Wikipedia

Ville Peltonen

suomalainen jääkiekkoilija

Ville Sakari Peltonen[1] (s. 24. toukokuuta 1973 Vantaa) on suomalainen entinen jääkiekkoilija, nykyinen jääkiekkovalmentaja. Hän toimii Helsingin IFK:n päävalmentajana. Peltonen oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä ja hän pelasi mittavan ammattilaisuran eri maiden pääsarjoissa.[2] Ville Peltosen isä on entinen maajoukkuejääkiekkoilija Esa Peltonen.[3]

Ville Peltonen
Henkilötiedot
Syntynyt24. toukokuuta 1973 (ikä 51)
Vantaa, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Vili
Pelipaikka hyökkääjä
Maila vasen
Pituus 180 cm
Paino 85 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1991–2014
Seurat Helsingin IFK (SML)
Helsingin Jokerit (SML)
San Jose Sharks (NHL)
Nashville Predators (NHL)
Florida Panthers (NHL)
Kansas City Blades (IHL)
Milwaukee Admirals (IHL)
Kentucky Thoroughblades (AHL)
Västra Frölunda (Elitserien)
HC Lugano (NLA)
Dinamo Minsk (KHL)
NHL-varaus 58. varaus, 1993
San Jose Sharks

Peltosen ammattilaisura käynnistyi Helsingin IFK:ssa kaudella 1991–1992. San Jose Sharks varasi Peltosen NHL:ään vuoden 1993 varaustilaisuudessa numerolla 58, ja Peltonen siirtyi NHL:ään kaudeksi 1995–1996 voitettuaan jääkiekon maailmanmestaruuden vuoden 1995 keväällä. Hän pelasi NHL:ssä kahdeksan kauden ajan ja edusti San Josen ohella myös Nashville Predatorsia ja Florida Panthersia.

Helsingin IFK:n ja kolmen eri NHL-organisaation ohella Peltonen pelasi paljon myös Euroopassa. Ruotsin SHL:ssä hän edusti Västra Frölundaa, Jääkiekon SM-liigassa IFK:n ohella Helsingin Jokereita, Sveitsin NLA:ssa HC Luganoa ja Venäjän KHL:ssä Dinamo Minskiä. Uransa neljä viimeistä kautta hän pelasi IFK:ssa joukkueensa kapteenina.

Peltonen on yksi menestyneimmistä suomalaiskiekkoilijoista. Hän saavutti urallaan neljä olympiamitalia (hopea ja kolme pronssia). Lisäksi hänellä on kahdeksan MM-mitalia; yksi kulta, neljä hopeaa ja kolme pronssia sekä toinen sija maailmancupista. Seuratasolla hän voitti kaksi Suomen mestaruutta vuosina 2002 ja 2011 sekä Sveitsin mestaruuden vuonna 2006. Peltonen on jaetulla kärkisijalla eniten olympiamitaleita saavuttaneista jääkiekkoilijoista.[4]

Peltonen muistetaan erityisesti vuoden 1995 MM-kilpailujen ratkaisijana finaalin kolmella maalillaan.[5][6] Peltonen on Leijonatilastojen ykkönen arvokisamitaleissa (13), arvokisojen pisteissä 46 62=108 (143 ottelua), sekä MM-kisojen pisteissä 34 47=81 (105 ottelua). Hän pelasi yhteensä 261 A-maaottelua tehopistein 81 102=183.

Suomen jääkiekkomaajoukkue on jäädyttänyt Peltosen pelinumeron 16.[7]

Ura

muokkaa

Seuraura

muokkaa

Uran alku Suomessa (1990–1995)

muokkaa

Peltosen isä Esa oli huipputason maajoukkuekiekkoilija, joka pelasi neljissä olympiakisoissa. Ville Peltosen kasvattajaseura on Nurmijärven Kurra Hockey.[8][9] Hän siirtyi 10-vuotiaana Nurmijärven Kurrasta Etelä-Vantaan Urheilijoihin, josta hän myöhemmin siirtyi HIFK:hon.[10] Peltonen pelasi HIFK:n A-junioreissa kaudella 1990–1991. Kaudella 1991–1992 Peltonen nousi HIFK:n edustusmiehistöön SM-liigaan, jossa hän pelasi kuusi ottelua. Suurimman osan kaudesta Peltonen pelasi A-junioreissa.[8] Kauden 1992–1993 Peltonen vietti pääosin SM-liigassa ja hän teki 37 tehopistettä 46 ottelussa. Hän sai kauden jälkeen parhaan tulokkaan Jarmo Wasama -palkinto.[11][12] San Jose Sharks varasi Peltosen NHL:ään vuonna 1993 kolmannella kierroksella vuorolla 58.[8] Kaudella 1993–1994 Peltonen teki 38 pistettä ja seuraavalla 36.

