Viherkatto

Viherkatto on sellainen rakennuksen katto, jonka päällä on elävää kasvillisuutta. Viherkattojen muinaisia edeltäjiä ovat olleet mökkien turvekatot. Viherkaton voi perustaa periaatteessa mihin tahansa, jos katon kantavuus ja vesieristeet on tarkastettu.

Chicagon kaupungintalon viherkatto.

Rakenne ja rakentaminen

Ammattilaisen pitäisi tarkistaa, että kestääkö rakennus viherkaton painon. Pohjalla olevan katon on oltava riittävän kantava ja talven lumikuorma pitää laskea mukaan. Vesien pois ohjaamista pitää miettiä rakentaessa. Katossa pitää olla vähintään muutaman asteen kallistus, eikä viherkattoa voida tehdä vaakasuorille tasakatoille. Itse asennettavassa viherkatossa minimikaltevuus on 1:6, sitä loivemmissa katoissa tarvitaan vedeneristysalan ammattilaista. Yleisesti ottaen minimikaltevuus katolla on 1:60, jolloin liika vesi poistuu tehokkaasti.

Vanha kate puretaan laudoitukseen asti ja korjataan mahdolliset paljastuneet vauriot. Alusrakenteen pitää olla tasainen ja vankka (esim. raakaponttilaudoitus tai kosteutta kestävä pontattu vaneri), jonka päälle tulee vedeneristeenä toimiva bitumikermieristys. Pohjatyöt tulee tehdä oikein, vesi- ja juuritiiviiksi. Juurien pääsy rakenteisiin on estettävä. Vesivuodot eivät tule kasvillisuudesta, vaan väärin tehdystä tai riittämättömästä vedeneristyksestä. Tehokkaalla vedenpoistolla on suuri merkitys, ettei jäätyminen tuhoa kasveja tai rakennetta, mutta silti vettä on jäätävä kasvualustaan riittävästi.

Pohjan päälle tulevat viherkaton salaojituslevy, juurisuoja, kasvualusta ja viimeiseksi kasvillisuus tai valmis kasvimatto. Kaltevuudeltaan yli 30-asteinen viherkatto kannattaa varustaa kehikoilla, jotka pitävät kasvualustan koossa. Kevyessä viherkatossa on noin viisi senttiä kasvualustaa, mutta siitä on vain pieni osa on multaa tai muuta orgaanista ainetta. Usein kasvualustalle on vähemmän tilaa kuin mitä puutarhanhoidollisesta näkökulmasta olisi toivottavaa. Monissa maissa suositaan perustamistapana siemenkylvöä, koska se on edullisempi.

Kasvivalinnat

Lähikuvaa viherkatosta.

Viherkatto päällystetään usein maanpeitekasveilla. Yleisiä ovat erilaiset maksaruohot. Dosentti Susanna Lehvävirta ei suosittele käyttämään muilta mantereilta tuotuja kasveja, jotka voivat karata luontoon ja tulla vahingollisiksi vieraslajeiksi. Hänen mukaansa mielekkäintä olisi käyttää lähiseudun lajeja. Esimerkiksi kangasajuruoho, neilikat ja orvokit voivat houkutella paikalle perhosia, mahdollisesti myös uhanalaisia lajeja.

Katon väri riippuu kasvien lisäksi myös rakennuksen sijainnista ja kasvualustasta. Kevyen maksaruohokaton voi rakentaa minne tahansa, mutta niittykasvit vaativat tukevamman pohjan ja paksumman kasvualustan. Kevyt maksaruohokatto painaa noin 50 kiloa neliötä kohden. Kasvukerroksen vähäinen paksuus vaikuttaa kasvillisuuteen siten, että se muodostuu ajan mittaan omantyyppisekseen ja poikkeaa paljon maanpinnan luonnollisesta kasvustosta.

Hoito

Viherkatto ei ole huoltovapaa, koska kaikkia kattoja on huollettava. Välillä pitää tarkistaa, ettei kate vuoda. Rännit pitää puhdistaa, mahdollisesti myös katolle lentäneet neulaset ja lehdet, jotka voivat tukahduttaa katon oman kasvillisuuden. Myös puiden taimet voi repiä irti. Jotkut tietyt kasvit kaipaavat kastelua, mutta maksaruohot pärjäävät kuivemmassa kuin monet muut. Runsas lannoitus ei ole suositeltavaa, koska katolta poistuvat hulevedet saattavat päätyä kuormittamaan vesistöjä.

Hyödyt

Viherkattojen hyödyt voivat olla kustannuksia suuremmat, jos niitä rakennetaan merkittävä määrä ja laskelmissa otetaan huomioon koko yhteisön saamat hyödyt. Hyötyjä ovat kattopinnan pidentynyt käyttöikä, rakennusten energiansäästö, hulevesien hallinta, ilmanlaadun parantuminen ja äänieristävyys lentomelualueilla.

