Fabio Quagliarella
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Syntymäaika | 31. tammikuuta 1983 | |
Syntymäpaikka | Castellammare di Stabia, Italia | |
Pelipaikka | hyökkääjä | |
Pituus | 180 senttimetriä | |
Seura | ||
Seura | Sampdoria | |
Junioriseurat | ||
Torino | ||
Seurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1999–2002 2002–2003 2003–2004 2004–2005 2005–2006 2006–2007 2007–2009 2009–2010 2010–2014 2014–2016 2016– |
Torino → Fiorentina (laina) → Chieti (laina) Torino Ascoli Sampdoria Udinese Napoli Juventus Torino Sampdoria |
5 (0) 12 (1) 43 (19) 34 (7) 33 (3) 35 (13) 73 (25) 34 (11) 67 (22) |
Maajoukkue | ||
2000–2001 2001 2002–2004 2004 2007– |
Italia U-17 Italia U-19 Italia U-20 Italia U-21 Italia |
8 (1) 9 (1) 8 (2) 1 (0) 28 (9) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 11. heinäkuuta 2013.
|
Fabio Quagliarella (IPA: ['faːbjo kwaʎːaˈɾɛlːa], s. 31. tammikuuta 1983 Castellammare di Stabia, Italia) on italialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä, joka edustaa Serie A -seura Sampdoriaa. Quagliarella on myös pelannut Italian jalkapallomaajoukkueessa, vuosina 2007-2011.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]FC Torino
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fabio Quagliarella on FC Torinon kasvatti, ja Quagliarella myös aloitti ammattilaisuransa Torinossa. Ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan, 1999-2000, Quagliarella pelasi FC Torinon joukkueessa vain yhden Serie A-ottelun ja pelasi suurimman osan kaudesta Torinon reservijoukkueessa.
Toisen kautensa Quagliarella vietti kokonaan Torinon reservijoukkueessa, eikä pelannut yhtään ottelua FC Torinon joukkueessa, joka oli edellisellä kaudella pudonnut Serie A:sta, ja pelasi näin ollen kauden 2000-2001 Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Serie B:ssä.
Quagliarellan kolmannella kaudella FC Torinossa, hänen vastuunsa moninkertaistui. Seura oli noussut takaisin Serie A:han, jossa se sijoittui kaudella 2001-2002 yhdenneksitoista. Quagliarella pelasi kaudella neljä ottelua Torinolle, muttei onnistunut maalinteossa. Kauden päätteeksi Quagliarellan ja Torinon tiet erosivat.
Fiorentina, Chieti ja paluu FC Torinoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2002-2003, nuori Fabio jätti Pohjois-Italiassa sijaitsevan Torinon ja siirtyi firenzeläiseen Fiorentinaan. Fiorentina pelasi kauden 2002-2003 Italian neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla, Serie C2:ssä. Quagliarella pelasi joukkueessa 12 ottelua, joissa hän teki yhden maalin, ennen kuin siirtyi kesken kauden Chieti Calcioon.
Chieti pelasi kauden 2002-2003, yhden sarjatason Fiorentinaa ylempänä, Serie C1:ssä. Quagliarella pelasi loppukauden, 2002-2003, aikana Chietissä, 11 ottelua, joissa hän teki kaksi maalia.
Quagliarella jatkoi Chietissä myös kauden 2003-2004, jolloin hän auttoi seuraa sijoittumaan Serie C1:n kahdeksanneksi. Quagliarella pelasi Chietin paidassa kaudella 32 sarjaottelua, joissa hän teki 17 maalia. Quagliarellan hyvät otteet herättivät suurempien seurojen mielenkiinnon, ja niinpä vuonna 2004, Quagliarella siirtyi takaisin kasvattajaseuraansa FC Torinoon.
Torino pelasi Serie B:ssä ja Quagliarella sai joukkueesta ison roolin. Hän sai vastuuta 34 Serie B-ottelussa kaudella ja teki niissä joukkueelleen seitsemän maalia. Torino oli kauden päätteeksi lähellä nousta Serie A:han, mutta joukkue ei kuitenkaan siihen pystynyt.
