Yrjö Roos
Yrjö Ilmari Roos (5. kesäkuuta 1891 Ikaalinen – 11. elokuuta 1926) oli komentaja, joka toimi Venäjän, Saksan ja Suomen laivastoissa, yleten Suomen laivaston komentajaksi talvella 1926.[1]
Roosin puoliso oli Mary Leidenius. Kuopion lyseosta ylioppilaaksi tullut Roos purjehti koululaiva Fawellilla 1907–1908, tuli merikadetiksi Venäjän keisarikunnan laivastoon 1911, suoritti merisotaopiston kurssin Pietarissa ja valmistui upseeriksi 1914. Luutnantiksi hän yleni Venäjän laivastossa 1916 ja kapteeniluutnantiksi 1917. Suomen sisällissodan puhjettua Roos siirtyi valkoisten sotavoimien palvelukseen, osallistuen muun muassa ns. Tarmon retkikuntaan helmikuussa 1918. Hänet komennettiin tämän jälkeen Saksan laivastoon, joka toimi Suomenlahden saaristossa sekä Helsingissä ja Hangossa. Laatokan puolustuksessa Roos toimi rannikkotykistörykmentti III:n päällikkönä. Suomen laivaston kapteeniluutnantti Roosista tuli syyskuussa 1918, komentajakapteeni joulukuussa 1919 ja komentaja toukokuussa 1923. Tykkivene Matti Kurjen päälliköksi Roos tuli 1919, laivaston esikunnan lippukapteeni hän oli 1923–1925, rannikkolaivueen päällikkö toukokuusta 1925 ja laivaston komentaja helmikuun alusta 1926. Roos menehtyi häkämyrkytykseen vartiomoottoriveneessä, tarkastusmatkalla Helsingin itäiseen saaristoon. Laivaston va. komentajana häntä seurasi Arvo Wirta.[1]