Wolfsschanze

Führerhauptquartier Wolfsschanze (suom. Johtajan päämaja Sudenpesä) oli koodinimi, jota käytettiin Adolf Hitlerin Itä-Preussissa sijainneesta päämajasta toisen maailmansodan aikana. Hitleriä vastaan tehty murhayritys tehtiin 20. heinäkuuta 1944 juuri siellä.

Martin Bormannin bunkkerin jäännökset

Sudenpesä jäännökset sijaitsevat nykyisen Puolan alueella lähellä Kętrzynia (saks. Rastenburg), joka oli sodan aikana osa natsi-Saksan Itä-Preussin maakuntaa. Alueesta tuli osa Puolan kansantasavaltaa sodan päätyttyä. Päätös Sudenpesän rakentamisesta tehtiin 27–29.8.1940 kun Hitlerin avustajat eversti Rudolf Schmundt ja majuri Gerhard Engel, sekä varusteluministeri Fritz Todt etsiessään paikkaa päämajalle ja kävivät tutustumassa Gierłożin metsäalueeseen. Se sijaitsi strategisesti hyvällä paikalla harvaan asutulla seudulla. Sinne oli hyvät tiet ja sieltä pääsi nopeasti Berliiniin, lisäksi sen ympärillä oli järviä ja vesistöjä jotka vaikeuttaisivat mahdollista hyökkäämistä sinne.

Sudenpesä koostui joukosta bunkkereita ja rakennuksia metsäisellä alueella, minne pystytettiin yhteensä noin 200 betonibunkkeria ja rakennusta sekä lentokenttä. Rakennustyö suoritettiin vuonna 1941 juuri ennen operaatio Barbarossaan alkua 22. kesäkuuta 1941. Valmistumisensa jälkeen siellä oli töissä noin 2 000 henkeä. Eri vyöhykkeet oli erotettu toisistaan niitä ympäröivillä puolustusrakennelmilla joita oli vahvistettu moninkertaisin piikkilangoin ja miinakentin. Siinä oli kolme turvallisuusvyöhykkettä, joista Sperrkeiss I, eli turvallisuusvyöhyke 1, oli tarkimmmin vartioitu ja sen sisällä sijaitsi Hitlerin bunkkeri, 10 muuta teräsbetonista bunkkeria ja se oli ympäröity teräsaidalla. Hitler saapui alueelle ensimmäistä kertaa Barbarossan aattona 21. kesäkuuta 1941 ja poistui sieltä viimeisen kerran 22. marraskuuta 1944. Sodan aikana hän oleskeli Sudenpesässa yli 800 päivää.

Räjähteiden määrä oli valtava, kun saksalaiset yrittivät tuhota bunkkerit sudenpesässä. Räjähteet liikuttivat bunkkerin kattoa, joka on kaksi metriä paksua teräsbetonia.

Paremmin säilynyt Sudenpesän bunkkeri.

Sudenpesä hylättiin vasta 1944 puna-armeijan lähestyessä Itä-Preussia, jolloin Wehrmacht alotti 20. marraskuuta 1944 operaation Sudenpesän räjäyttämiseksi ja se kärsi huomattavia vaurioita ennen vetäytymistä suoritetuissa räjäytyksissä. Hitlerin mielestä päämaja oli liian arvokas jätettäväksi ehjänä venäläisten käsiin. Puolan armeija raivasi kymmenen vuoden aikana aluetta ympäröiviltä laajoilta miinakentiltä noin 54 000 miinaa, ja nykyisin siellä toimii ympäri vuoden avoinna oleva museo. Raunioituneenakin Sudenpesä on ollut suosittu matkailukohde, jossa käy vuosittain noin 300 000 matkailijaa. Siellä on myös Hitlerin murhaa yrittäneille pystytetty muistomerkki.

Hitlerin itsestään käyttämä lempinimi oli sutta tarkoittava Wolf. Hän alkoi käyttää nimeä 1920-luvun alkupuolella ja hänen lähipiirinsä käytössä se pysyi sodan loppuun. Useilla muillakin Hitlerin käyttämillä päämajoilla, muun muassa Wolfsschluchtilla (”Sudenrotko”) Belgiassa ja Wehrwolfilla (”Ihmissusi”) Ukrainassa, on sama liite. Myös etymologiassa hänen etunimensä Adolf johdetaan sanasta wolf, joka on nykyaikainen muoto muinaisgermaanisesta nimestä Adelwolf, ”jalo susi”.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wolfsschanze Wikimedia Commonsissa

• Wolf´s Lair. Hitler´s Head Quarters. Turisti-info. Wilczy Szaniec. (englanniksi). Viitattu 23.7.2014.