Siirto Pohjois-Amerikkaan; San Jose Sharks ja Nashville Predators (1995–2001)

muokkaa

Kaudeksi 1995–1996 Peltonen siirtyi menestyksekkäiden MM-kisojen jälkeen NHL:ään San Jose Sharksiin. Hän pelasi debyyttikaudellaan NHL:ssä 31 ottelua, joissa teki 13 tehopistettä. Osan kaudesta hän pelasi San Josen farmijoukkueessa IHL:n Kansas City Bladesissa. Seuraavalla kaudella Peltonen pelasi NHL:ssä vähemmän, mutta AHL:ssä hän teki 22 30=52 tehopistettä.[8]

Kaudeksi 1997–1998 Peltonen siirtyi Ruotsin Elitserieniin Frölunda HC:hen. Hän voitti tuolloin sarjan pistepörssin 51 pisteellä. Onnistuneen kauden jälkeen Peltonen palasi NHL:ään, tällä kertaa Nashville Predatorsin joukkueeseen. Kausi alkoikin lupaavasti; 14:ssä ensimmäisessä ottelussa hän teki tehopisteet 5 5=10, mutta sitten paha olkapäävamma päätti koko kauden hänen osaltaan. Seuraavalla kaudella hän pelasi 79 ottelussa. Kausi 2000–2001 oli Peltosen viimeinen Nashvillessä. Hän teki 3 1=4 tehopistettä 23 ottelussa. Hän pelasi loppukauden Milwaukee Admiralsissa, jossa hänet valittiin sarjan tähdistökentälliseen.[12]

Paluu Suomeen ja Sveitsin vuodet (2001–2006)

muokkaa

Kaudella 2001–2002 Peltonen siirtyi Jokereihin tullen samalla valituksi joukkueen kapteeniksi. Kyseisellä kaudella Peltonen kärsi loukkaantumisista pelaten vain 30 ottelua tehopistein 11 18=29. Kaudella 2002–2003 hän jatkoi Jokereissa, tällä kertaa tehopistein 23 19=42.[8] Jääkiekkotoimittajat myönsivät Peltoselle vuoden herrasmiespelaajalle annettavan Raimo Kilpiö -palkinnon[13] sekä valinnan liigan tähdistökentälliseen.[14] Kaudeksi 2003–2004 Peltonen siirtyi Sveitsin Nationalliga A:n HC Luganoon. Hän pelasi erinomaisen kauden tehden runkosarjassa tehopisteet 28 44=72. Peltonen voitti sarjan pistepörssin ja hänet valittiin tähdistökentälliseen. Seuraavalla kaudella hän teki 56 tehopistettä. Kaudella 2005–2006 Peltonen teki 39 runkosarjapelissään tehopisteet 23 25=48. Kausi huipentui Nationalligan mestaruuteen kapteeni Peltosen ollessa pudotuspelien paras maalintekijä.[8]

Paluu NHL:ään (2006–2009)

muokkaa
 
Peltonen (vas.) ja Nathan Horton Florida Panthersissa.

Kaudeksi 2006–2007 Peltonen palasi 33-vuotiaana viiden vuoden tauon jälkeen NHL:ään, nyt Florida Panthersiin, jossa hän saavutti 72 ottelussa tehopisteet 17 20=37. Toisella Florida-kaudellaan 2007–2008 Peltosen tehopisteet olivat 5 15=20 56 ottelussa.[8] Kautta häiritsi jalkamurtuma, jonka takia Peltoselta jäi väliin 24 ottelua.[15] Häneltä jäi väliin loukkaantumisten takia vain muutama ottelu kaudella 2008–2009.[15] Peltosen kolmannen ja viimeisen Florida Panthers -kauden tehopisteiksi tulivat 79 ottelussa 12 19=31.[8]

Kausi KHL:ssä (2009–2010)

muokkaa

Kaudeksi 2009–2010 Peltonen siirtyi KHL:ssä pelaavaan valkovenäläiseen Dinamo Minskiin, jossa hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi.[16][17] Hänet valittiin myös sarjan vuosittaiseen tähdistöotteluun. Peltonen teki suuresta roolista huolimatta vain 6 20 tehopistettä ja oli kesken kauden siirtymässä TsSKA Moskovaan.[18]

Paluu HIFK:hon (2010–2014)

muokkaa

Toukokuussa 2010 Peltonen palasi SM-liigaan HIFK:n riveihin kaksivuotisella sopimuksella.[2] Hän toimi joukkueen kapteenina.[8] Maaliskuussa 2011 Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Petteri Linnavalli arvioi Ville Peltosen SM-liigan runkosarjan (2010–2011) parhaaksi pelaajaksi muun muassa koska "hänestä on hyötyä joukkueelleen silloinkin kun hän ei pelaa."[19] Peltonen teki runkosarjan 54 ottelussa tehot 28 37=65, joilla hän jäi vain pisteen päähän sarjan pistepörssin voittaneesta Lukon Perttu Lindgrenistä. Hänet valittiin SM-liigan runkosarjan parhaaksi pelaajaksi Lasse Oksanen -palkinnolla.[20] Peltosen Lasse Oksanen -palkinto tuli kaikkien aikojen ylivoimaisimmalla erolla. Kauden 2010–2011 esitykset toivat Peltoselle myös Kultainen kypärä -palkinnon. Valinnan suorittavat muut pelaajat, ja Peltosen voitto oli kautta aikojen ylivoimaisin. HIFK voitti Suomen mestaruuden ja Peltonen oli viimeisen finaalin ratkaisija tekemällä kolme IFK:n neljästä maalista. Toukokuussa kauden palkintogaalassa Peltoselle myönnettiin uransa toinen Raimo Kilpiö -palkinto, jonka lisäksi hänet valittiin kauden tähdistökentällisen vasemmaksi laitahyökkääjäksi. Tämäkin valinta oli Peltosen uran toinen.

