Wikipedia

Vihreä gorilla

Lapinlahden Lintujen albumi vuodelta 1987

Vihreä gorilla on huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen kolmas studioalbumi, joka ilmestyi helmikuussa 1987. Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, jolla soittivat rumpali Hannu Lemola ja basisti Pekka Pohjola. Pohjola ei tosin liittynyt yhtyeen vakituiseksi jäseneksi, sillä hän ei halunnut sitoutua pitkiin kiertueisiin. Kitaristia albumilla ei ole, mitä yhtyeen pääasiallinen säveltäjä Pekka Hedkrok on myöhemmin pitänyt virheenä. Lapinlahden Lintujen alkuvuosien tuotteliain lauluntekijä Ari ”Arvid” Kettunen ei Vihreällä gorillalla enää säveltänyt yhtä aktiivisesti kuin ennen, ja hän oli moniin kappaleisiinsa tyytymätön. Myös Hedkrok piti albumin tuotantoa ja kappalemateriaalia epätasaisena. Kaupallisesti albumi menestyi hyvin.

Vihreä gorilla
Lapinlahden Linnut
Studioalbumin Vihreä gorilla kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  tammikuu 1987
 Studio  Finnvox-studiot
 Julkaistu 24. helmikuuta 1987[1]
 Formaatti LP-levy (062 1385151)
C-kasetti (262 1385154)
CD-levy (777-7 95408 2)
 Tuottaja(t) Pedro Hietanen
 Tyylilaji huumori, pop rock
 Kesto 39.09
 Levy-yhtiö Oy EMI Finland Ab
 Levymerkki Parlophone
Listasijoitukset

 Suomi: 3. (helmikuu 1987)[2]

Lapinlahden Lintujen muut studioalbumit
Jep
1986 		Vihreä gorilla
1987 		Lauluja Nuppilasta
1988
Singlet albumilta Vihreä gorilla
  1. ”Tavallinen jörndonner / Pikkumiesten laulu”
    Julkaistu: 1987

Albumin vaiheet

muokkaa

Tausta

muokkaa

Lapinlahden Lintujen ensimmäiset albumit olivat menestyneet hyvin,[3][4] ja vuonna 1986 yhtye alkoi tehdä pitkiä konserttikiertueita.[5] Tammikuussa 1987 Yle TV2 esitti Lapinlahden Lintujen viihdeohjelman Kyllä elämä on ihanaa, joka oli yhdistelmä konserttitaltiointia ja studiossa kuvattuja sketsejä.[6] Ohjelmassa kuultiin jo muutamia tuolloin julkaisemattoman Vihreän gorillan kappaleita, kuten ”Pikkumiesten laulu” ja ”Heti mulle kaikki tänne nyt”.lähde? Ohjelma sai kriitikoilta kielteisen vastaanoton,[7] ja yhtyekin oli siihen tyytymätön. Yhtyeen suosiota se kuitenkin lisäsi ja toi seuraavalla albumille näkyvyyttä.[6]

Säveltäminen ja äänitykset

muokkaa

Yhtyeen jäsenet olivat vuoden 1986 mittaan kirjoittaneet uusia sanoituksia, jotka annettiin pianisti Ari ”Arvid” Kettusen ja kosketinsoittaja Pekka ”Peku” Hedkrokin sävellettäviksi.[8] Kettunen, joka yhtyeen alkuvuosina oli ollut tuotteliain lauluntekijä,[9] sävelsi kappaleita aiempaa vähemmän, kun taas Hedkrok oli hyvin tuottelias. Osan kappaleista Kettunen ja Hedkrok sävelsivät yhteistyössä. Kettusen mukaan häneltä ei enää syntynyt ”mielenkiintoisia biisejä samaa tahtia kuin aiemmin”, joten yhtye levytti toimivimmat kappaleet, jotka enimmäkseen olivat Hedkrokin tekemiä. Hedkrokin mukaan Kettusen tuotteliaisuutta laskivat runsas päihteidenkäyttö ja orastava masennus, tunne siitä että ”hän on jo antanut kaikkensa”.[8]

