Yasuhiro Nakasone
Yasuhiro Nakasone (jap. 中曽根康弘, Nakasone Yasuhiro, 27. toukokuuta 1918 – 29. marraskuuta 2019[1]) oli japanilainen poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä vuosina 1982–1987. Nakasone tuli tunnetuksi nationalistisesta aatteestaan ja toimi G8-konferenssin isäntänä vuonna 1986. Hän oli Japanin liberaalidemokraattisen puolueen jäsen.
| Yasuhiro Nakasone | |
|---|---|
| 中曽根康弘 | |
 |
|
| Japanin pääministeri | |
| Monarkki | Hirohito |
| Edeltäjä | Zenko Suzuki |
| Seuraaja | Noboru Takeshita |
| Kansanedustaja | |
|
1947–2003
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1918 Takasaki, Gunman prefektuuri |
| Kuollut | 29. marraskuuta 2019 (101 vuotta) |
| Puoliso | Tsutako Kobayashi |
| Tiedot | |
| Puolue | Japanin liberaalidemokraattinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Elämäkerta
muokkaaYasuhiro Nakasone syntyi Takasakin kaupungissa Gunman prefektuurissa. Hänen isänsä oli varakas puutavarakauppias. Perheessä oli kuusi lasta, joista Yasuhiro oli toiseksi vanhin.[2]
Nakasone opiskeli Tokion yliopistossa ja liittyi sitten sisäministeriön työntekijäksi.[2][3] Hän palveli Tyynenmeren sodan aikana laivastossa ja yleni kapteeniluutnantiksi asti.[4]
Nakasone valittiin Japanin edustajainhuoneen jäseneksi vuonna 1947 sen nuorimpana jäsenenä. 1950-luvulla hän ajoi voimakkaasti ydinvoiman käyttöön ottamista Japanissa. Hän toimi ennen pääministeriyttään muun muassa kauppa- ja teollisuusministerin sekä liikenneministerin tehtävissä.[1][4]
Pääministerinä
muokkaaNakasonesta tuli pääministeri osittain Kakuei Tanakan vaikutuksesta. Tanaka oli toiminut pääministerinä vuosina 1972–1974, mutta hänellä oli myös sen jälkeen paljon vaikutusvaltaa Japanin politiikassa. Nakasonen hallituksesta nimitettiin poliittisissa piireissä myös nimitystä "Tanakasone-hallitus" osoituksena Tanakan vaikutusvallasta.[3]
Vuonna 1983 Nakasonesta tuli ensimmäinen sodanjälkeinen Japanin pääministeri, joka vieraili Etelä-Koreassa. Hänestä tuli vuonna 1985 myös ensimmäinen kiistellyssä Yasukunin pyhäkössä vieraillut pääministeri. Hän kuitenkin lopetti vierailut Yasukuniin Kiinan voimakkaan arvostelun vuoksi.[1][3]
Nakasonen pääministeriyden aikana solmittua Plaza-sopimusta pidetään usein Japanin kuplatalouden alkuna. Sopimus salli jenin arvon nousta dollarin kustannuksella, mikä kasvatti kauppatasetta. Talouskupla puhkesi Nakasonen pääministeriyden jälkeen 1990-luvun alussa.[1]
Japanin ja Yhdysvaltain välinen puolustusyhteistyö tiivistyi Nakasonen ollessa pääministerinä. Aiempi kielto luovuttaa sotateollista teknologiaa ulkomaille kumottiin Yhdysvaltain osalta. Japani kehitti Yhdysvaltain kanssa uutta FSX-hävittäjälentokonetta, ja vuonna 1986 Nakasone suostui siihen, että Japani osallistuisi Ronald Reaganin Strategic Defense Initiative -ohjelman kehitystyöhön.[5]
Itsepuolustusvoimien budjetin osuus valtion budjetista nostettiin Nakasonen pääministeriyden lopulla vuonna 1987 ensimmäistä kertaa yli yhteen prosenttiin.[5][2] Nostoa kuitenkin vastustettiin niin paljon, että budjetti laskettiin vuoteen 1990 mennessä takaisin alle prosenttiin.[5][6] Nakasone olisi vuonna 1987 halunnut myös lähettää japanilaisia miinanraivaajia Persianlahdelle, mutta tämä kaatui pelkoon siitä, että alukset joutuisivat taistelutilanteeseen.[6]