Kaudella 2012–2013 European Trophy ottelussa Jokereita vastaan 1.9.2012 Peltonen joutui Semir Ben-Amorin hyökkäyksen kohteeksi, mutta toipui parissa viikossa pelikuntoon. Paluuottelussaan Peltonen johdatti HIFK:n voittoon Jokereista saalistaen tehot 2 1. Peltonen loukkaantui uudestaan Jokereita vastaan 23. helmikuuta 2013 Markus Nordlundin taklatessa Peltosta laidassa; seurauksena uusi aivotärähdys. Moni uskoi hienon uran päättyneen tähän, mutta 19.9.2013 Ville Peltonen palasi kaukaloihin pelaamaan vielä yhden kauden, mikä sujuikin yli odotusten. Peltonen sai päättää maineikkaan uransa joukkueensa kultakypäränä. Pelaamissaan 55 ottelussa kertyi 13 maalia ja 29 maalisyöttöä – yhteispisteet HIFK:n parhaat: 42. lähde?

Maaliskuun 7:ntenä 2014 Peltonen ilmoitti pelaajauransa päättyvän kauteen 2013–2014.[21] 11. maaliskuuta Ville Peltonen pelasi viimeistä kertaa runkosarjassa Helsingin jäähallissa JYP:iä vastaan ja sai kolmannessa erässä yleisöltä raikuvat suosionosoitukset lähdettyään kunniakierrokselle. Kunniakierroksen vuoksi koko jäähalli pimennettiin.[22]

Maajoukkueura

muokkaa
Mitalit
 
Ville Peltonen vuoden 2008 MM-kilpailuissa, Kanadassa.
Maa:   Suomi
Miesten jääkiekko
  Olympialaiset
  Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
  Pronssia Lillehammer 1994 jääkiekko
  Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
  Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
  Kultaa Ruotsi 1995 jääkiekko
  Hopeaa Italia 1994 jääkiekko
  Hopeaa Sveitsi 1998 jääkiekko
  Hopeaa Norja 1999 jääkiekko
  Hopeaa Venäjä 2007 jääkiekko
  Pronssia Venäjä 2000 jääkiekko
  Pronssia Latvia 2006 jääkiekko
  Pronssia Kanada 2008 jääkiekko
Maailmancup
  Hopeaa Pohjois-Amerikka/
Eurooppa 2004		 jääkiekko

Vuoden 1994 olympiakisoista lähtien Suomi on pelannut yhteensä 28 arvoturnausta, joissa Peltonen on ollut mukana 19 kertaa, millä hän jakaa suomalaisten ykköspaikan pelattujen arvoturnausten määrässä yhdessä Raimo Helmisen kanssa. Häneltä ovat jääneet väliin vuoden 2001 MM-kisat sekä vuoden 2002 talviolympialaiset ja MM-kisat olkapäävamman vuoksi. Vuodesta 1994 alkaen Suomi on yltänyt 16 kertaa arvoturnausmitalille – vain kolmesti ilman Peltosta. Peltonen on ollut MM-kisajoukkueen kapteenina kuusi kertaa vuosina 1998, 2000, 2005, 2006, 2007 ja 2008.[8]

Peltonen pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa marraskuussa 1993 Tšekkiä vastaan. Heti ensimmäisessä miesten arvoturnauksessaan Lillehammerin talviolympiakisoissa 1994 Peltonen valittiin jääkiekkojoukkueen varakapteeniksi. Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen muodostama nuorisoketju nousi joukkueen tehokkaimmaksi ketjuksi.[23] Keväällä Milanon MM-kisoissa Suomi saavutti hopeaa hävittyään Kanadalle loppuottelussa rangaistuslaukauksilla.[24] Peltosen uran kohokohta tuli vuoden 1995 MM-kisoissa Ruotsissa. Hän teki finaalissa Ruotsia vastaan kolme ensimmäistä maalia ja syötti neljännen. Koko nuorisoketju, joka sai nimen "Tupu, Hupu ja Lupu" (Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen) valittiin kisojen tähdistökentälliseen. Peltonen oli turnauksen pistepörssin toinen tehopistein 6 5=11.[5][8]

Naganon olympialaisissa 1998 Leijonien ykkösketjuksi muodostui Teemu Selänne – Koivu – Lehtinen. Selänne kuitenkin loukkaantui ja Peltonen nostettiin ykkösketjuun pronssiotteluun Kanadaa vastaan. Hän teki ottelussa 3–2 voittomaalin.[25] Samana keväänä Zürichin MM-kisoissa Peltonen teki jatkolohkon ratkaisuottelussa Kanadaa vastaan tasoituksen noin 10 sekuntia ennen päätösvihellystä. Turnauksessa pelattiin kaksiosainen finaali. Ensimmäinen finaali päättyi Ruotsin 1–0 voittoon, ja finaalin toisen osan päätyttyä maalittomana Ruotsi voitti kultaa.[26] Peltonen valittiin MM-kisojen tähdistökentälliseen toisen kerran urallaan.[8] Turnauksessa Peltonen muodosti Raimo Helmisen kanssa tehokkaan duon. Pistepörssin voittaneesta Peter Forsbergista Peltonen jäi pisteen ollen neljäs. Lillehammerin MM-kisoissa 1999 Suomi saavutti jälleen hopeaa. Suomi hävisi Tšekille finaalin ensimmäisen osan 1–3. Toinen osaottelu päättyi Leijonille 4–1, joten päädyttiin jatkoajalle, jossa Tšekki voitti. Ottelussa Peltonen teki Suomen tasoittavan maalin.[27] Seuraavan vuoden Venäjän MM-kisoista Peltonen voitti pronssia.[8]

