Carolus-Duran

Carolus-Duran, kuva ehkä vuodelta 1880

Charles Auguste Émile Durand (4. heinäkuuta 1837 Lille – 17. helmikuuta 1917 Pariisi), tunnettu paremmin taiteilijanimellään Carolus-Duran, oli ranskalainen taidemaalari ja taideopettaja. Hän maalasi useita tyylikkäitä maalauksia Ranskan kolmannen tasavallan yläluokasta.

Elämänvaiheita

Carolus-Duran opiskeli taidetta ensiksi syntymäkaupungissaan, mistä siirtyi Pariisiin, missä oli François Souchonin oppilaana. Ensinäyttelynsä hän piti vuonna 1859. Tuolloin hänen töissään oli vahvoja vaikutteita hyvän ystävän, Gustave Courbet’n maalauksista. Hän tutustui tuolloin myös Pariisissa oleskelleeseen James McNeill Whistleriin. Jossain vaiheessa uransa alkua Charles Durand vaihtoi nimensä eksoottisempaan Carolus-Duraniin.

Taidetta opiskellessaan Carolus-Duran kapinoi aikansa taideopetusta vastaan, Hän ei pitänyt klassisen taiteen ihanteista, vaan päätti mennä suoraan juurille kopioiden Louvressa vanhojen mestareiden töitä. Tämä oli rohkeaa, sillä jokaisen nuoren taiteilijan olisi pitänyt ensiksi hakeutua jonkun vanhemman taiteilijan oppilaaksi ja suojatiksi.

Vuonna 1866 Carolus-Durand matkusti Espanjaan, missä ihastui maan taiteen värimaailmasta. Vuonna 1870 hän oleskeli Belgiassa ja vuonna 1872 hän palasi Pariisiin, missä avasi oman ateljeensa. Hänen ystäväpiiriinsä kuului tuolloin John Singer Sargent. Carolus-Durandista alkoi vähitellen tulla suosittu muotokuvamaalari. Vuonna 1876 Venäjälle suuntautunut matka antoi uusia vaikutteita hänen taiteelleen. Valtio tilasi häneltä vuonna 1878 Palais du Luxembourgin kattomaalaukset. Tähän aikaan hän alkoi saada kuuluisuutta myös taideopettajana.

Carolus-Durandin menestyksekäs ura toi myös erilaisia luottamustehtäviä. Vuonna 1890 hän oli mukana perustamassa Société Nationale des Beaux-Arts´ia ja hänet valittiin sen puheenjohtajaksi vuonna 1900. Vuonna 1904 hänestä tuli Ranskan Rooman instituutin johtajaksi.

Henri de Toulouse-Lautrec kutsui Carolus-Durandia "värien ruhtinaaksi" ja maisemamaalauksissaan hän osoitti tunteellisuutta ja ilmaisun vapautta. Carolus-Durandia pidettiin esteetikkona, mutta hän solmi ystävyyssuhteita myös aikansa nousevan taidesuuntauksen impressionismin edustajien, kuten Édouard Manet’n kanssa.

Ensimmäinen Carolus-Durandin koko elämäntyötä käsitellyt näyttely pidettiin vuonna 1919. Sen jälkeen lahjakkaan ja aikansa tähtitaiteilijan työt paljolti unohdettiin. Seuraava näyttely pidettiin vasta vuonna 2003.

Teoksia

• 
  Taiteilijan tytär Marie-Anne (1874)
• 
  Hauskanpitoa (1870)
• 
  Suudelma (1868) Omakuva vastavihityn vaimon kanssa.
• 
  Mademoiselle Croizetten ratsastajamuotokuva (1873)

Aiheesta muualla

• https://www.vangoghmuseum.nl/en/about/news-and-press/press-image-bank/images-in-the-picture/carolus-duran-1879 (Arkistoitu – Internet Archive)