Nakasonen pääministeriyden aikana Japanin valtionrautatiet yksityistettiin vuonna 1987. Samoin tehtiin myös maan telelaitokselle sekä valtiolliselle tupakkatehtaalle.[4]
Nakasone yritti saada Japaniin arvonlisäveron, mutta asia ei ehtinyt toteutua hänen pääministeriytensä aikana. Arvonlisävero otettiin kuitenkin käyttöön häntä pääministerinä seuranneen Noboru Takeshitan kaudella.[2]
Pääministeriyden jälkeen
muokkaaNakasone erosi vuonna 1989 liberaalidemokraattisesta puolueesta, mutta palasi sen jäseneksi kaksi vuotta myöhemmin.[1] Hän julkaisi vuonna 1992 omaelämäkertansa.[2] Vuonna 1997 hänestä tuli Japanin Krysanteemiritarikunnan jäsen .[1]
Pääministeri Jun’ichirō Koizumi pyysi 85-vuotiasta Nakasonea eroamaan alahuoneesta vuonna 2003, jotta nuorempi poliitikko voisi ottaa hänen paikkansa. Nakasone totteli, mutta paheksui Koizumin toimintaa ja syytti häntä syrjinnästä ja kunnioituksen puutteesta.[1][4]
Nakasone kuoli tokiolaisessa sairaalassa 101-vuotiaana 29. marraskuuta 2019.[1][4]
Näkemyksiä
muokkaaNakasone arvosteli elämänsä aikana Japanin perustuslain 9. pykälää, joka kieltää Japania käymästä sotia. Vielä eläkkeelle siirryttyäänkin hän halusi saada perustuslakia muutetuksi.[1][4]
Vuonna 1986 Nakasone esitti liberaalidemokraattisen puolueen seminaarissa, että Japanin taloudellinen menestys johtui siitä, ettei maassa ollut "vähemmän älykkäitä" vähemmistöryhmiä. Hän myös esitti, että mustat ja latinot laskevat Yhdysvaltain keskimääräistä älykkyystasoa.[1][4]
Perhe
muokkaaNakasone meni vuonna 1945 naimisiin Tsutako Kobayashin kanssa. Avioliitto kesti 67 vuotta ja päättyi vaimon kuolemaan vuonna 2012. Pariskunta sai kolme lasta. Heistä Hirofumi Nakasone on toiminut Japanin opetusministerinä 1999–2000 ja ulkoministerinä 2008–2009.[2][4]
Lähteet
muokkaa- Hook, Glenn D.: Japan's International Relations: Politics, Economics and Security. Routledge, 2005. ISBN 978-0-415-33638-3 (englanniksi)
- Singh, Bhubhindar: Japan's Security Identity: From a Peace State to an International State. Routledge, 2013. ISBN 978-0-415-46336-2 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j Ex-Japanese Prime Minister Yasuhiro Nakasone dies at 101 Kyodo News. 29.11.2019. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Yasuhiro Nakasone, Japanese prime minister who put his country ‘on the world map’ and admired Reagan and Thatcher – obituary The Telegraph. 29.11.2019. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Onishi, Norimitsu: Yasuhiro Nakasone, Assertive Prime Minister of Japan, Dies at 101 The New York Times. 28.11.2019. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Yamaguchi, Mari: Yasuhiro Nakasone, Japanese prime minister in the 1980s, dies at 101 The Washington Post. 29.11.2019. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Hook 2005, s. 138
- ↑ a b Singh 2013, s. 103–104
Kirjallisuutta
muokkaa- Hattori, Ryuji: Fighting Japan's Cold War: Prime Minister Yasuhiro Nakasone and His Times. Routledge, 2023. ISBN 978-1-032-39909-6 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yasuhiro Nakasone Wikimedia Commonsissa