Vuoden 2004 Prahan MM-kisoissa Peltonen ja Olli Jokinen pelasivat ykkösketjussa tehokkaasti.[28] Puolivärieräottelussa Kanadaa vastaan Peltosen tehopisteet olivat 1 2 hänen tehtyään ottelun avausmaalin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Kanadan voitettua ottelun jatkoajalla. Peltonen valittiin kolmannen kerran turnauksen tähdistökentälliseen.[8] Kisojen pistepörssin voitti Kanadan Dany Heatley vain pisteen erolla ennen Peltosta (4 6=10).[29] Hän osallistui samana vuonna pelattuun Maailmancupiin. Suomi kohtasi turnauksen loppuottelussa Kanadan, jolle se hävisi 3–2.[30]

Torinon talviolympiakisoissa 2006 Peltonen ja Olli Jokinen muodostivat jälleen hyvän parivaljakon. Varsinkin pudotuspeleissä kyseinen ketju oli ratkaiseva osa Suomen menestyksessä. Peltonen teki ottelun avausmaalin sekä puolivälierässä Yhdysvaltoja, että välierässä Venäjää vastaan. Molemmissa peleissä hän kirjautti lisäksi syöttöpisteen. Finaalissa Ruotsia vastaan hän tasoitti ottelun, mutta Leijonat hävisivät ainoan kerran koko turnauksessa voittaen hopeaa.[31] Olympiavuoden MM-kisoissa Latviassa Peltonen voitti pronssia. Seuraavan vuoden MM-kisoissa Venäjällä Peltonen oli Suomen johtavia pelaajia yhdeksällä tehopisteellään. Suomi hävisi kuitenkin finaalin Kanadalle. Hän oli myös Kanadan MM-kilpailuissa 2008 joukkueen kapteeni. Hän teki kisoissa neljä tehopistettä ja oli voittamassa pronssia.[8]

Peltonen valittiin Suomen joukkueeseen Vancouverin olympialaisiin 2010, jotka olivat jo Peltosen uran neljännet.[8] Olympialaisten avajaisissa Peltonen sai kunnian toimia Suomen koko kisajoukkueen lipunkantajana.[32] Mittavalla arvoturnausurallaan Peltonen pelasi ensimmäistä kertaa ns. puolustavassa ketjussa, jonka päätehtävänä oli pitää kurissa vastustajan parhaat pelaajat. Peltosen ketjukavereina Vancouverin olympiaturnauksen alkupeleissä olivat Niko Kapanen ja Jarkko Ruutu. Kahteen viimeiseen peliin keskushyökkääjäksi tuli Peltosen takavuosien tutkapari Olli Jokinen. Leijonien nelosketju suoriutui erinomaisesti; tasaviisikoin pelattaessa Peltosen jäällä ollessa vastustaja ei tehnyt maaliakaan koko turnauksessa. Peltosen - -saldo oli yhdessä Jarkko Ruudun kanssa Leijonien paras: 3. Lisäksi pronssiottelussa Slovakiaa vastaan ketju teki Suomen tasoitus- ja voittomaalin.[33] Pronssi oli Peltoselle jo neljäs olympiamitali urallaan.[8] Vancouverin olympiakisoissa Peltonen liittyi yhdessä muun "Ankkalinnan ketjun" eli Saku Koivun ja Jere Lehtisen kanssa siihen harvalukuiseen joukkoon, joka on saavuttanut mitalin neljissä olympiakisoissa. Aiemmin tähän ovat yltäneet Vladislav Tretjak, Igor Kravtšuk sekä Jiří Holík.[4] Ville Peltonen valittiin maajoukkueeseen myös kevään 2011 MM-kisoihin, mutta hän ei voinut osallistua reisivamman vuoksi.lähde? Vuonna 2012 Peltonen putosi viimeisten joukossa Euro Hockey Tourin turnauksen jälkeen MM-kotikisojen joukkueesta. Ville Peltonen pelasi viimeisen maaottelunsa 29.4.2012 Ruotsia vastaan. Se oli Leijonien viimeinen ottelu ennen vajaan viikon kuluttua alkaneita MM-kisoja. Tuossa ottelussa Peltonen teki yhden maalin.

Valmentajaksi

muokkaa

Ville Peltonen valittiin HIFK:n juniorien valmennuspäälliköksi huhtikuussa 2014, muutama viikko pelaajauransa päättymisestä. Peltonen vastasi HIFK:n junioritoiminnan johtamisesta, kehittämisestä ja yksilövalmennuksesta. Kesäkuussa 2014 Peltonen valittiin Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmennusryhmään. Kari Jalosen johtamassa Leijonien valmennustiimissä apuvalmentajana työskentelee Peltosen ohella Lauri Marjamäki.

Kaudella 2016–17 Ville Peltonen toimi Kari Jalosen apuvalmentajana Sveitsin pääsarjassa, National League A:ssa pelaavassa SC Bernissä. Joukkue puolusti mestaruutta kaudelta 2015–16. SC Bern pystyikin uusimaan edeltävän kauden mestaruutensa päihittäen finaalisarjassa EV Zugin otteluvoitoin 4–2.