Vihreä gorilla äänitettiin yhtyeen esikoislevyn tapaan Finnvox-studiolla. Äänittäjänä työskenteli Risto Hemmi[8] ja tuottajana Pedro Hietanen.[10] Albumi äänitettiin noin 2–3 viikossa. Ensimmäisellä viikolla äänitettiin pohjat ja sen jälkeen laulut ja erilaiset kokonaisuutta täydentävät yksityiskohdat.[8] Hemmin mukaan nopea aikataulu teki Vihreästä gorillasta ”dokumentaarisen” ja kappaleet äänitettiin ”sellaisina kuin ne on studioon tuotu”. Yksittäisestä kappaleesta tehtiin vain muutamia ottoa, ja Hemmi muistelee Hietasella olleen ”selkeä näkemys, mihin kunkin taidot riittävät ja millaiseen tasoon pitää päästä”. Hedkrokin mielestä tämä oli kuitenkin virhe, ja monet Lapinlahden Lintujen alkuvuosien kappaleet ”ovat vain prototyyppejä ja luurankoja”. Vasta konserteissa ne alkoivat ”herätä henkiin ja löytää kunnolla olemuksensa”.[10]

Vihreä gorilla oli ensimmäinen Lapinlahden Lintujen albumi, jolla soitti rumpali Hannu Lemola.[11] Lemola oli liittynyt yhtyeeseen edellisenä keväänä, ja hänen soittonsa oli alkuperäistä rumpalia Jan Noposta rock-tyylisempi.[12] Bassoa albumilla soittaa sessiomuusikko Pekka Pohjola,[10] eikä levyllä kuulla lainkaan sähkökitaraa. Kettunen muistaa Pohjolan olleen ”mukava ja lempeä mies”, jolla kuitenkin oli vaikea alkoholiongelma. Pohjola kertoi Kettuselle, että olisi mielellään liittynyt Lapinlahden Lintujen vakinaiseksi jäseneksi elleivät konserttikiertueet olisi olleet niin raskaita.[13]

Aiemilla albumeilla tenorisaksofonia oli soittanut Timo Eränkö, ja Vihreällä gorillalla mukaan liittyi Markku Toikan alttosaksofoni. Tämä aiheutti kitkaa Erängön ja Toikan välille. Toikka arvelee tämän johtuneen siitä, että alttosaksofonista lähtee tenoria kovempi ja korkeampi ääni. Matti Jaaranen lomaili äänitysten aikana Aasiassa eikä osallistunut studiosessioihin.[13] Jaaranen oli samasta syystä ollut poissa myös esikoisalbumin äänityksistä.[14] Vihreän gorillan takakanteen merkittiin Matti Jaarasen soittimeksi ”matkoilla”.[13]

Julkaisu

muokkaa

Vihreä gorilla ilmestyi helmikuussa 1987.[1] Se julkaistiin LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina Parlophone-levymerkillä.[15] Singlenä julkaistiin ”Tavallinen jörndonner” B-puolenaan ”Pikkumiesten laulu”.[16] Kappaleista ”Tavallinen jörndonner”, ”Heti mulle kaikki tänne nyt” ja ”Pikkumiesten laulu” julkaistiin myös musiikkivideot.[17]

Musiikki

muokkaa

Vihreän gorillan musiikkia hallitsee Lemolan ja Pohjolan svengaava yhteissoitto.[10] Myös kosketin- ja puhallinsoittimet sekä Heikki ”Hiski” Salomaan soittama banjo ovat vahvasti esillä. Elämäkerturi Timo Rossi (2023) kuvailee albumin äänimaailmaa ”miellyttävän kotikutoiseksi ja riisutuksi”.[13]