Ascoli Calcio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Torino ei onnistunutkaan nousemaan takaisin Italian pääsarjaan, Quagliarellan tie kuitenkin jatkui Serie A:han, kun hän siirtyi kaudeksi 2005-2006, Ascoli Calcioon. Kausi meni kuitenkin Quagliarellalta henkilökohtaisesti melko heikosti, sillä vaikka hän sai uudessa seurassaan runsaasti vastuuta, hän onnistui tekemään kaudella vain kolme maalia. Ascoli sijoittui Serie A:n kahdenneksitoista, eikä jatkanut Quagliarellan sopimusta enää kauden jälkeen.
Läpimurto Sampdoriassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ascolista Quagliarella siirtyi toiseen Serie A-seuraan, UC Sampdoriaan. Sampdoriassa Quagliarella löi itsensä läpi Serie A:ssa, kun hän teki 13 maalia 35 ottelussa ja auttoi Sampdorian Serie A:n yhdeksänneksi ja ensi kauden Intertoto Cupiin.
Kaksi kautta Udinesessa ja tehokkaan tutkaparin muodostaminen Antonio Di Natalen kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2007-2008 Quagliarella siirtyi Udinese Calcioon, jossa häneen kohdistettiin kovia odotuksia. Quagliarella sai seurassa avauskokoonpanon paikan, ja hän pelasi kärjessä yhdessä joukkueen kapteenin ja Udinese-legendan, Antonio Di Natalen kanssa. Di Natale ja Quagliarella muodostivat Serie A-kaudella 2007-2008 oivan tutkaparin Udinesen hyökkäyksessä, ja juuri Quagliarella-Di Natale tutkaparin tehokkuus oli tärkeä osa Udinesen hienoa kautta. Joukkue sijoittui Serie A:n seitsemänneksi, heti Italian suurseurojen kantaan, ja selvitti näin myös tiensä kauden 2008-2009 UEFA Cupiin. Quagliarella teki Serie A:ssa kaudella 2007-2008 37 ottelussa 12 maalia ja Di Natale säesti 17 maalilla.
Kaudella 2008-2009 Quagliarellan ja Di Natalen tutkapari säilytti asemansa Udinesen joukkueessa. Quagliarella paukutti 13 maalia 36 ottelussa ja Di Natale teki 12 maalia. Udinesen sijoitus oli Serie A-kaudella 2008-2009 yhtä hyvä kuin edelliskaudella, seitsemäs. UEFA Cupissa Udinese selvitti tiensä kahdeksan parhaan joukkoon, ja Quagliarella pelasi koko UEFA Cupin erinomaisesti. Hän teki 11 ottelussa kahdeksan maalia, ja oli turnauksen kolmanneksi paras maalintekijä.
Napoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2009-2010 Quagliarella siirtyi Udinesesta kotikaupunkiseuraansa, SSC Napoliin, jonka kanssa hän teki viiden vuoden sopimuksen, 1. kesäkuuta, 2009. Kausi 2009-2010 sujui Quagliarellalta erittäin hyvin. Hän sai runsaasti vastuuta, pelasi 34 liigaottelua ja teki 11 maalia. Napoli sijoittui kaudella 2009-2010 Serie A:n kuudenneksi ja selvitti tiensä näin ollen myös ensi kauden UEFA Eurooppa Liigaan. Kauden 2010-2011 Quagliarella aloitti jälleen Napolissa, muttei pelannut joukkueessa kuin yhden Eurooppa Liigan ottelun, ennen kuin hän jätti seuran ja siirtyi suurseura Juventukseen.
Juventus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen kausi Juventuksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]27. elokuuta 2010 Quagliarella liittyi Juventukseen 4,5 miljoonalla eurolla lainaksi. Fabio teki Juventuksessa suuren vaikutuksen seurajohtoon, tekemällä kauden 17 pelaamassaan Serie A-ottelussa 9 maalia, ennen kuin loukkaantui. Niinpä Juventus osti hänet omaksi Napolista, 10.5 miljoonalla eurolla[1]. Quagliarella ei voinut edustaa Juventusta missään vaiheessa Eurooppa Liigassa 2010-2011, koska oli jo pelannut Napolille yhden Eurooppa Liiga-ottelun samalla kaudella.