Marraskuussa 2017 Lausanne HC kertoi Peltosen siirtyvän seuraavaksi kaudeksi seuran päävalmentajaksi kahden vuoden sopimuksella.[34] Peltonen sai helmikuussa 2020 potkut Lausanne HC:stä.[35]

Kunnianosoituksia

muokkaa
  • Peltonen valittiin 8. marraskuuta 2014 Hockey Hall of Fame Finlandiin, eli Jääkiekkomuseo aateloi Peltosen Suomen Jääkiekkoleijonaksi # 226.[36] Hänen isänsä Esa Peltonen sai vastaavan kunnian vuonna 1990 (# 69).
  • Suomen Urheilugaalassa 13. tammikuuta 2015 Peltonen sai Urheilu-ura palkinnon.[37]
  • Suomen jääkiekkoliitto jäädytti Peltosen pelipaidan numeron 16 (yhdessä Saku Koivun ja Jere Lehtisen kanssa, Tupu-Hupu-Lupu -ketju) nuorten MM-kisojen yhteydessä Helsingissä loppuvuonna 2015[38]
  • Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ilmoitti 17. joulukuuta 2015, että Peltonen nimetään liiton kunniagalleriaan (Hall of Fame). Seremonia järjestetään Moskovan MM-kisojen yhteydessä 22. toukokuuta 2016. Peltosen isä Esa Peltonen nimettiin kyseiseen kunniagalleriaan vuonna 2007.[39]

Muu elämä

muokkaa

Peltonen on järjestänyt nimeään kantavaa junioreiden kiekkokoulua.[40] Tapaseura ry valitsi hänet vuonna 2006 vuoden helsinkiläisurheilijaksi sekä vuoden käyttäytyjäksi.[41][42]

Vuonna 2007 Peltonen joutui silloisen joukkuekaverinsa Ed Belfourin kanssa putkaan Floridan South Beachissa vietetyn baari-illan jälkeen. Peltonen rikkoi pubin ulkopuolella paloautosta lampun.[43] Hän pyysi tekoaan myöhemmin anteeksi, ja kertoi katuvansa tekoaan.[44]

Peltosella on kaksospojat Aleksi ja Jesper Peltonen, jotka pelaavat jääkiekkoa Sveitsin pääsarjassa National Leaguessa.[45] Peltosen tytär Emmi Peltonen on taitoluistelija.[46] Peltoset ovat ensimmäinen suomalainen suku, jolla on ollut olympiaedustus kolmessa suoraan alenevassa polvessa. Esa Peltonen edusti jääkiekossa maatamme neljä kertaa olympiakisoissa (1968-1980). Esan poika Ville Peltonen myös neljästi, saavuttaen joka kerta mitalin (1994, 1998, 2006, 2010). Villen tytär Emmi Peltonen puolestaan oli edustajamme Pyeongchangissa talviolympialaisten taitoluistelussa 2018.

Tilastot

muokkaa
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1990–1991 HIFK A-jun. 36 21 16 37 16 7 2 3 5 10 JEM 6 4 4 8 2
1991–1992 HIFK SM-liiga 6 0 0 0 0 – – – – –
HIFK A-jun. 37 28 23 51 28 4 0 2 2 2
1992–1993 HIFK SM-liiga 46 13 24 37 16 4 0 2 2 2 JMM 7 5 6 11 20
HIFK A-jun. 2 4 2 6 4 – – – – –
1993–1994 HIFK SM-liiga 43 16 22 38 14 3 0 0 0 2 OK 8 4 3 7 0
MM 8 4 1 5 4
1994–1995 HIFK SM-liiga 45 20 16 36 16 3 0 0 0 0 MM 8 6 5 11 4
1995–1996 San Jose Sharks NHL 31 2 11 13 14 – – – – – MM 6 3 2 5 6
Kansas City Blades IHL 29 5 13 18 8 – – – – –
1996–1997 San Jose Sharks NHL 28 2 3 5 0 – – – – – MC 4 1 3 4 0
Kentucky Thoroughblades AHL 40 22 30 52 21 – – – – – MM 7 2 2 4 0
1997–1998 Västra Frölunda HC Elitserien 45 22 29 51 44 7 4 2 6 0 OK 6 2 1 3 6
MM 10 4 6 10 8
1998–1999 Nashville Predators NHL 14 5 5 10 2 – – – – – MM 10 2 3 5 2
1999–2000 Nashville Predators NHL 79 6 22 28 22 – – – – – MM 9 0 4 4 2
2000–2001 Nashville Predators NHL 23 3 1 4 2 – – – – –
Milwaukee Admirals IHL 53 27 33 60 26 5 2 1 3 6  
2001–2002 Jokerit SM-liiga 30 11 18 29 8 – – – – –  
2002–2003 Jokerit SM-liiga 49 23 19 42 14 10 4 6 10 –   MM 7 3 4 7 2
2003–2004 HC Lugano NLA 48 28 44 72 16 16 4 10 14 8 MM 7 4 6 10 2
2004–2005 HC Lugano NLA 44 24 32 56 16 5 0 3 3 2 MC 6 1 2 3 2
MM 6 1 2 3 4
2005–2006 HC Lugano NLA 39 23 25 48 22 17 12 14 26 8   OK 8 4 5 9 6
MM 9 2 2 4 8
2006–2007 Florida Panthers NHL 72 17 20 37 28 – – – – – MM 9 2 7 9 4
2007–2008 Florida Panthers NHL 56 5 15 20 20 – – – – – MM 9 1 3 4 2
2008–2009 Florida Panthers NHL 79 12 19 31 31 – – – – –
2009–2010 Dinamo Minsk KHL 51 6 20 26 54 – – – – – OK 6 0 1 1 2
2010–2011 HIFK (C) SM-liiga 54 28 37 65 16 16 6 6 12 6      
2011–2012 HIFK (C) SM-liiga 49 24 24 48 36 4 0 1 1 0
2012–2013 HIFK (C) SM-liiga 43 13 16 29 40 – – – – –
2013–2014 HIFK (C) SM-liiga 55 13 29 42 16 – – – – –
10 kautta yhteensä SM-liiga 420 161 205 366 176 40 10 15 25 10 aikuisten arvokisat 143 46 62 108 64
8 kautta yhteensä NHL 382 52 96 148 119 – – – – –
3 kautta yhteensä NLA 131 75 101 176 54 38 16 27 43 18

