Šofar
Šofar tai shofar on Tooran määritelmien mukaan puhtaan (košerin) eläimen, tavallisesti oinaan, vuohen tai lampaan sarvesta valmistettu soitin, jota käytetään juutalaisten juhlamenojen yhteydessä.
Šofar on yksi vanhimmista juutalaisista soittimista ja sen ulkomuoto ei juuri ole muuttunut vuosituhansien aikana. Raamatun aikana sitä käytettiin
- ilmoittamaan uudenkuun (roš hodeš) ja pyhiinvaellusjuhlien alku: ...Ja ilopäivinänne, juhlinanne sekä uudenkuun päivinä puhaltakaa torviin uhratessanne poltto- ja yhteysuhrejanne (4. Moos. 10:10)
- riemuvuoden (jovel) alku: Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne (3. Moos. 25:9)
- seitsemännen kuukauden (tišri) alkaessa, roš hašana: Seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapatinlepo, muistojuhla pasunaa soittaen, pyhä kokous (3. Moos. 23:24)
- uskonnollisissa kulkueissa: Niin koko Israel toi Herran liitonarkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa (1. Aikak. 15:28)
- Jerusalemin temppelissä säestyssoittimena: ...vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä (Ps. 86:6)
- sodissa signaalitorvena: Ja kun pitkä oinaansarven puhallus kuuluu, kun kuulette pasunan äänen, niin nostakoon koko kansa kovan sotahuudon... (Joos. 6:5)
Nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soitinmusiikki kuului oleellisena osana Jerusalemin temppelin palvelusmenoihin. Temppelin tuhon seurauksena kaikkinainen soitinten käyttö jumalanpalveluksissa kiellettiin surun merkiksi. Temppelin tuhouduttua šofaria sai soittaa sapattisin vain paikassa, jossa sanhedrin eli juutalainen ylin tuomioistuin sijaitsi 400eaa.-100jaa. Tuomioistuimen hajottua šofarin soitto sapattina loppui.
Nykyään šofarin liturginen käyttö rajoittuu elul-katumuskuukauteen, roš hašanaan, jom kippurin päätöspalvelukseen sekä jom ha'atsma'utiin. Vuonna 1967 Jerusalemissa soitettiin šofaria, kun kaupunki yhdistettiin uudelleen kuuden päivän sodan seurauksena.
Juutalaisen lain halakhan mukaan soittimia ei voi soittaa sapattina, edes silloin jos toinen roš hašanan päivistä osuu sapatiksi.
Soittotapoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Šofaria soitetaan kolmella eri tavalla:
- Teqia on pitkä, yhtenäinen soitto (Raamatun mukaan matala ääni)
- Ševarim nopea, vuoroin matalista ja korkeista perättäisistä äänistä koostuva soitto
- Terua on lyhyistä staccato-äänistä koostuva soitto (Raamatun mukaan korkea ääni)