Toinen kausi Juventuksessa: loukkaantumisia ja "Scudetto"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Quagliarella aloitti toisen kautensa Juventuksessa sairastuvalla, mutta palasi melko pian mukaan pelaavaan kokoonpanoon. Quagliarellan tehot jäivät kuitenkin kaudella 2011-2012 melko vähäisiksi. Hän pelasi uuden Juventus-valmentajan, Antonio Conten alaisuudessa 23 liigaottelua, mutta onnistui maalinteossa vain neljästi. Yksi näistä maaleista tuli ottelussa Napolia vastaan, jota Quagliarella ei tuulettanut lainkaan, johtuen napolilaisista juuristaan. Vähäisten maalimäärien vuoksi Quagliarellan peliaika väheni, mihin vaikutti myös kova kilpailu Juventuksen hyökkäyksessä. Kausi oli kuitenkin menestyksekäs, sillä Juventus voitti kaudella Italian mestaruuden, häviämättä kauden aikana yhtään Serie A-ottelua. Mestaruus oli Quagliarellan uran ensimmäinen.
Kolmas kausi Juventuksessa: nousu avainpelaajaksi ja uran toinen "Scudetto"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauden 2012-2013, Juventus aloitti voitettuaan Italian mestaruuden edelliskaudella, Supercoppa Italianalla, ottelulla Coppa Italian voittajaa vastaan. Supercopan finaalissa kohtasivat näin ollen Juventus ja Quagliarellan entinen seura Napoli. Juventus voitti ottelun ja näin ollen juhli Supercoppa Italianan voittoa. Supercoppan voitto oli Quagliarellan uran ensimmäinen. Koska Juventus oli voittanut Italian mestaruuden, pääsi se myös kaudella 2012-2013 mukaan Mestareiden liigaan, kahden kauden tauon jälkeen.
Quagliarella pelasi uransa ensimmäisen Mestareiden liigan ottelun loppuvuodesta 2012, englantilaista Chelseaa vastaan, Stamford Bridgen stadionilla. Quagliarella tuli ottelussa vaihdosta kentälle, ja teki Juventuksen 2-2 tasoitusmaalin pian kentälle pääsynsä jälkeen. Quagliarella jatkoi vahvoja otteitaan Juventuksen seuraavassa Serie A-ottelussa AC Chievoa vastaan, jossa hän teki kaksi maalia. Hyvien otteidensa ansiosta Fabio nousi ensin Juventuksen avauskokoonpanoon ja pian myös yhdeksi joukkueen avainpelaajista.
Quagliarella teki uransa ensimmäisen pääsarjahattutempun, Juventuksen 6-1 voittoon päättyneessä ottelussa Pescaraa vastaan ja 30. maaliskuuta, Juventuksen ollessa marsiessa vahvasti kohti toista peräkkäistä Italian mestaruutta, Quagliarella laukoi hienon maalin, upealla kaukolaukauksella, Italian derbyssä, FC Internazionale Milanoa vastaan. Quagliarella myös syötti Juven ottelun toisen maalin, jolla Juventus lopulta voitti ottelun 2-1.
Juventus voitti kaudella 2012-2013 toisen perättäisen Italian mestaruutensa ja eteni myös Mestareiden liigassa kahdeksan parhaan joukkoon, sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Quagliarella teki Juventukselle kaudella 2012-2013 9 maalia Serie A:ssa ja 4 maalia Mestareiden liigassa. Kauden päätteeksi Quagliarella juhli uransa toista Italian mestaruuttaan Juventuksessa.