Saavutukset

muokkaa

Joukkuesaavutukset

muokkaa
  • Olympiapronssi 1994
  • MM-hopea 1994
  • MM-kulta 1995
  • Olympiapronssi 1998
  • MM-hopea 1998
  • MM-hopea 1999
  • MM-pronssi 2000
  • SM-kulta 2002
  • Maailmancup, toinen sija 2004
  • Olympiahopea 2006
  • MM-pronssi 2006
  • Sveitsin mestaruus 2006
  • MM-hopea 2007
  • MM-pronssi 2008
  • Olympiapronssi 2010
  • SM-kulta 2011

Henkilökohtaisia saavutuksia

muokkaa

SM-liiga

muokkaa
  • Jarmo Wasama -palkinto 1992–1993 (vuoden tulokas)
  • Raimo Kilpiö -palkinto 2002–2003, 2010–2011 (herrasmiespelaaja)
  • Valinta SM-liigan tähdistökentälliseen 2002–2003, 2010–2011
  • Lasse Oksanen -palkinto 2010–2011 (arvokkain pelaaja)
  • Kultainen Kypärä -palkinto 2010–2011 (pelaajien valitsema paras pelaaja)

Sveitsin Nationalliga A

muokkaa
  • Pistepörssin voitto 2003–2004
  • Valinta tähdistökentälliseen 2003–2004
  • Eniten maaleja pudotuspeleissä 2004 (12)

Ruotsin Elitserien

muokkaa
  • Pistepörssin voitto 1998

KHL

muokkaa
  • KHL:n tähdistöottelu 2010[47]

Maajoukkue

muokkaa
  • MM-kisojen tähdistökentällinen 1995, 1998 ja 2004
  • Arvokkain maajoukkuepelaaja 2005[5]
  • Aatelointi jääkiekkoleijonaksi 2014[36]
  • Suomen jääkiekkoliitto jäädytti Peltosen käyttämän pelinumeron (16) nuorten MM-kilpailujen yhteydessä Helsingissä loppuvuonna 2015.[38]

Muut

muokkaa
  • Vuoden helsinkiläisurheilija 2006[41]
  • Vuoden käyttäytyjä 2006 (Tapaseura ry:n valinta)[42]
  • Suomen lipunkantajana Vancouverin talviolympialaisten avajaisissa 2010[32]
  • Urheilu-ura -palkinto Suomen Urheilugaalassa 2015[37]
  • Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF nimesi Ville Peltosen kunniagalleriaansa (Hall of Fame) 22.5.2016