A-puoli

muokkaa

Albumin aloittaa Ari Kettusen sekä Pekka Hedkrokin yhdessä säveltämä ja Erängön sanoittama ”Tavallinen jörndonner”. Kappaleen sanoituksissa rakastunut mies yrittää tehdä tavoittelemaansa naiseen vaikutuksen kömpelöillä kielikuvilla ja vertauksilla.[13] Naista verrataan ruokaan, aikaan, kaiken mittaan ja maailmankaikkeuteen,[18] mutta itseään kertojahahmo kutsuu vähätellen ”tavalliseksi Jörn Donneriksi”.[13] Donner oli vuonna 1985 antanut Levyraati-ohjelmassa tylyn arvion Lapinlahden Lintujen esikoissinglestä: ”Kyllä tämmöinen itsestään kuolee.”[19] Sanoitus ei kuitenkaan viittaa tähän, vaan Eränkö käytti Donnerin nimeä, koska tämä tunnettiin kovana naistenmiehenä.[13] Sävellys oli Hedkrokin mielestä ”täyttä paskaa”, epäonnistunut yhdistelmä Kettusen rockia ja hänen itse säveltämiään keveämpiä osuuksia.[20]

Heikki Salomaan laulama ja sanoittama ”Heti mulle kaikki tänne nyt” on albumin tunnetuimpia kappaleita.[21] Sanoitus kuvaa modernin ihmisen itsekkyyttä ja epäluuloisuutta, ja Timo Rossi kuvailee arjen havaintoja luettelevaa tekstiä naivistiseksi. Hietanen näki kappaleessa kaupallista potentiaalia ja piti myös Salomaan laulusuorituksesta. Ari Kettusen mielestä Salomaan sanoitus ei luettavana tekstinä vaikuttanut erityisen hyvältä, mutta Hedkrokin sävellykseen yhdistettynä se ”heräsikin yhtäkkiä henkiin” ja sai ”syvempää merkitystä”.[22]

”Raakaa lihaa” on rumpujen ja basson yhteissoitolle rakentuva kappale, jonka sanoitus kertoo koulupojan ihastuksista ja pettymyksistä.[23] Seksuaalisuus kuvataan kiduttavana häkkinä, jonka ovi ei koskaan aukea ja joka erottaa kertojan himoitsemistaan naisista.[24] Erängön ja Salomaan sanoittaman kappaleen laulaa Markku Toikka.[23]

Albumin nimikappaleen säestys koostuu lähinnä rummuista ja eläinten ääniä jäljittelevästä murahtelusta. Loppupuolella säestykseen liittyy bassokitara. Erängön kirjoittama sanoitus kertoo miehestä, joka kyllästyy elämään yhteiskunnan normien mukaisesti ja joutuu näytteille Korkeasaareen. Kappaleen sävelsivät Kettunen ja Hedkrok yhdessä.[25]

”Tuula tulee” on Erängön ja Salomaan sanoittama hurjasta naisesta kertova kappale.[26] Myös Kettunen ja Hedkrok osallistuivat sanoittamiseen.[27] Salomaa piti tekstiä epäonnistuneena ja sen nimihahmoa epäuskottavana luomuksena vailla kiinnekohtaa todellisuuteen. Salomaan mielestä vain Kettusen sävellys pelasti kappaleen,[26] mutta Kettunen on pitänyt sitä ”hyvin mitättömänä”.[28] Hedkrokin mukaan kappale ”kyhäiltiin häthätää kasaan ilman aitoa harkintaa”.[1]

Markku Toikan laulama[21] ”Öisten katujen levoton harhailija” kertoo laskuhumalaisen miehen häpeästä ja itseinhosta. Synkkiin säkeistöihin luo kontrastia koko yhtyeen kuorona laulama kertosäe, jossa kannustetaan luottamaan tulevaisuuteen.[22] Mikko Kivisen kirjoittaman sanoituksen taustalla oli todellinen tapahtuma.[22]

B-puoli

muokkaa

B-puolen avauskappale, Kettusen ja Hedkrokin yhteistyössä säveltämä ”Koiranelämää”,[29] on Kettusen mielestä ”ihan täytebiisi”.[28] Mikko Kivisen laulamassa kappaleessa vastuuttomasta elämästä,[29] ja kertoja esittää siinä erilaisia groteskeja toiveita, kuten holtittoman irstailun ja juopottelun sekä lakanoiden kastelemisen.[30]