Neljäs kausi Juventuksessa: kilpailu pelipaikasta kovenee
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kausi 2013-2014 on Juventukselle tärkeä, sillä joukkueen odotetaan nyt menestyvän entistä paremmin Mestareiden liigassa. Niinpä joukkueen manageri Antonio Conte on hankkinut joukkueeseen uusia vahvistuksia, heidän joukossaan kaksi hyökkääjää, mikä kiristää kilpailua paikoista Juventuksen hyökkäyksessä. Nyt Juventuksen hyökkäykseen on Quagliarellan lisäksi tarjolla viisi muuta huippuhyökkääjää, Sebastian Giovinco, Fernando Llorente, Carlos Tevez, Mirko Vucinic ja Alessandro Matri. Kilpailu väheni hieman Matrin siirryttyä AC Milaniin kauden alussa. Tevez ja Llorente olivat Juventuksen aloittavat hyökkääjät läpi kauden, ja johdattivat Juventuksen kolmanteen perättäiseen Italian mestaruuteen sekä Serie A:n piste-ennätykseen. Yhteensä Juventus keräsi kaudella 2013-2014 Serie A:ssa 102 pistettä. Mestareiden liigassa joukkue jäi alkulohkoon, mutta eteni Eurooppaliigassa välieriin. Quagliarella pelasi 17 liigaottelussa pääosin vaihtopelaajana ja viimeisteli Juventukselle yhden maalin.
Juventuksesta takaisin Torinoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauden jälkeen alettiin spekuloida Quagliarellan siirrolla pois Juventuksesta. Kesällä 2014 Juventus myikin Quagliarellan paikallisvastustaja Torinon riveihin, 3,5 miljoonan siirtosummalla. Quagliarella teki debyyttinsä Torinossa heti kauden 2014-2015 ensimmäisessä liigaottelussa.
Italian nuorten maajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Quagliarella edusti Italian eri ikäluokkien nuorten maajoukkueita, alle 17-vuotiaiden maajoukkueesta, alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen asti vuosina 2000-2004. Hän pelasi nuorten maajoukkueissa yhteensä 27 ottelua, joissa hän teki maalleen viisi maalia.
Italian maajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fabio Quagliarella sai ensimmäisen kutsunsa Italian jalkapallomaajoukkueeseen, vuoden 2007 helmikuussa, Romaniaa vastaan pelattuun otteluun. Ottelu kuitenkin peruttiin Italiassa tuolloin tapahtuneiden fanimellakoiden tähden. Maajoukkuedebyyttinsä Quagliarella saman vuoden maaliskuussa EM-karsinta-ottelussa Skotlantia vastaan, kun hän tuli vaihdosta kentälle viisi minuuttia ennen ottelun loppua, Luca Tonin tilalle.
Kesäkuussa 2007, Quagliarella oli Italian aloituskokoonpanossa EM-karsintaottelussa Liettuaa vastaan. Quagliarella pelasi ottelussa erinomaisesti ja teki kaksi maalia, Italian 2-0 voitossa. Helmikuussa 2008, Quagliarella teki maajoukkueuransa kolmannen maalin, harjoitusmaaottelussa Portugalia vastaan. Italian päävalmentaja Roberto Donadoni oli vakuuttunut Quagliarellan peliesityksistä maajoukkueessa, ja valitsi hänet Italian EM-kisajoukkueeseen vuoden 2008 EM-kisoihin, Sveitsissä ja Itävallassa, koska Vincenzo Iaquinta oli loukkaantunut, eikä voinut osallistua EM-kisoihin. Quagliarella ei kuitenkaan pelannut turnauksessa, ja seurasi vaihtopenkiltä, kuinka Italia putosi puolivälierässä Espanjalle rangaistuspotkuilla 4-2.
Italian uudeksi päävalmentajaksi tuli EM-kisojen jälkeen Marcello Lippi joka oli aiemmin valmentanut Italian maailmanmestaruuteen vuonna 2006. Myös Lippi luotti Quagliarellaan, joka säilytti paikkansa maajoukkueessa. Lippi valitsi Quagliarellan myös Italian joukkueeseen vuoden 2009 Maanosaliittojen cupiin, jossa Italia putosi kuitenkin jo alkulohkovaiheessa.
