Naasianjoki ja joukko pienempiä puroja. Laatokan ohella ainoa järvi on Holskovo. Seudulla on paljon soita.[5] Hyötykaivannaisiin kuuluvat rakennuskivi ja turve[6].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu Naasian asemataajama (ven. Nazija) ja kuusi kylää: Ala-Seltikka (Nižnjaja Šaldiha), Hyvilä (Poljany), Maitohuhta (Aleksejevka), Petroussina (Petrovštšina), Valossina (Valovštšina) ja Ylä-Seltikka (Gornaja Šaldiha). Puttilan jälkeen toiseksi suurin asutuskeskus on yli sadan asukkaan Valossina. Maitohuhdassa ei ole lainkaan vakituista asutusta.[3] Naasian aseman lähellä sijaitsee suuri puutarhapalsta-alue, jossa kesäaikaan arvioidaan olevan noin 5 000 asukasta[7].

Paikkakunnan nimitys perustuu slaavilaiseen henkilönimeen Putilo[8]. Seudulla sijainnut Lopen pogosta mainitaan ensimmäisen kerran Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500[9]. Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Puttila oli Lopen luterilaisen seurakunnan keskus[8]. 1700-luvun alun sotavuosina venäläiset hävittivät pitäjää ja polttivat kylässä sijainneen kirkon. Pietari I siirsi vuonna 1712 seudulle venäläisiä talonpoikia louhimaan kalkkikiveä, jota käytettiin Pietarin kaupungin rakentamiseen[8]. Luterilainen kirkko pystytettiin Markkovan kylään, josta seurakunta sai uuden nimensä.

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkevat Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie sekä Pietarin ja Olhavan välinen rautatie, jolla on Naasian ja Hyvilän asemat sekä 75. ja 77. kilometrin pysähdyspaikat. Naasian asemalta johtaa osittain asfaltoitu maantie Puttilan kautta Ala-Seltikkaan ja sieltä soratie Lavrovoon.[10] Puttilasta on linja-autoyhteydet Pietariin, Kirovskiin sekä Siiherin asemalle Naasian kaupunkitaajamaan. Puttilan lähellä M18-valtatien varrella on huoltoasema.[11]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä erilaiset palvelut (60 % työpaikoista) sekä maatalous. Puttilan kylässä toimii karjanhoitoon erikoistunut maatalousyritys Dalnjaja poljana. Teollisuutta edustavat kivijalostamo ja leipomo. 80 % työvoimasta käy töissä kunnan ulkopuolella.[12]

Puttilan palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, posti, pankki ja joukko kauppoja. Valossinassa ja Naasian asemataajamassa on lääkintäasemat. M18-valtatien varrella Ylä-Seltikan lähellä toimii pieni kahvila.[13]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisia nähtävyyksiä ovat Laatokan kanavat, Puttilan kirkko ja tsasounat sekä Petroussinan lähellä sijaitseva lehtikuusimetsä. Seudulla on useita toisen maailmansodan muistomerkkejä ja neuvostosotilaiden hautapaikkoja.[14]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 197. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. a b Analiz rezultatov inženernyh izyskani, s. 3
  3. a b Demografitšeski prognoz, s. 3.
  4. Ustoitšivoje razvitije territorii, s. 13.
  5. Analiz rezultatov inženernyh izyskani, s. 3–5.
  6. Analiz rezultatov inženernyh izyskani, s. 27–28.
  7. Demografitšeski prognoz, s. 23.
  8. a b c Kultura Leningradskoi oblasti enclo.lenobl.ru. Viitattu 5.3.2015. (venäjäksi)
  9. Vvedenije, s. 6.
  10. Transportnaja infrastruktura, s. 3–6.
  11. Transportnaja infrastruktura, s. 11–13.
  12. Demografitšeski prognoz, s. 15–16.
  13. Sotsialnaja infrastruktura, s. 5–13.
  14. Ustoitšivoje razvitije territorii, s. 43–45.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]