Wikipedia

Yksisarvinen

taruolento

Tämä artikkeli käsittelee taruolentoa. Yksisarvinen on myös tähdistö tai arvokkaan nuoren yrityksen nimitys.

Yksisarvinen on taruolento, joka kuvataan tavallisesti joko sirona valkeana hevosena tai nuorena vuohena, jolla on kierteinen sarvi keskellä otsaa.

Neito ja yksisarvinen. Domenico Zampieri, n. 1602.

Yksisarviset kuvataan tyypillisesti puhtaiksi olennoiksi, jotka antavat vain neitsyen koskea itseensä. Yksisarvisen pääviholliseksi kuvataan yleensä leijona. Yksisarvisen sarvesta tehdyn juoman tai juomisen yksisarvisen sarvesta tehdystä astiasta on uskottu esimerkiksi parantavan tauteja, suojaavan myrkyiltä ja toimivan lemmen nostattajana.

Yksisarvisesta kertovat kuvaukset olivat suosittuja etenkin keskiajan Euroopassa. Usko yksisarvisten olemassaoloon säilyi Euroopassa 1800-luvulle[1].

Kuvaukset

muokkaa
 
Ranskalainen gobeliini 1400-luvulta

Yksisarvinen esiintyy esimerkiksi saduissa ja loruissa, fantasia-aiheisessa taiteessa, vaakunoissa, gobeliineissa, Grimmin saduissa ja nykyisin yritystunnuksena.[2] Yksisarvinen mainitaan useasti myös keskiaikaisissa matkakertomuksissa, joissa matkaaja kertoo kohdanneensa sellaisen.[3] Myös Pohjois-Amerikasta on joitakin espanjalaisvalloittajien ja hollantilaisten kirjaamia havaintoja yksisarvisista.[1]

Tunnetuimpia yksisarvisaiheisia keskiaikaisia seinävaatteita säilytetään Musée de Clunyssa Pariisissa ja Metropolitanin taidemuseossa New Yorkissa. Niissä maidonvalkoinen yksisarvinen on kuin siro hevonen, jolla on pukinsorkat kuin peuralla. Sillä on ohut parta sekä pitkä, silkkinen harja ja häntä. Sarvi on pitkä ja suora ja nousee keskeltä otsaa.[4]

Tunnettuudestaan huolimatta yksisarvisista kertovia keskiaikaisia taruja on vain vähän verrattuna esimerkiksi lohikäärmeistä tai jättiläisistä kertoviin. Yksisarvisia esiintyy esimerkiksi kuningas Arthurin ja Aleksanteri Suuren legendoissa.[5] Tarinassa kuningas Arthur haaksirikkoutuu yksin rannalle. Etsiessään apua veneensä vetämisessä takaisin merelle hän kohtaa kääpiön, jonka pojan yksisarvinen kasvatti ja imetti. Pojasta kasvoi jättiläinen, joka tarinan lopussa vetää yhdessä yksisarvisen kanssa Arthurin veneen takaisin veteen.[6] Aleksanteri Suuren kerrotaan kohdanneen yksisarvisen ensi kertaa 13 vuoden ikäisenä. Legendojen mukaan Aleksanterin ratsu Bukefalos oli yksisarvinen, jolla hän ratsasti jokaiseen suureen taisteluunsa ja jolta hän sai myös luonteeseensa jaloja piirteitä. Bukefaloksen kuoltua taistelussa myös Aleksanterin onni kääntyi, ja hän kuoli pian itsekin.[7]

Varhaisin maininta yksisarvisesta länsimaisessa kirjallisuudessa on vuodelta 416 eaa. Ktesiakselta, joka oli nähnyt yksisarvisen Intiassa. Hänen kuvauksensa valkoisesta yksisarvisesta säilyi hyvin samanlaisena keskiaikaan saakka. Ktesiaksen yksisarvisen sarvi tosin oli valko-musta-punainen. Myös kreikkalainen Megasthenes kertoi yksisarvisesta bramiineilta kuulemiaan tarinoita käytyään Intiassa. Plinius vanhempi kuvaili ensimmäisellä vuosisadalla jaa. sarvikuonoa yksisarvisen nimellä (kreikk. monoceros), ja hänen uskottiin pitkään kuvanneenkin juuri yksisarvista.[8] Pliniuksen jälkeen roomalainen Claudius Aelianus kirjoitti paljon yksisarvisesta ja kuvaili sen taistelutapoja.[9]