Lippi valitsi Quagliarellan myös Italian joukkueeseen vuoden 2010 MM-kisoihin Etelä-Afrikassa. Quagliarella pääsi kentälle Italian viimeisessä alkulohko-ottelussa Slovakiaa vastaan puoliajalla, Italian ollessa 1-0 tappiolla. Ottelussa oli kovat panokset, sillä tasapelillä tai voitolla Italia etenisi jatkopeleihin, mutta tappiolla Slovakia ottaisi jatkopaikan. Slovakia karkasi pian 2-0 johtoon, jolloin Italian peli parani. Quagliarella eteni laidalta, ja laukoi kohti Slovakian maalia, Jan Mucha torjui, mutta Antonio Di Natale laukoi paluupallon maalin ja kavensi lukemat 2-1:een. Quagliarella laukoi voimakkaan volleyn, Slovakian rangaistusalueen rajalta, jonka Slovakian puolustaja Martin Skrtel kuitenkin laukoi maaliviivalta pois Slovakian maalista. Slovakia karkasi 3-1 johtoon, jonka jälkeen 90. minuutilla Quagliarella laukoi upean hiljaisen laukauksen Slovakian maalin ylänurkkaan ja kavensi tilanteeksi 3-2. Italian Simone Pepelle tarjoutui vielä ottelun lopussa paikka tasoitusmaaliin, mutta hän liukastui. Näin Slovakia voitti ottelun ja eteni jatkopeleihin, ja Italia putosi lohkovaiheeseen. Ottelun jälkeen useat Italian pelaajat mukaan lukien Quagliarella itkivät kentän pinnassa pettyneinä ja Italian MM-joukkueen kapteeni Fabio Cannavaro lohdutti heitä.
MM-kisojen jälkeen Quagliarella valittiin Italian maajoukkueeseen vielä uuden päävalmentajan, Cesare Prandellin alaisuudessa. Quagliarella pelasi mm. harjoitusmaaottelun Romaniaa vastaan, sekä EM-karsinta-ottelun Färsaaria vastaan, jossa hän teki myös maalin Italian 5-0 voitossa.
Hieman myöhemmin Quagliarella kuitenkin putosi pois maajoukkueringistä, eikä hän ole pelannut Italian maajoukkueessa sitten alkuvuoden 2011. Quagliarella toivoi paluuta maajoukkueeseen vuoden 2012 EM-kisoihin ja on senkin jälkeen ilmaissut halunsa pelata Italialle, mutta Prandelli ei ole enää häntä maajoukkueeseen valinnut.
Jäätyään sivuun Italian kokoonpanosta EM-turnauksesta 2012, vuoden 2013 Maanosaliittojen cupista ja vuoden 2014 MM-turnauksesta, Italian päävalmentajaksi siirtynyt entinen Juventus-manageri Antonio Conte valitsi Quagliarellan takaisin Italian maajoukkueeseen EM-karsintaotteluun Norjaa vastaan, syyskuussa 2014.
Pelityyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Quagliarella on monipuolinen pelaaja, jolla ei ole merkittäviä heikkouksia. Quagliarella on parhaimmillaan kahden kärjen systeemissä, mutta voi myös pelata yksinäisenä hyökkääjänä. Quagliarellan tavamerkki on loistava laukaus. Hän osaa laukoa yllättäviä kierropalloja, chippejä, tai kovia kaukolaukauksia. Quagliarella on myös melko nopea, sekä kliininen viimeistelijä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Transfer Zone goal.com. Viitattu 3.12.2011. (englanniksi)
- Goal.com lähde tarkemmin?
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Gamberini | 6 Barzagli | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Di Natale | 12 Borriello | 13 Ambrosini | 14 Amelia | 15 Quagliarella | 16 Camoranesi | 17 De Sanctis | 18 Cassano | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Aquilani | 23 Materazzi | Valmentaja Donadoni
1 Buffon | 2 Santon | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 Legrottaglie | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Gilardino | 12 De Sanctis | 13 Gamberini | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Rossi | 18 Palombo | 19 Zambrotta | 20 Montolivo | 21 Pirlo | 22 Dossena | 23 Quagliarella | Valmentaja Lippi
1 Buffon | 2 Maggio | 3 Criscito | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 De Rossi | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Iaquinta | 10 Di Natale | 11 Gilardino | 12 Marchetti | 13 Bocchetti | 14 De Sanctis | 15 Marchisio | 16 Camoranesi | 17 Palombo | 18 Quagliarella | 19 Zambrotta | 20 Pazzini | 21 Pirlo | 22 Montolivo | 23 Bonucci | Valmentaja Lippi