Timo Erängön sanoittama ”Pikkumiesten laulu” käsittelee huonoa itsetuntoa ja miehistä egoa. Sanoituksen syntyjuuret ovat jo Erängön lapsuudessa, jolloin hän näki kotinsa ikkunasta kadulla liikkuneen pienikasvuisen miehen. Myös Eränkö itse jäi aikuisena melko lyhyeksi, ja ”Pikkumiesten laulussa” hän kehottaa lyhyitä miehiä taistelemaan oikeuksiensa puolesta.[31] Sanoituksessa käsitellään yleisemmin myös kaikkia niitä miehiä, jotka eivät täytä maskuliinisen ihanteen vaatimuksia.[32] Hedkrok lauloi kappaleen albumille, mutta konserteissa sen esitti aina Jaaranen.[31] Vuoden 2002 kokoelma-albumille Kaikkien aikojen parhaat kappale levytettiin uudelleen Jaarasen laulamana.[33]

Hedkrokin säveltämä ”Puissa on Absalom” on Timo Rossin mukaan kaikista Lapinlahden Lintujen kappaleista tyylillisesti lähimpänä progressiivista rockia. Tapio Liinojan sanoitus rakentuu surrealististen kielikuvien ympärille ja kertoo jännittyneen nuoriparin ensimmäisestä yrityksestä harrastaa seksiä. Kappaleen tarinassa on Liinojan omiin kokemuksiin perustuvia aineksia, sillä hän oli oikeastikin polttanut takamuksensa lämpöpatteriin kesken rakastelun. Hänen kumppaninsa ei tosin ollut parturi, vaan kampaamoteema perustui Raamatun hahmoon. Liinoja oli 1970-luvulla työskennellyt Loimaan Lehden kesätoimittajana, ja vanhempi kollega oli kutsunut häntä Absalomiksi pitkän, selkään ulottuvan hiuspehkon takia.[34]

”Viimeinen hissityttö” on Timo Erängön sanoittama ja Heikki Salomaan laulama kappale.[21] Kappaleen kertojahahmo on rakastunut Stockmannin työntekijään ja käy joka päivä matkustamassa hissillä voidakseen olla tämän lähellä.[35]

”Unohtunut uistin” on nopeatempoinen kappale, jossa kaikki jäsenet vuorotellen laulavat.[36] Hysteeriseen sävyyn esitetyt säkeistöt luetteloivat erilaisia arjen epäkohtia ja huolia, kuten vessapaperin loppumista ja maanantaina podettua päänsärkyä.[37]

”Tupakanmittainen muisto” on todelliseen rakkaustarinaan perustuva haikea muistelma, jonka sanoituksen Salomaa kirjoitti puolessa tunnissa samalla kun Hedkrok sävelsi sitä pianolla. Kappaleesta tuli siksi polveileva. Elämäkerturi Jukka Lyytinen (2003) pitää sitä Vihreän gorillan ”piiloon jääneenä helmenä”.[21] 2000-luvun alussa Salomaa totesi ”Tupakanmittaisen muiston” olleen nuoren miehen tekstiä, jollaista hän ei enää kyennyt kirjoittamaan.[38]

Albumin päättävä ”Aarre arvokkain” oli Matti Jaarasen ensimmäinen Lapinlahden Linnuille sanoittama kappale, joka syntyi hänen turhautumisestaan jatkuvaan kiireeseen ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Hedkrokin sävellys on Kaj Chydeniuksen tuotantoa ja 1970-luvun poliittista laululiikettä muistuttava marssi. Jaaranen, joka oli toivonut ”rankkaa rokkibiisiä” ja suunnittellut laulajaksi Salomaata, pettyi kuultuaan valmiin kappaleen. Hedkrok sen sijaan pitää ”vallanvastaista” kappaletta yhtenä suosikeistaan.[28]

Vastaanotto

muokkaa

Vihreä gorilla nousi Suomen virallisen listan sijalle 3 ja pysyi myydyimpien 40 levyn joukossa 14 viikkoa.[2] Timo Rossin mukaan Vihreä gorilla ”jatkoi Lintujen nousujohteista uraa” ja ”laadullisesti levy asettui kelvolliseksi jatkumoksi” Lapinlahden Linnuille ja Jepille.[1] Single ”Tavallinen jörndonner” ei noussut listoille,[2] mutta sen B-puoli ”Pikkumiesten laulu” lienee nykyään albumin tunnetuin kappale.[39]