Heprealaisen Raamatun kreikankielisessä käännöksessä eli Septuagintassa 200-luvulta eaa. härän hepreankielinen nimitys re’em käännettiin yksisarviseksi (monoceros).[9] Alkuperältään epäselvä, ilmeisesti 200-luvulla jaa. Aleksandriassa koottu bestiaari Physiologus kuvaili yksisarvista ja sen vangitsemista uskonnollisin painotuksin.[10]

Japanissa vastaavaa taruolentoa kutsutaan nimellä Kirin ja Kiinassa Ki-lin.[11]

Ulkomuoto ja käyttäytyminen

muokkaa

Yksisarvinen on länsimaisen taruston mukaan valkoinen hevosen kaltainen olento, jolla kasvaa kierteinen, terävä sarvi otsasta. Yksisarvinen on arka ja välttelevä eläin, ja siitä säteilee mystistä rauhaa ja viisautta.[12] Joskus yksisarvinen on kuvattu vaaleanpunaisena tai vuohena.[13][11]

Yksisarvisen silmien kerrotaan olevan syvänsiniset ja täynnä tähtiä. Yksisarvinen pystyy keskustelemaan ihmisen kanssa sanattomasti, telepaattisesti. Se ääntelee harvoin, mutta saattaa karjua raivokkaasti ja kauhistuttavasti jouduttuaan ahdistetuksi. Yksisarvinen ei ärsyynny helposti ja on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, jopa leijonan ystävä. Vangitsemisen edessä se kuitenkin taistelee urheasti viimeiseen asti. Yksisarvisen sarvi erittää myrkkyä, joten muut eläimet väistävät sitä esimerkiksi lähteellä ja myös pyrkivät suojelemaan sitä vihollisilta.[4]

Yksisarvinen on yksineläjä mutta pariutuu jälkeläisten kasvatuksen ajaksi. Joskus yksisarviset voivat kerääntyä laumaksi, ja niiden kerrotaan vaeltavan kerran vuodessa Eedenin puutarhan paikalle Eufratjoen suulle. Joissain kristittyjen legendoissa, joskaan ei Raamatussa, yksisarvisen kerrotaan olleen ensimmäinen Aadamin nimeämistä olennoista, minkä ansiosta Jumala antoi sille erityisen paljon sulokkuutta ja älyä. Aadamin ja Eevan sekä yksisarvisen välille syntyi syvä ystävyys, ja kun ihmiset karkotettiin Paratiisista, yksisarvinen seurasi heitä omasta tahdostaan. Sen seurauksena yksisarvinen on aina ollut läheinen juuri ihmisen kanssa, erityisesti naisten.[4]

Länsimaissa yksisarvista on pidetty villinä ja kesyttömänä, kun taas Lähi-idässä yksisarvinen oli rauhallinen eläin, joka toi onnea. Lähi-idässä yksisarvinen kuvattiin yleensä vuohta muistuttavana eläimenä, jolla oli kaviot ja pukinparta.[11]

Metsästys

muokkaa

Monet keskiaikaiset tarinat kertovat yksisarvisen metsästyksestä sen arvokkaan sarven vuoksi. Physiologuksessa kerrotaan, että yksisarvinen saatiin kiinni houkuttelemalla se ansaan kauniin neidon avulla, jonka syliin se mielellään tuli painamaan päänsä. Tämä ansoitustapa tunnettiin ennen Eurooppaa myös Etiopiassa, Lähi-idässä ja Intiassa. Kiinassa yksisarvista ei metsästetty.[14]

Sarvi

muokkaa
 
Keisari Ferdinand I:lle 1540 lahjoitettu ”yksisarvisen sarvi”.