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Ville Peltonen Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 26.7.2011. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b Ville Peltonen HIFK:n paitaan 4.5.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 4.5.2010.
  3. ↑ Esa Peltonen Elite Prospects. Viitattu 16.9.2017.
  4. ↑ a b Lehtinen, Koivu ja Peltonen osaksi komeaa olympiahistoriaa 28.2.2010. Yleisradio. Viitattu 30.7.2010.
  5. ↑ a b c Ville Peltonen (Internet Archive) 4.5.2010. MTV3.fi. Arkistoitu 11.4.2009. Viitattu 9.11.2013.
  6. ↑ Tässä on karu totuus Leijonien jatkosta! 1.3.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 1.8.2010.
  7. ↑ Tunteikas seremonia: Koivun, Lehtisen ja Peltosen paidat kattoon www.iltalehti.fi. Viitattu 12.1.2016. fi-FI
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Ville Peltonen Eliteprospects.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Kurran juniori Santeri Virta saattoi Ville Peltosen jäälle Nurmijärven Uutiset. 17.11.2010. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 1.9.2012.
  10. ↑ Jalonen, Pekka: Ville Peltonen jakoi lehtiä ennen nousuaan huipulle Iltalehti. 12.6.2008. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 28.7.2010.
  11. ↑ Jarmo Wasama -palkinto SM-liiga. Viitattu 28.7.2010.
  12. ↑ a b Ville Peltonen Yle.fi. Arkistoitu 11.6.2008. Viitattu 27.2.2009.
  13. ↑ Raimo Kilpiö -palkinto SM-liiga. Arkistoitu 6.9.2013. Viitattu 27.2.2009.
  14. ↑ All Stars-joukkue SM-liiga. Arkistoitu 13.9.2012. Viitattu 27.2.2009.
  15. ↑ a b Ville Peltonen loukkaantui – viikoiksi sivuun tositoimista 14.1.2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 29.7.2010.
  16. ↑ Ville Peltosesta Dynamo Minskin kapteeni HS.fi. 9.9.2009. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 9.11.2013.
  17. ↑ Капитан минского "Динамо" Вилле Пелтонен в четвертый раз стал медалистом Олимпиады Belorusskoje Telegrafnoje Agentstvo. 28.2.2010. Viitattu 5.5.2010. (venäjäksi)
  18. ↑ Ville Peltonen myytiin Moskovaan 26.1.2010. MTV.fi. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 9.11.2013.
  19. ↑ Petteri Linnavalli: Runkosarjan varjovalinnat. IS Urheilu, 2011, nro 11.3., s. 6.
  20. ↑ Ville Peltoselle Oksanen-palkinto SM-liiga. Arkistoitu 14.3.2011. Viitattu 13.3.2011.
  21. ↑ Peltonen: Tämä on viimeinen kauteni 7.3.2014. HIFK Hockey. Viitattu 7.3.2014.
  22. ↑ Janne Makkonen (Tribuutti scriinillä): Ville Peltonen Standing ovation vs. JYP 11.3.2014. Sleep. Viitattu 7.3.2014.
  23. ↑ Lindfors, Jukka: Karhu kaatui kahdesti Lillehammerissa Elävä arkisto. 9.5.2007. Yleisradio. Viitattu 15.3.2009.
  24. ↑ Lindfors, Jukka: Milanon raskas rankkarihäviö 1994 Elävä arkisto. 21.4.2008. Yleisradio. Arkistoitu 11.5.2010. Viitattu 15.3.2009.
  25. ↑ Ville Peltonen vauhdissa ilman murheita MTV.fi. 7.11.2001. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 9.11.2013.
  26. ↑ Lindfors, Jukka: Leijonien karvas MM-tappio 1998 Elävä arkisto. 17.4.2009. Yleisradio. Arkistoitu 28.1.2015. Viitattu 15.3.2009.
  27. ↑ Lindfors, Jukka: Tšekki kaatoi Leijonat tuplafinaalissa 1999 Elävä arkisto. 24.4.2007. Yleisradio. Arkistoitu 28.1.2015. Viitattu 15.3.2009.
  28. ↑ Mennander, Ari, Mennander, Pasi: ”1”, Leijonien tarina, s. 19. Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 9789512064557
  29. ↑ Scoring leaders (PDF) IIHF. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
  30. ↑ Mennander, Ari, Mennander, Pasi: ”1”, Leijonien tarina, s. 52–53. Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 9789512064557
  31. ↑ Mennander, Ari, Mennander, Pasi: ”1”, Leijonien tarina, s. 109–116. Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 9789512064557
  32. ↑ a b Ville Peltosesta Suomen lipunkantaja Vancouverissa Urheilulehti. 10.2.2010.
  33. ↑ Suomi-Slovakia minuutti minuutilta 28.2.2010. Yleisradio. Viitattu 30.7.2010.
  34. ↑ Ville Peltoselle huippupesti Sveitsin liigassa – suomalainen menestyskaksikko hajoaa mtv.fi. Viitattu 11.11.2017.
  35. ↑ Ville Peltonen sai potkut! www.iltalehti.fi. Viitattu 27.2.2020.
  36. ↑ a b Ville Peltonen – Jääkiekkoleijonat
  37. ↑ a b Katso komea lista – Urheilugaalan kaikki palkitut
  38. ↑ a b Ympyrä sulkeutuu – Koivu, Peltonen ja Lehtinen yhdessä 22 vuotta 30.11.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 3.12.2015. Viitattu 1.12.2015.
  39. ↑ Meinander, Pasi: Ville Peltoselle taas yksi kunnianosoitus – Valinta IIHF:n Hall of Fameen! Leijonat.fi. 17.12.2015. Viitattu 12.1.2016.
  40. ↑ Villen kiekkokoulu 2012 Villen kiekkokoulu. Viitattu 9.11.2013.
  41. ↑ a b Ville Peltonen vuoden 2006 helsinkiläisurheilija 12.6.2006. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 9.11.2013.
  42. ↑ a b Vuoden käyttäytyjä Tapaseura ry. Viitattu 9.11.2013.
  43. ↑ Ville Peltonen joutui putkaan Floridassa Helsingin Sanomat. 9.4.2007. Sanoma News. Arkistoitu 22.12.2010. Viitattu 6.3.2009.
  44. ↑ MTV3.fi: HS: Peltonen katuu putkareissuaan mtv3.fi. 17.12.2010. Viitattu 3.1.2012.
  45. ↑ Jesper Peltonen at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 21.10.2022. (englanniksi)
  46. ↑ Taitoluistelija Emmi Peltonen vie sukunsa olympiaviestiä Kaleva.fi. Viitattu 9.11.2022.
  47. ↑ Paananen, Arja: Villeäni ette myy!. IS Urheilu, 2010, nro 1.2., s. 1.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ville Peltonen.
Edeltäjä:
Timo Jutila
Saku Koivu 		Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
1998
2004, 2005, 2006, 2007 ja 2008 		Seuraaja:
Saku Koivu
Sami Kapanen
Edeltäjä:
Petri Varis 		Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja
1993 		Seuraaja:
Juha Lind
Edeltäjä:
Vesa Viitakoski
Mikael Granlund 		Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
2003
2011 		Seuraaja:
Kimmo Kuhta
Ville Vahalahti
Edeltäjä:
Jori Lehterä 		Lasse Oksanen -palkinnon voittaja
2011 		Seuraaja:
Tomáš Záborský
Edeltäjä:
Päivi Halonen 		President’s Trophyn voittaja
2005 		Seuraaja:
Erkka Westerlund
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1994

