William Wilberforce
William Wilberforce (24. elokuuta 1759 Kingston upon Hull, Englanti – 29. heinäkuuta 1833 Lontoo, Englanti) oli englantilainen poliitikko ja evankelikaali. Cambridgen yliopistosta valmistunut Wilberforce valittiin parlamenttiin vuonna 1780, ja hän istui siellä vuoteen 1825 saakka.[1]
Ura parlamentissa
muokkaaWilberforce pyrki parlamenttiurallaan ajamaan sosiaalisia uudistuksia ja erityisesti parantamaan tehdastyöläisten asemaa[1]. Orjakaupan Brittiläisen imperiumin alueella kieltäviä lakialoitteita hän teki 18 vuoden ajan, kunnes laki lopulta hyväksyttiin 1807. Hänen aloitteestaan asia tuli esille myös Wienin kongressissa, ja tuloksena oli orjakaupan kieltäviä kansainvälisiä sopimuksia.[2] Wilberforcella oli merkittävä vaikutus parlamentin vuonna 1813 tekemään päätökseen sallia lähetyssaarnaajien pääsy Intiaan.[3] Orjien vapauttamisesta imperiumin alueella päättänyt laki hyväksyttiin 1833. Politiikasta jo vetäytynyt Wilberforce kuoli pian lain hyväksymisen jälkeen. Hänet on haudattu Westminster Abbeyyn.[1]
Perhesuhteet
muokkaaVuonna 1797 William Wilberforce meni naimisiin Barbara Spoonerin kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä ja neljä poikaa. Yksi Wilberforcen pojista oli piispa Samuel Wilberforce.[4][3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c William Wilberforce (1759–1833) BBC. Viitattu 16.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Wilberforce 1., William W., Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ a b William Wilberforce encyclopedia.com.
- ↑ Wilberforce 2., Samuel W., Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta William Wilberforce Wikimedia Commonsissa