Vuoristo-Karabah

Vuoristo-Karabah (azer. Dağlıq Qarabağ, arm. Արցախ, Arc’ax, myös Լեռնային Ղարաբաղ, Leṙnayin Ġarabaġ, ven. Нагорный Карабах, Nagornyi Karabah) on maantieteellinen alue Etelä-Kaukasiassa.

Neuvostojohtaja Stalin liitti alueen Azerbaidžaniin. Alueella oli 1980-luvulla kansallisuuskiistoja. Niiden takia armenialaiset kansallismieliset irrottivat alueen Armenian tuella Azerbaidžanista vuonna 1991. Aluetta hallitsi vuoteen 2023 pääosin itsenäinen Artsakhin tasavalta.

Alue on pinta-alaltaan noin 4 400 neliökilometriä.^[1] Vuonna 2013 Vuoristo-Karabahin tasavalta ilmoitti väkiluvukseen 148 100 asukasta. ^[2] Vuoristo-Karabahin asukkaista pääosa oli etnisesti armenialaisia. Karabah (Karabagh) on peräisin turkin ja persian kielistä ja se tarkoittaa "mustaa puutarhaa". Paikalliset asukkaat käyttävät nykyisin mieluiten muinaista nimeä "Artsakh".^[1]

Historia

Pääartikkeli: Vuoristo-Karabahin historia

Vuoristo-Karabahia asuttivat vuosisatojen ajan kristityt armenialaiset ja islaminuskoiset azerit. 1700-luvun lopussa alue oli itsenäinen Karabahin kaanikunta.^[3] Alue liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1800-luvulla.^[1] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto perusti Vuoristo-Karabahin autonomisen alueen Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan sisälle.

Kun Neuvostoliiton valta alueella hiipui 1980-luvulla, armenialaisten ja azerien väliset yhteenotot lisääntyivät. Paikallishallinto halusi liittyä Armeniaan ja julisti maan irti Azerbaidžanista 1988. Armenialaiset ja azerit karkottivat toisiaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991 Vuoristo-Karabah julistautui itsenäiseksi tasavallaksi. Neuvostojoukkojen lähtö kiihdytti 1980-luvulla alkaneen konfliktin täydeksi sodaksi vuonna 1992. Sodassa arviolta 20 000–30 000 ihmistä menetti henkensä. Armenialaiset joukot onnistuivat saamaan alueen hallintaansa. Armenialaiset myös miehittävät Azerbaidžanin alueita Vuoristo-Karabahin ulkopuolelta ja loivat näin maayhteyden Karabahin ja Armenian välille. Vuonna 1994 osapuolet suostuivat aselepoon.^[1]. Rauha jäi solmimatta ja ajoittainen rajakahakointi jatkui. Azerbaidžan on ajoittain uhannut liittää alueen takaisin itseensä.

Vuoristo-Karabahin kiista pysyi vuosikymmenien ajan jäätyneenä konfliktina, kunnes vuonna 2020 Azerbaidžan aloitti sodan, jossa se valtasi suuren osan Vuoristo-Karabahia itselleen.^[4]^[5] Euroopan unioni ilmaisi lokakuussa 2020 olevansa ”erittäin huolissaan” tilanteen kärjistymisestä, ja EU:n ulkosuhteista vastannut Josep Borrell vetosi osapuoliin, jotta nämä sitoutuisivat Ranskan, Venäjän ja Yhdysvaltain muodostaman niin kutsutun Minskin ryhmän tukemiin rauhanneuvotteluihin. Venäjä oli Vuoristo-Karabahin kriisin suhteen vaikeassa välikädessä, sillä se oli Armenian liittolainen, mutta pyrki pitämään hyviä suhteita myös Azerbaidžaniin ja sen liittolaiseen Turkkiin.^[6]

Azerit aloittivat vuonna 2023 sotilasoperaation. Se johti separatistien antautumiseen ja alueen liittämiseen Azerbaidžaniin.^[7] YK:n mukaan yli 100 000 armenialaista oli paennut Vuoristo-Karabahista Armeniaan syyskuun 2023 loppuun mennessä. Armenian pääministeri Nikol Pašinjan luonnehti armenialaisten joukkopakoa etniseksi puhdistukseksi. Azerbaidžan kiisti jyrkästi Armenian syytökset ja vakuutti kaikkien pakolaisten lähteneen Vuoristo-Karabahista omasta tahdostaan. Azerbaidžanin on epäilty käyttäneen hyväkseen Armeniaa tukeneen Venäjän keskittymistä hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Toisaalta on uskottu Venäjän antaneen hiljaisen hyväksyntänsä Azerbaidžanin operaatiolle. Yksikään YK:n jäsenvaltio ei koskaan tunnustanut etnisesti armenialaisen Vuoristo-Karabahin itsenäisyyttä Azerbaidžanista.^[8]