Hedkrok ja Kettunen ovat myöhemmin pitäneet Vihreää gorillaa epätasaisena albumina sekä tuotantonsa että kappalemateriaalinsa puolesta. Monikaan albumin kappale ei pysynyt konserttien ohjelmistossa pitkään.[28] Hedkrokin mukaan ”meillä saattoi niihin aikoihin tulla kuvitelmia, että mistä tahansa biiseistä tulee meidän käsittelyssä aina hyviä, mutta sehän ei todellakaan pitänyt paikkaansa.”[1] Kettusen mielestä kokonaisuudesta tuli kuitenkin ”ihan hyvä – ainakin siihen yritettiin hakea hyvää fiilistä, mikä edellislevyltä jäi puuttumaan.”[28] Kettunen on ylistänyt myös Lemolan[21] ja Pohjolan panosta.[40] Hedkrok oli useimpiin kappaleisiin tyytyväinen mutta totesi albumista opitun, että ”lintulevyillä täytyy olla kitara mukana täydentämässä”.[28]

Julkaisun jälkeen

muokkaa

Vihreän gorillan julkaisun yhteydessä järjestettiin 24. ja 25. helmikuuta Tavastialla kaksi loppuunmyytyä konserttia. Vierailevina muusikoina konserteissa esiintyivät kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardt, basisti Pekka Pohjola ja trumpetisti Simo Salminen. Samassa kuussa yhtye perusti oman osakeyhtiön Kestoviihde oy, jolle hankittiin toimisto Vuorikadulta Helsingin ydinkeskustan liepeiltä.[1] Yhtyeelle hankittiin myös oma keikkabussi ja pestattiin vakituiset roudarit Paavo ”Puosu” Liesinen, Lenni ”Lennu” Roininen ja Lars-Thomas ”Kråkan” Kråkström.[41]

Lapinlahden Linnut soitti vuoden 1987 aikana 226 konserttia, ja esimerkiksi heinäkuussa esiintymisiä oli joka päivä.[42] Mikko Kivisen mukaan keikkapaikoista ”ehkä sata oli kannattavia”, mutta kiertämisessä oli ”se hyöty, että sen jälkeen tiesimme, mihin kannattaa mennä”.[43] Seuraavana vuonna ilmestyi yhtyeen neljäs albumi Lauluja Nuppilasta, jolla jatkoi sama kokoonpano. Vanhoista yhteistyökumppaneista mukana olivat muiden muassa Pekka Pohjola ja Jan Noponen.[44]

Kappaleet

muokkaa

Kaikki kappaleet säveltänyt Pekka Hedkrok, ellei toisin mainita. Kaikki kappaleet sovittaneet Lapinlahden Linnut.

A-puoli
  1. Tavallinen jörndonner – 4.01 (säv. Ari Kettunen ja Pekka Hedkrok, san. Timo Eränkö)
  2. Heti mulle kaikki tänne nyt – 3.14 (san. Heikki Salomaa)
  3. Raakaa lihaa – 3.47 (san. Timo Eränkö ja Heikki Salomaa)
  4. Vihreä gorilla – 2.29 (säv. Ari Kettunen ja Pekka Hedkrok, san. Timo Eränkö)
  5. Tuula tulee – 3.11 (säv. Ari Kettunen, san. Timo Eränkö, Heikki Salomaa, Ari Kettunen ja Pekka Hedkrok)
  6. Öisten katujen levoton harhailija – 4.13 (san. Mikko Kivinen)
B-puoli
  2. Koiranelämää – 2.40 (säv. Ari Kettunen ja Pekka Hedkrok, san. Mikko Kivinen, Markku Toikka ja Timo Eränkö)
  3. Pikkumiesten laulu – 2.58 (säv. Ari Kettunen, san. Timo Eränkö)
  4. Puissa on Absalom – 3.17 (san. Tapio Liinoja)
  5. Viimeinen hissityttö – 3.16 (san. Timo Eränkö)
  6. Unohtunut uistin – 1.41 (säv. Ari Kettunen ja Pekka Hedkrok, san. Lapinlahden Linnut)
  7. Tupakanmittainen muisto – 2.59 (san. Heikki Salomaa)
  8. Aarre arvokkain – 1.23 (san. Matti Jaaranen)