1 Kuivalainen | 2 Kiprusoff | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 7 Immonen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Alatalo | 16 Peltonen | 17 Kurri | 20 Lehtinen | 22 Ruuttu | 23 Virta (A) | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 30 Tammi | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 42 Mäkelä | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1995

2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 8 Ojanen (A) | 9 Keskinen | 11 Koivu (A) | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 20 Lehtinen | 21 Ylönen | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Lehterä | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 40 Nieminen | 52 Summanen | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1996

3 Nummelin | 4 Lumme | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 7 Numminen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 10 Tikkanen | 14 Helminen | 16 Peltonen (A) | 21 Ylönen | 22 Ruuttu | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Nurminen | 29 Riihijärvi | 30 Ketterer | 31 Sulander | 32 Timonen | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 88 Selänne | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1997

1 Hurme | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 5 Jutila (C) | 9 Jokinen | 10 Jantunen | 11 Koivu | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen (A) | 18 Aalto | 21 Lumme | 22 Varvio | 23 Virta (A) | 26 Mika Strömberg | 27 Numminen | 31 Sulander | 32 Varis | 35 Myllys | 37 Nurminen | 40 Nieminen | 72 Lind | 80 Ojanen | Valmentaja Curt Lindström

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1998

2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 8 Linna | 9 Lydman | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen (C) | 18 Lius | 19 Toskala | 22 Eloranta | 23 Ikonen | 24 Kapanen (A) | 25 Rintanen | 27 Niemi | 29 Alatalo | 31 Sulander | 32 Ruutu | 33 Tuomainen | 35 Myllys | 37 Mäkiaho | 42 Karalahti | 72 Laukkanen | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1999

1 Kiprusoff | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Berg | 6 Martikainen | 7 Niemi | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 11 Koivu (C) | 12 Jokinen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kallio | 22 Eloranta | 25 Sihvonen | 31 Sulander | 32 Rintanen | 33 Tuomainen | 35 Toskala | 42 Karalahti | 72 Lind | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2000

3 Nummelin (A) | 5 Berg | 7 Niemi | 9 Lydman | 10 Tikkanen | 14 Helminen (C) | 16 Peltonen (A) | 17 Kallio | 21 Lumme | 24 Sihvonen | 25 Hentunen | 27 Lind | 28 Kapanen | 30 Nurminen | 31 Sulander | 32 Rintanen | 33 Tuomainen | 34 Virta | 35 Toskala | 41 Aalto | 42 Karalahti | 44 Niinimaa | 62 Jokinen | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2003

1 Lehtonen | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Helenius | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 10 Pirnes | 11 Koivu (C |) 12 Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 17 Kallio | 18 Virta | 20 Miettinen | 22 Eloranta | 23 Santala | 29 Pirjetä | 30 Hurme | 31 Nurminen | 32 Rintanen | 36 Ylönen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2004

3 Nummelin (A) | 5 Salo | 7 Niemi | 9 Hagman | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 15 Virta | 16 Peltonen (C) | 20 Pirjetä | 21 Mäntylä | 23 Viuhkola | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 31 Markkanen | 32 Rintanen | 35 Noronen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | 61 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2005

2 Kukkonen | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Saravo | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Jokinen | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 14 Hagman | 16 Peltonen (C) | 20 Pakaslahti | 22 Eloranta | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Nurminen | 32 Bäckström | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2006

3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen | 6 Saravo | 7 Berg | 9 Luoma | 10 Bergenheim | 12 O. Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 21 Koivu | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Bäckström | 33 Lehtonen | 36 J. Jokinen | 37 J. Ruutu (A) | 55 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2007

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 7 Berg | 9 Koivu | 10 Bergenheim | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 22 Pyörälä | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 32 Lehtonen | 33 Saravo | 34 Söderholm | 35 Wallinheimo | 37 J. Ruutu (A) | 39 Kapanen | 41 Kontiola | 44 Laamanen | 71 Kallio | Valmentaja Doug Shedden

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2008

4 Koistinen | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Selänne | 9 M. Koivu (A) | 10 Pirnes | 11 S. Koivu | 12 O. Jokinen (A) | 15 Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Hyvönen | 19 Luoma | 20 Bergenheim | 21 Niskala | 23 Hahl | 27 Jokela | 31 Rämö | 32 Bäckström | 33 Salmela | 35 Vehanen | 36 J. Jokinen | 37 Pyörälä | 38 Pihlström | 39 Kapanen | 40 Lepistö | Valmentaja Doug Shedden

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 1994

1 Kuivalainen | 2 Kiprusoff | 4 Hämäläinen | 5 Jutila | 6 Sormunen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Alatalo | 16 Peltonen | 20 Lehtinen | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Lehterä | 28 Varis | 30 Tammi | 35 Myllys | 40 Nieminen | 42 Mäkelä | Valmentaja   Curt Lindström

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 1998

4 Timonen | 5 Berg | 6 Grönman | 8 Selänne | 10 Tikkanen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kurri | 19 Lind | 21 Lumme | 24 Kapanen | 25 Rintanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 37 Ylönen | 40 Nieminen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2010

5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ville_Peltonen&oldid=22824117”