Zhu De
Zhu De (kiin.: 朱德; pinyin: Zhū Dé; vanha suom. latinaistus Tšu-teh[1]; kunnianimi: 玉阶, Yùjiē; 1. joulukuuta 1886 – 6. heinäkuuta 1976) oli kiinalainen kommunistisen puolueen sotilasjohtaja ja valtiomies.
Zhu De | |
---|---|
朱德 | |
Kiinan kansankongressin puhemies | |
Edeltäjä | Dong Biwu |
Seuraaja | Song Qingling |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. joulukuuta 1886 Sichuan, Kiina |
Kuollut | 6. heinäkuuta 1976 (89 vuotta) Peking, Kiina |
Arvonimi | Kiinan marsalkka |
Puoliso |
Xiao Jufang Chen Yuzhen Wu Ruolan Kang Keqing |
Tiedot | |
Puolue | Kiinan kommunistinen puolue |
Hän syntyi Sichuanin maakunnassa ja aloitti uransa palkkasoturina Lounais-Kiinan sotapäälliköiden armeijoissa. Hän muutti 1920-luvun alussa ulkomaille opiskellakseen sotatieteitä Saksassa ja palasi Kiinaan palvelemaan Sun Yat-senin Guomindang-armeijan koulutusrykmentissä.
Vuonna 1922 Zhu liittyi salaa Kiinan kommunistiseen puolueeseen Zhou Enlain avustuksella. Zhu ja Mao Zedongin läheinen suhde alkoi epäonnistuneen Nanchangin kansannousun aikana vuonna 1927, kun molemmat miehet pakenivat Jinggangvuorille välttääkseen joukkojensa täydellisen tuhon. Näistä vaatimattomista alkutekijöistä Mao ja Zhu rakensivat puna-armeijan taitavaksi sissiryhmittymäksi, joka varmistivat ja laajensivat kommunistien hallitsemia alueita. Zhun rohkeus ja taito johtaa näitä miehiä tekivät hänestä suunnattoman arvovallan perikuvan ja paikallinen väestö kuvaili hänelle yliluonnollisia voimialähde?.
Pitkän marssin aikana Zhu De ja Zhang Guotao johtivat Puna-armeijan "läntistä kolonnaa", joka hädin tuskin selvisi perääntymisestä Sichuanin maakunnan lävitse. Yan’anissa Zhu ohjasi puna-armeijan uudelleenrakentamista Maon poliittisen ohjauksen avulla ja Kiinan-Japanin sodan (1937-1945) aikana hän piti hallussaan puna-armeijan ylipäällikön virkaa. Vuoden 1949 jälkeen Zhu nimettiin Kansan vapautusarmeijan ylipäälliköksi ja kommunistisen puolueen varapuheenjohtajaksi. Hän pysyi kuuluna ja kunnioitettuna valtiopäämiehenä kuolemaansa saakka heinäkuussa 1976, jolloin hän oli toiminut Kiinan kansankongressin puheenjohtajana vuodesta 1959 lähtien.
Lähteet
muokkaa- ↑ Facta, osa 9, s. 912. (8. p.) Porvoo Helsinki: WSOY: Tietosanakirja, 1977. ISBN 951-0-01489-3