Käyttö ja vaikutukset

muokkaa

Yksisarvisen sarvi on ollut haluttu, koska sillä on uskottu olleen parantavia tai maagisia ominaisuuksia. Sarvi nautittiin jauheena erikseen tai sekoitettuna toiseen lääkkeeseen, tai sarvesta tehdystä kupista juotiin. Monien tautien lisäksi sarven on uskottu parantavan myös tulehduksia, myrkytystä ja matoja. Sen uskottiin myös lisäävän nauttijansa onnellisuutta ja pitkää ikää. Sarven kerrottiin paljastavan myrkyn hikoilemalla ja vaihtamalla väriä sekä neutraloivan myrkyn, kun se kaadettiin sarvesta tehtyyn kuppiin. Tämä käsitys perustui vanhaan tarinaan, jossa yksisarvinen puhdistaa myrkyn muiden metsän eläinten juomavedestä koskettamalla sitä sarvellaan.[15][11]

Yksisarvisen sarvea on käytetty myös potenssilääkkeenä.[13] Eurooppalaisessa mytologiassa yksisarvisen sarven alkuperäinen seksuaalinen merkitys kuitenkin häivytettiin. Koska sarvi kasvoi keskellä otsaa, jossa henki asui, tulkittiin sarvi pikemminkin henkisyyden symboliksi. Yksisarvisesta tuli näin puhtauden ja voiman vertauskuva.[16]

Yksisarvisen sarven juuressa on uskottu olleen joskus salaperäinen punainen ”rubiini”. Sen on arveltu suojelevan myrkyltä, rutolta sekä surulta ja painajaisilta, kun sitä pidettiin amulettina tai nautittiin jauheena. Rubiini mainitaan usein esimerkiksi Aleksanteri Suuren legendoissa.[17]

Kysyntä

muokkaa

Yksisarvisen sarvena pidettyjen tavaroiden kysyntä nousi huippuunsa 1500-luvulla, ja melkein jokainen eurooppalainen ylimys omisti palan sarvea. Jauhettua sarvea myytiin jopa kymmenen kertaa kalliimmalla kuin kultaa. Kokonaiset sarvet olivat kuitenkin harvinaisia ja siksi hyvin arvokkaita, jopa kokonaisten kaupunkien hintaisia. Paavi Klemens VII maksoi kokonaisesta sarvesta 17 000 dukaattia ja lahjoitti sen Ranskan kuninkaan pojalle vuonna 1533[18]. Venäjän tsaari kantoi kruunajaisissaan vuonna 1584 valtikkaa, jossa oli metrin mittainen yksisarvisen sarvi, joka oli ostettu 7 000 hopeamarkalla Augsburgista. Englannin kuningatar Elisabet I omisti 10 000 punnan (nykyrahassa 10 miljoonaa) arvoisen sarven. Hänen seuraajansa Jaakko I osti itselleen myös sarven, mutta se osoittautui testissä väärennökseksi. Aikanaan epäaidoksikin todetut sarvet ovat nykyisin arvokkaita: esimerkiksi Christie’sin huutokaupassa myytiin vuonna 1994 epäaito sarvi lähes puolella miljoonalla Englannin punnalla.[19]

Tavallinen rahvas sai yksisarvisen sarvia nähdäkseen kirkoissa, joissa niitä usein esiteltiin julkisesti. Sarvia oli esimerkiksi Venetsian Pyhän Markuksen kirkossa, Milanon katedraalissa, St. Paulin katedraalissa ja Westminster Abbeyssa.[20]

Aitous

muokkaa

Sarven aitous voitiin yrittää selvittää testeillä, esimerkiksi upottamalla se veteen, jolloin veden pitäisi kuplia, tai sulkemalla se astiaan skorpionien kanssa, jotka aidon sarven pitäisi tappaa. Aito sarvi myös hikoilee myrkyn lähellä ja tuoksuu makealta poltettaessa. Hämähäkin uskottiin välttävän aitoon sarveen kastetun veden ylittämistä. Sarven aitoutta kehotettiin 1600-luvulla testaamaan antamalla sitä arsenikilla myrkytetylle kyyhkyselle.[21]