Viherkatot sitovat sadevettä ja viivästyttävät sen valumista viemäriin, jolloin viemärit ehtivät vetää vesimassat paremmin eivätkä ne tulvi kaduille. Oikein suunniteltu viherkatto vähentää hulevesien kokonaismäärää 50-80 %. Ulkomailla on tehty tutkimuksia, joissa viherkattojen on todettu hillitsevän äkillisistä rankkasateista aiheutuvia kaupunkitulvia. Viherkattojen rakentaminen on viemärijärjestelmän laajentamista kustannustehokkaampi keino hulevesien hallintaan kaupungeissa.

Viherkatoissa kasvualusta suojaa katon vedeneristeitä auringon uv-säteilyltä, lämpötilan vaihteluilta ja mekaaniselta rasitukselta. Muita merkittäviä hyötyjä ovat esteettiset hyödyt, viherympäristön luomat terveyshyödyt ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden edistyminen. Katot vihertävät kaupunkimaisemaa ja tekevät sen siten miellyttävämmäksi. Kasvipeite toimii lämmönsäätelijänä: talvella viherkatto eristää lämpöä ja kesällä viilentää. Ne vähentävät osaltaan kaupunkien lämpösaarekeilmiötä, jossa kaupungit ovat ympäröivää aluetta lämpimämpiä. Viherkatot suodattavat ilmansaasteita ja tarjoavat elinympäristöjä eläimille. Tulevaisuudessa etujen arvioidaan kasvavan, kun keskilämpötila nousee ja sadepiikit voimistuvat.

Mökeillä liikennesaasteet ja hulevesien imeytymättömyys eivät ole ongelma samalla tavalla kuin kaupungeissa, joten niissä viherkatto on pääosin ulkonäköasia. Vapaa-ajan asunto voi viherkaton avulla sulautua maisemaan, jos katon ja ympäristön kasvit ovat samoja, lisäksi kukkivilla kasveilla voi piristää ympäristöä ja korostaa rakennusta.

Haitat

Viherkaton rakennuskustannukset ovat suuremmat verrattuna tavalliseen kattoon. Rakentaminen maksaa keskimäärin 50 euroa neliöltä. Se kuitenkin maksaa itsensä takaisin pidemmällä aikavälillä, koska elävä kattomateriaali suojaa katon rakennetta ja samalla sen elinikä pitenee. Yksityiselle rakentajalle perustamiskustannukset saattavat olla ilman tukitoimenpiteitä liian suuret. Suomessa valmiiden viherkattoratkaisujen hinnat ovat monia muita maita korkeammat.

Suomessa viherkattojen rakentamisen ja suunnittelun osaaminen ei ole ollut hyvällä tasolla, koska kohteita on ollut vähän ja keskieurooppalaiset opit eivät suoraan sovellu paikallisiin oloihin.

Viherkatot Suomessa ja muualla

Vanha viherkatto Färsaarilla.

Suomessa viherkattoja on vähän. Vuonna 2012 Suomessa rakennettiin uusia viherkattoja arviolta 20 000 neliömetriä, kun taas pioneerimaa Saksassa niitä tehdään vuodessa jopa 10 miljoonaa neliömetriä. Viherkattojen määrä on lisääntynyt voimakkaasti Tanskassa, Sveitsissä, Itävallassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Suomessa suuria viherkattoja on esimerkiksi Oulun Ruskossa jätteenkäsittelylaitoksen, Vantaalla Porttipuistossa liikekeskuksen, ja Helsingissä Alppilan vesitornien ja Meilahden liikuntakeskuksen katolla. Helsingin Jätkäsaareen on rakennutettu niinikään asuintalo, jonka kattoon ja seinille on sijoitettu yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa viherpeitettä. Uudenlaista kaupunkirakentamista edustavassa talossa on pyritty hyödyntämään ainoastaan suomalaisia kasveja ja huomioimaan asukkaat rakentamalla katolle hedelmä- ja marjakeidas.

Aiheesta muualla

• Luonnontieteellisen keskusmuseon viherkattohanke
• Ruokatieto.fi: Ruokakulttuurin puolestapuhujat visioivat viherkattoja ja syötäviä puistoja (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helsingin yliopisto: Viherkattojen kartoitus eteni Linnanmäen vesitornin huipulle
• Biolan: Elävä katto kasveilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Iltalehti: Viherkatto askarruttaa tutkijoita
• Open Directory Project: Green roofs (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• The Globe and Mail: Council approves stringent green-roof rules
• Yhdyskuntasuunnittelu vol 53 (2015): Uudenlaisen vihreän infrastruktuurin toteutumisen reunaehdot rakentamisen prosesseissa – tapauksena viherkatot (Arkistoitu – Internet Archive)