Kokoonpano

muokkaa

Lapinlahden Linnut

muokkaa

Vierailijana

muokkaa

Tuotanto

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Järvelä, Timo: Mies ja maskuliinisuus Lapinlahden lintujen rock-lyriikassa. (Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.3.2024).
  • Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6
  • Rossi, Timo: Lapinlahden Linnut. Miksei asioista puhuta. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Rossi 2023, s. 130.
  2. ↑ a b c LAP-LAU Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960-2018. Viitattu 29.12.2023.
  3. ↑ Rossi 2023, s. 94–96, 111.
  4. ↑ LAP-LAU Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960-2018. Viitattu 29.12.2023.
  5. ↑ Rossi 2023, s. 114.
  6. ↑ a b Rossi 2023, s. 123–124.
  7. ↑ Jokiranta, Jarmo: Lapinlahden tylsät Linnut. Helsingin Sanomat, 25.1.1987, s. 108. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 29.2.2024.
  8. ↑ a b c d Rossi 2023, s. 125.
  9. ↑ Rossi 2023, s. 87.
  10. ↑ a b c d Rossi 2023, s. 126.
  11. ↑ Rossi 2023, s. 119, 126.
  12. ↑ Rossi 2023, s. 119.
  13. ↑ a b c d e f g Rossi 2023, s. 127.
  14. ↑ Rossi 2023, s. 87–88.
  15. ↑ Lapinlahden Linnut - Vihreä gorilla - Releases Discogs. Viitattu 5.1.2024.
  16. ↑ Rossi 2023, s. 384.
  17. ↑ Juha Rantala: Parhaat bongaukset 1, 1985-1988. (Kokoelmalevyn sisäkannen teksti) Oy EMI Finland Ab, 2013.
  18. ↑ Järvelä 2012, s. 34.
  19. ↑ Rossi 2023, s. 95.
  20. ↑ Rossi 2023, s. 129–130.
  21. ↑ a b c d e Lyytinen 2003, s. 116–117.
  22. ↑ a b c Rossi 2023, s. 128.
  23. ↑ a b ”Raakaa lihaa” (Vihreä gorilla). Lapinlahden Linnut, EMI, 1987.
  24. ↑ Järvelä 2012, s. 37.
  25. ↑ ”Vihreä gorilla” (Vihreä gorilla). Lapinlahden Linnut, EMI, 1987.
  26. ↑ a b Lyytinen 2003, s. 134.
  27. ↑ ”Tuula tulee” (Vihreä gorilla). Lapinlahden Linnut, EMI, 1987.
  28. ↑ a b c d e f Rossi 2023, s. 129.
  29. ↑ a b ”Koiranelämää” (Vihreä gorilla). Lapinlahden Linnut, EMI, 1987.
  30. ↑ Järvelä 2012, s. 64.
  31. ↑ a b Rossi 2023, s. 127–128.
  32. ↑ Järvelä 2012, s. 26.
  33. ↑ ”Pikkumiesten laulu” (Kaikkien aikojen parhaat). Lapinlahden Linnut, Poptori, 2002.
  34. ↑ Rossi 2023, s. 128–129.
  35. ↑ ”Viimeinen hissityttö” (Vihreä gorilla). Lapinlahden Linnut, EMI, 1987.
  36. ↑ ”Unohtunut uistin” (Vihreä gorilla). Lapinlahden Linnut, EMI, 1987.
  37. ↑ Järvelä 2012, s. 22.
  38. ↑ Lyytinen 2003, s. 133.
  39. ↑ Rossi 2023, s. 127, 384.
  40. ↑ Rossi 2023, s. 126–127.
  41. ↑ Rossi 2023, s. 130–131.
  42. ↑ Rossi 2023, s. 134.
  43. ↑ Rossi 2023, s. 135.
  44. ↑ Rossi 2023, s. 143.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vihreä_gorilla&oldid=22892944”