Yksisarvisen sarvijauhetta tehtiin usein muiden eläinten sarvista ja luista, ja sitä käsiteltiin jotta se vaikuttaisi aidolta testeissä. Joskus sarvia kaiverrettiin ja suoristettiin norsunluusta tai mursun syöksyhampaista. Stalagmiitteja ja fossilisoituneita luita esiteltiin usein yksisarvisen fossiloituneina sarvina. Sarvikuonon sarvia uskoteltiin yksisarvisen sarviksi ennen kuin sarvikuonot opittiin erottamaan yksisarvisista. Pohjoisissa vesissä elävän sarvivalaan sarvi oli yleisin yksisarvisen sarveksi uskoteltu esine, ja suurin osa säilyneistä väärennöksistä on juuri sen sarvia, joita skandinaaviset kalastajat löysivät ja myivät Eurooppaan ja itämaihin.[22] Tanskan kuninkaat valvoivat sarvivalaan sarvikauppaa pitkään. Huijaus paljastui vasta 1600-luvulla, ja sarven hinta romahti.[23]

Vaakunaeläimenä ja tunnuksena

muokkaa
 
Yhdistyneen kuningaskunnan vaakunan Skotlannissa käytetty muoto. Skotlannin yksisarvinen vasemmalla.

Skotlannin vaakunassa ja sen seurauksena myös Yhdistyneen kuningaskunnan vaakunassa esiintyy yksisarvinen. Skotlannin vaakunassa yksisarvinen on ollut ainakin 1300-luvun lopulta lähtien.[24] Yksisarvinen nähtiin keskiajalla usein Jeesuksen symbolina, minkä johdosta moni kardinaali ja piispa otti yksisarvisen koristeaiheekseen. Myös monet ritarit yhdistivät yksisarvisen ja ritarillisuuden toisiinsa.[25] Leijona kuvattiin yleensä yksisarvisen päävihollisena.[26]

Suomessa Veljekset Keskinen käyttää yristystunnuksinaan yksisarvista ja yksisarvisen kultaista onnenkenkää.[27]

Yksisarvinen taiteessa

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Suckling 1996, s. 84.
  2. ↑ Suckling 1996, s. 6–7.
  3. ↑ Suckling 1996, s. 38–39.
  4. ↑ a b c Suckling 1996, s. 8.
  5. ↑ Suckling 1996, s. 10–11.
  6. ↑ Suckling 1996, s. 28–31.
  7. ↑ Suckling 1996, s. 69–75.
  8. ↑ Suckling 1996, s. 54–57.
  9. ↑ a b Suckling 1996, s. 58.
  10. ↑ Suckling 1996, s. 61.
  11. ↑ a b c d Micha F. Lindemans: Unicorn Encyclopedia Mythica from Encyclopedia Mythica Online. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 12.11.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Suckling 1996, s. 6.
  13. ↑ a b Unicorn Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 12.11.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Suckling 1996, s. 8–9.
  15. ↑ Suckling 1996, s. 40–43.
  16. ↑ Biedermann 1993, s. 425.
  17. ↑ Suckling 1996, s. 52–53.
  18. ↑ Exotic fake unicorn horn that cost pounds 12 auctioned for pounds 441,500 The Independent. 6.7.1994. Viitattu 9.1.2016.
  19. ↑ Suckling 1996, s. 42–45.
  20. ↑ Suckling 1996, s. 44.
  21. ↑ Suckling 1996, s. 44–45.
  22. ↑ Suckling 1996, s. 46–47.
  23. ↑ Suckling 1996, s. 49.
  24. ↑ Suckling 1996, s. 91.
  25. ↑ Suckling 1996, s. 96–98.
  26. ↑ Suckling 1996, s. 102.
  27. ↑ OnnenKenkä-monumentti sai vihdoin 22 vuoden jälkeen yksisarvinen-patsaansa tuuri.fi. Viitattu 4.4.2023. (suomeksi)

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yksisarvinen&oldid=22821974”