Viettelyksen vaunu

Elia Kazanin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1951

Viettelyksen vaunu (A Streetcar Named Desire), televisioesityksessä myös Viettelysten vaunu, on yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1951. Sen on ohjannut Elia Kazan, ja sen pääosia näyttelevät Vivien Leigh ja Marlon Brando. Elokuva perustuu Tennessee Williamsin samannimiseen näytelmään vuodelta 1947.

Viettelyksen vaunu
A Streetcar Named Desire
Ohjaaja Elia Kazan
Käsikirjoittaja Tennessee Williams (näytelmä)
Oscar Saul (sovitettu käsikirjoitus)
Tuottaja Charles K. Feldman
Säveltäjä Alex North
Kuvaaja Harry Stradling
Leikkaaja David Weisbart
Tuotantosuunnittelija Richard Day
Pääosat Vivien Leigh
Marlon Brando
Kim Hunter
Karl Malden
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Levittäjä Warner Bros.
Netflix
Ensi-ilta 1951
Kesto 122 min (alkuperäisesitys)
125 min (ohjaajan versio)
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Vivien Leigh
Marlon Brando

Elokuva valittiin vuonna 1993 Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalais­elokuvia.[1] American Film Institute listasi sen sijalle 45 sadan parhaan amerikkalaiselokuvan luettelossaan vuonna 1998.[2] Vuonna 2015 elokuvan soundtrack-albumi valittiin mukaan merkittävien äänitteiden National Recording Registry -kokoelmaan.[3]

Yleistä

muokkaa

Elokuva sai aikoinaan kaksitoista Oscar-ehdokkuutta ja voitti neljä Oscaria. Marlon Brando oli neljästä ehdokkaana olleesta näyttelijästä ainoa, joka ei saanut patsasta. Sekä Vivien Leigh että Brando olivat näytelleet roolinsa teatterissa ennen elokuvaa, Leigh Lontoossa ja Brando Broadwaylla. Jessica Tandy esitti Blanchea Broadwaylla, mutta Leigh sai filmiroolin, sillä pääosaan haluttiin suuri tähti.

Viettelyksen vaunun Suomessakin ilmestynyt DVD-painos on ohjaajan versio, jossa on kolme minuuttia elokuvasta alun perin sensuroitua materiaalia. Sensuroituja kohtauksia pidettiin aikoinaan eroottisuutensa takia sopimattomana elokuvaan. Alkuperäisessä näytelmässä käsiteltiin monien muiden Tennessee Williamsin näytelmien tavoin homoseksuaalisuutta. Viittaukset tähän puuttuvat elokuvasta, sillä aihe oli 1950-luvun Hollywoodissa tabu.

Viettelyksen vaunua pidetään Marlon Brandon läpimurtoroolina. Sen ansiosta hänestä tuli yksi aikansa suurimmista miestähdistä ja seksisymboleista. Elokuva toi Brandolle hänen ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa.

Näytelmän nimi viittaa New Orleansin raitiotielinjaan ”Desire”, joka sai nimensä kadusta Desire Street.

Opettajatar Blanche DuBois (Vivien Leigh) matkustaa raskaana olevan sisarensa Stellan (Kim Hunter) luo New Orleansiin. Stella on mennyt naimisiin amerikanpuolalaisen Stanley Kowalskin (Marlon Brando) kanssa. Blanche ja Stanley eivät tule keskenään toimeen. Blanche on menettänyt koko omaisuutensa, myös hänen ja sisarensa perinnön. Stanley ärähtää, sillä Stellan aviomiehenä hän pitää oikeutenaan osuutta vaimonsa perintöön.

Blanche elää haavemaailmassa. Hän aloittaa suhteen Stellan ja Stanleyn tuttavan Mitchin (Karl Malden) kanssa. He suunnittelevat naimisiinmenoa. Suhde kariutuu, kun Stanley saa selville ja paljastaa, että Blanchella on ollut suhde alaikäisen oppilaansa kanssa.

Lopulta Stellan synnytys alkaa ja hän lähtee sairaalaan. Stanley, onnellisena isäksi tulostaan, palaa kotiinsa ja ryhtyy juomaan. Blanche, omassa haavemaailmassaan, vieraantuu todellisuudesta yhä enemmän. Humalainen Stanley raiskaa Blanchen. Blanche menettää järkensä lopullisesti ja hänet viedään mielisairaalaan.

Näytelmässä Stella hyväksyy Stanleyn tekemän raiskauksen osana hänen luontoaan, mutta elokuvassa Stella jättää Stanleyn.

Näyttelijät

muokkaa
 Vivien Leigh  Blanche DuBois  
 Marlon Brando  Stanley Kowalski  
 Kim Hunter  Stella Kowalski  
 Karl Malden  Harold "Mitch" Mitchell  
 Rudy Bond  Steve Hubbel  
 Nick Dennis  Pablo Gonzales  
 Peg Hillias  Eunice Hubbel  
 Wright King  Keräilijä  
 Richard Garrick  Lääkäri  

Palkinnot

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.
  2. 100 Years, 100 Movies, American Film Institute. Viitattu 14.7.2016.
  3. Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa